Aamulla sain kun sainkin itseni puolikuolleenna ja väsyneenä raahattua maauimalaan. Ja voi mikä ONNI! Nyt uskon taas elämään, niin pienestä se on kiinni! Uin 1,5 kilometriä ja ohittelin kevyesti kroolaavia ja ihan hyväkuntoisen näköisiä miehiä, heh! Siinä se vasta tsemppari, aina kun pärjään miehelle tunnen itseni niiiiin voittajaksi :) Eikun heti vain liikunnasta kiinni huonon jakson jälkeen, vaikka väkisin, se on sen arvoista!
8. toukokuuta kirjoitin edellisen kerran. Silloin elämässäni tapahtui suuria mullistuksia mm. isoisäni kuoleman vuoksi, jo ennalta arvailemani alamäki lähti siitä liikkeelle. Ei kai se alamäki olisi ollut niin suuri, jos olisin muistanut tai ehtinyt tai jaksanut huolehtia itsestäni sen kaiken kiireen keskellä.
Tuossa kesällä tein myös päivittäin 10-16 tuntisia työpäiviä, olin jaksamiseni äärirajoilla ja tämän vuoksi aikaa liikuntaan ei todellakaan ollut. Sen sijaan, että siinä tilanteessa turvauduin pika-apuihin kuten tupakointiin ja herkutteluun, minun olisi pitänyt turvautua lyhyisiin taukoihin ja hengittelemään rauhassa. Koska podin huonoa omatuntoa ja riittämättömyyttä kaikilla elämän saroilla (mm. äitinä, yrittäjänä, liikkujana, ystävänä, sukulaisena jne) tunsin menettäneeni otteen, josta syystä en nähnyt eroa annanko otteen lipsua vielä enemmän vai hyväksynkö tilanteeni väliaikaiseksi. Joka tapauksessa elämässäni ei ollut muuta sisältöä kuin työ ja siitä taakasta selviytyminen.
Nämä ajat olivat kovaa taistelua itseni kanssa. Päästyäni vihdoin kesälomalle (jonka vietin kolmen viikon ajan lasten kanssa mökillä) sain lomastressiä siitä, että muut ihmiset pyrkivät päättämään minun ja lasteni arvokkaasta loma-ajasta. Ponnistelin itsekkyyden ja huonon omatunnon, sekä periksi antamisen välillä. Olin totta puhuakseni täysin ymmällä siitä, miten minun pitäisi toimia, jotta toimisin oikein. En halunnut olla itsekäs, ja haluaisin uskoa sellaisiin arvoihin, joissa otetaan kanssaihmiset huomioon, mutta kun tein mieliksi, voin koko ajan huonosti koska toimin omaa jaksamistani vastaan.Tunsin, että minulla ei ole hallintaa omaan elämääni. Aloin syömään vielä enemmän, en pystynyt myöskään hallitsemaan syömistäni. En myöskään valittänyt mistään, koska ajatuksissani loma oli vain väliaikainen tila, jolloin vahinkoa ei ehdi tapahtua liikaa.
Nyt koitan korjata itseäni, alan pohtia sitä ketä olen. Kuuntelin tänään erään radio-ohjelman, joka pisti minut miettimään, ohjelma löytyy oheisen linkin alta: http://areena.yle.fi/radio/1956210 .
Siinä käsiteltiin matkaa minuuteen. Ohjelmassa kolahti eniten juontajan oma kokemus siitä, että ihmiset usein kuvittelevat , ehkä tiedostamattaan, että muut ihmiset tietävät ja saavat määritellä sinun minuutesi, kun tosiasiassa on hyvin tärkeää itse löytää oma minuus ja sitä on myös oikeus puolustaa.
Tunnistan tuon täysin itsessänikin. Sen sijaan ,että määrittelisin oman jaksamiseni oman jaksamiseni ja olotilani kautta, määrittelen sitä sen kautta mitä muut ihmiset ajattelevat minusta. Jos esimerkiksi haluan puolustaa omaa aikaani, punnitsen puolustamisen oikeutusta sillä, pitävätkö muut kieltäytymistä hänelle tärkeästä asiasta itsekkäänä ja haen rajaa sen arvioni kautta. Sen sijaan minulla on oikeus punnita jaksamiseni puhtaasti oman jaksamiseni kautta.
Pohdin myös onko tuollainen ajatusmaailma itsekkään ihmisen tapa toimia, haluanko ottaa sen askeleen kohti erilaista toimintaa ja ehkä samalla vahvempaa minää? Haluanko kohdata toisten ihmisten pettymyksen minuun? Kestänkö mahdolliset ristiriidat?
Omatunto on asia jota minun täytyy vielä tässä blogissani käsitellä. Jatkuvan syyllisyyttä kolkuttavan omatunnon vuoksi saan vielä vatsahaavan tai jotain pahempaakin. Olin jo lääkärin lähettämänä stressin ja erilaisten veri- ja maksa-arvojen vuoksi ensiavussa tässälomani aikana. Kärsin hengenahdistuksesta, ylävatsakivuista ja turvonneista ja puutuneista alaraajoista. Tunnen, että stressi konkreettisesti tuhoaa terveyteni, tämä on hätähuuto, tarvitsen itsekkyyttä vailla huonoa omatuntoa, jotta pysyisin elossa!
Pieni musitilista asioista jotka tuovat elämääni lisäenergiaa:
Liikunta
Säännölliset unirytmit
Lasten kohtaaminen tekemällä heidän kanssa yhdessä asioita
Pienet hetket ja tauot rauhassa tee-kuppi kädessä
Meditoivat kävelylenkit vailla suorituspaineita
Innostavan kirjallisuuden lukeminen tai radio-ohjelmien kuunteleminen
Ystävien kanssa juttelu
