Maanantai alkoi päänsäryllä, tunsin olevani vanha rätti, väsynyt ja ilman energiaa. Syyt olotilaani löytyivät lauantain ja sunnuntain herkuttelun yliannostuksesta. Eli lauantaina vedin anoppilan jälkeen vielä jäätelöä ja coctailpiirakoita kotona, paljon...ja sunnuntaina sain superkohtauksen, vedin ihan yksin litran jäätelöä, en tiedä olenko koskaan syönyt niin paljoa :( Ahmimistilanteessa tunnustelin koko ajan olotilojani ja olin tavallaan tietoisempi tunteistani kun vedin ns överit, eli kävin läpi perjantain illanvieton sosiaalisia tilanteita joissa koin epäonnistuneeni.
Alkoholi ei sovi mulle, masennun ja kieriskelen morkkiksessa monta päivää illanviettojen jälkeen. Mulla on myös erittäin paljon diilattavaa itsetuntoni kanssa. En arvosta itseäni tarpeeksi, vaan uskon muiden aina olevan kauniimpia, fiksumpia ja arvokkaampia. Käyn onneksi läpi näitä asioita terapeuttini kanssa, joten ehkä vielä jonain päivänä voitan peikkoni :) Jos halutaan löytää jotain positiivista, olen oppinut miettimään koko prosessin siihen pisteeseen, joka saa ahdistuksen laukeamaan, eli etsin ahmimiseen johtaneet syyt, löydän hiljattain tapahtuneet ikäviä tunteita herättäneet asiat ja voin alkaa purkaa syitä ja miettiä miksi tunnen niin voimakasta ahdistusta kyseisistä asioista.
Lauantaina aamulla olin yliväsynyt, mutta en pystynyt nukkumaan.Lähdin kävelylle. Kävelyn aikana ahdistukseni lieveni pikkuhiljaa ja koin jonkilaisen euforisen tunteen kun olin kävellyt 10 kilometriä ja kaksi tuntia aamuauringossa. Se oli aikamoinen irtautuminen arkirutiineista, tajusin, että vastaavanlaiset pitkät kävelylenkit johonkin määränpäähän ovat jotain, joka saa elämän tuntumaan enemmän, tavallisesti olisin lojunnut sängyssä krapulapäänsäryssä, nyt tein jotain aivan muuta. Väsymys tulikin sitten morkkiksen kanssa uudelleen illalla ja silloin en pystynyt enää vastustamaan makeanhimoani.
Sunnuntai alkoi myös hyvin, kävin 45 minuutin juoksulenkillä heti aamusta, ja olin lenkin jälkeen virkeä. Mutta,mutta....... pakastimeen oli jäänyt yksi litra jäätelöä, jonka söin, noloa sanoa, mutta salaa muilta...Mun oli ihan pakko hakea aina lisää, kunnes ajattelin, että nyt on niin vähän jäljellä,e ttä on paras syödä samalla loput, että ketään muu ei muista paketin olemassaoloa...Tämän jälkeen väsyin kovasti ja torkahtelin loppupäivän vähän väliä sohvalla... Illalla tein vielä marenkeja, jotta saisin taas lisää sokeria. Olen ihan kuin narkkari kun jään sokerikoukkuun, sitä on vaan pakko saada lisää! Överit aiheuttavat lisäsokerin tarvetta jonkun ajan päästä ja kierre on valmis, kun syön väliin vielä suolaista kun makuhermot kyllästyvät makeaan.
Mutta tänään, niin tänään heräsin arvatenkin pää, koko kroppaa ja ennen kaikkea mieli ihan tukossa. Olin ihan maassa. Painokin oli tietty noussut, eli vaaka näytti 80.3.....
Pakotin itseni uimaan ja salille, ja voilaa, sain energiani ja elämäniloni takaisin!!
Elämäni on nyt tämän päivän aikana asettunut turvallisiin uomiinsa, olen ollut onnellinen siitä, että elämänhallinnan tunne on ollut läsnä koko päivän. Hallitsen taas elämäni ja syömiseni, ei niin, että syömisviettini ja ahdistukseni hallitsisi minua. Kävimme illalla pienessä puodissa, josta ostimme erikoisilla mausteilla kuorrutettuja manteleita, enkä edes ahminut niitä :) Sen sijaan tein koko perheelle iltapalan, asettelin mantelit kauniiseen, kapeaan ja pitkään astiaan ja maistelimme niitä koko perhe yksi maku kerrallaan. Iltapalahetkemme oli oikein mukava ja jakamalla herkut perheeni kanssa tunsin onninstuneeni elämänhallinnassa, onnistuin myös tuomaan mukavan hetken perhemme arkeen.
Samalla keskityin olemaan läsnä siinä hetkessä, huomasin kuinka omalla rentoutumisellani sain kaikki muutkin rentoutumaan, mietin kuinka tärkeä vastuu mulla on meidän kaikkien hyvinvoinnissa. Mun on ihan pakko hoitaa itseäni, jotta myös läheiseni voisivat hyvin.
Painokäyrä
maanantai 25. marraskuuta 2013
torstai 21. marraskuuta 2013
Syntymäpäivä emäntä olemisen jälkeen..
Laihtumisen kannalta vaikeita aikoja takana, mutta olen selvinnyt niistä ihan hyvin. Lapseni syntymäpäiviä vietettiin ja viime päivät menivätkin lähinnä siivoillen ja leivoiten. Leipomuksista osa meni suuhunkin, enkä selvinyt kokonaan ilman ahmimiskohtauksiakaan. Mutta nyt ajat ovat takana ja koti on taas turvassa, eli herkut ovat loppu :) huh! Painoa tuli muutama sata gramma lisää, ihmetteln kyllä miksei tullut enempää, aavistelen, että ensi viikolla on tiedossa jumitusta.
Jokatapauksessa, nyt tänään voin oikein hyvin. Aamupaino oli sama kuin lähipäivinä, eli 79.3. Lähdin aamulla tapaamiseen juosten. Juoksin sinne ja takaisin yhteensä vähän vajaa 8 kilometriä ja tunnin. Ilma oli kamala, mutta nautin hupun alla tunteesta, että pääsin liikkeelle ja voitin itseni, tein matkasta nautinnon ja hyödyin samalla. Askeleet olivat oikein keveät, kehittyminen juoksijana on nyt päässyt hyvin liikkeelle. Luulisin, että kykenen pidempiin matkoihin yhä useammin koska olen löytänyt juoksemisesta sen kevennettyä yhä vain suuremman nautinnon.
Huomenna on tiedossa iltamenoja aikuisten seurassa. Lauantai tulee olemaan hyvin haasteellinen, olemme menossa anopin luokse ja tulen olemaan väsynyt edellisen päivän juhlimisista...miten pystyn vastustamaan pöydän antimia...huoh! Aina vaan näitä haasteita tulee, mutta nyt olen kyllä oppinut palamaan takaisin ruotuun ilman hirveitä syyllisyydentunteita taakkana. Uskon itseeni ja onnistumiseeni! Ennen kaikkea otan päivän kerralla :)
Jokatapauksessa, nyt tänään voin oikein hyvin. Aamupaino oli sama kuin lähipäivinä, eli 79.3. Lähdin aamulla tapaamiseen juosten. Juoksin sinne ja takaisin yhteensä vähän vajaa 8 kilometriä ja tunnin. Ilma oli kamala, mutta nautin hupun alla tunteesta, että pääsin liikkeelle ja voitin itseni, tein matkasta nautinnon ja hyödyin samalla. Askeleet olivat oikein keveät, kehittyminen juoksijana on nyt päässyt hyvin liikkeelle. Luulisin, että kykenen pidempiin matkoihin yhä useammin koska olen löytänyt juoksemisesta sen kevennettyä yhä vain suuremman nautinnon.
Huomenna on tiedossa iltamenoja aikuisten seurassa. Lauantai tulee olemaan hyvin haasteellinen, olemme menossa anopin luokse ja tulen olemaan väsynyt edellisen päivän juhlimisista...miten pystyn vastustamaan pöydän antimia...huoh! Aina vaan näitä haasteita tulee, mutta nyt olen kyllä oppinut palamaan takaisin ruotuun ilman hirveitä syyllisyydentunteita taakkana. Uskon itseeni ja onnistumiseeni! Ennen kaikkea otan päivän kerralla :)
lauantai 16. marraskuuta 2013
Lapamato tai syöpäepäily :)
Nyt sitten paino senkun laskee, vaikka en ole tehnyt mitään enemmän oikein kuin esimerkiksi viime viikolla. Olen jopa syönyt hiukan yli sen viidensadan kalorivajeen päivittäin, jotain kummallista vaan tapahtuu ja paino on laskenut tässä viikon aikana jo noin 3 kiloa! Eli alkuviikosta se pyöri siinä 81-81.5 paikkeilla ja nyt lauantaina paino 78.5! Ihan uskomatonta, en keksi syytä, muuta kuin ehkä tiistaina överiksi syömäni ohrauunipuuron, tai sitten olen vakavasti sairas, ihan uskomatonta! Ohrauunipuuroöveri-päivän jälkeen vatsa toimi niin hyvin, että en muista sellaista aikoihin!
Eilen kävin shoppailemassa tyttäreni kanssa, pitkästä aikaa se oli ihan mukavaa, koska vaatevaihtoehtoja oli paljon enemmän, pystyin katsomaan niitä ihan eri silmin. Aikaisemmin kävelin vaatekaupassa ja mietin mikä vaate olisi mahdollisimman peittävä näyttämättä silti teltalta....
Nyt matkaan tarttui tyttärelle ja minulle ihanat juhlamekot. Mekkoni on ihan taivaallisen mallinen, Vero Modan musta mekko tästä pääsee katsomaan kuvaa. Näytän siinä paljon hoikemmalta, tietty ;) Shoppailun jälkeen kävin läpi vaatekomeroani, sieltä löytyi paljon käyttökelpoisia parempia kiloja odottaneita vaatteita. Monet ihanat tavoitepainoa odottaneet vaatteet sopivat nyt hyvin päälleni!
Oli siis mukava herätä tänään, tarkoitus on siivota lastenhuoneet, karsia kaikki ylimääräinen tavara, toivon, että se helpottaa tekemättömien töiden taakkaani. Ensin lähden kuitenkin lenkille. Sain mieheni suostuteltua hakemaan minut kun pääsen määränpäähän, näin säästyn alkumatkan ikävästä osasta paluumatkalla ja voin juosta vain"etenpäin" , joka on henkisesti kevyempää :)
Eilen kävin shoppailemassa tyttäreni kanssa, pitkästä aikaa se oli ihan mukavaa, koska vaatevaihtoehtoja oli paljon enemmän, pystyin katsomaan niitä ihan eri silmin. Aikaisemmin kävelin vaatekaupassa ja mietin mikä vaate olisi mahdollisimman peittävä näyttämättä silti teltalta....
Nyt matkaan tarttui tyttärelle ja minulle ihanat juhlamekot. Mekkoni on ihan taivaallisen mallinen, Vero Modan musta mekko tästä pääsee katsomaan kuvaa. Näytän siinä paljon hoikemmalta, tietty ;) Shoppailun jälkeen kävin läpi vaatekomeroani, sieltä löytyi paljon käyttökelpoisia parempia kiloja odottaneita vaatteita. Monet ihanat tavoitepainoa odottaneet vaatteet sopivat nyt hyvin päälleni!
Oli siis mukava herätä tänään, tarkoitus on siivota lastenhuoneet, karsia kaikki ylimääräinen tavara, toivon, että se helpottaa tekemättömien töiden taakkaani. Ensin lähden kuitenkin lenkille. Sain mieheni suostuteltua hakemaan minut kun pääsen määränpäähän, näin säästyn alkumatkan ikävästä osasta paluumatkalla ja voin juosta vain"etenpäin" , joka on henkisesti kevyempää :)
torstai 14. marraskuuta 2013
Kuvia laihtumisesta
Uusi vaateyhdistelmä 14.11.2013 :
Uudet kuvat 14.11.2013 Paino 79.5kg:
Farkut:
Vanha:
Valkoiset housut:
Vanhat:
Pitsimekko:
Vanha:
Yllätyksiä ja mittojen päivityksiä
Tänään aamupaino oli 79.5kg!! Jihuu, nyt ollaan oikeasti 80 kilon alla, joo pysyin kurissa eilen, mutta silti, mistähän moinen notkahdus? Selitys on oltava viime viikon jumituksessa. Eli vaikka kuinka seurasin kalorilaskuria ja liikuin viime viikolla, paino ei notkahtanut alas, viime viikon työt näkyvät varmaankin nyt!
Päivittelen tähän mittojani, en nyt löytänyt aikaisempia mittoja, mutta kaivan ne jostain.
Vyötärö kapeimmasta kohtaa: 80cm
Maha navan kohdalta: 90cm
Lantio leveimmästä kohtaa: 111cm
Muistan kyllä tuon navan ympäryksen olleen noin kuukausi sitten 93cm, eli kehitystä tapahtuu. Lantiokin on ollut siinä 113-114cm n. kuukausi sitten (alussa 119cm....). Tämä vyötärömitta mietityttää, kun puhutaan, että vyötärön pitäisi olla alle tietyn senttimäärän, mitataanko kapeimmasta kohtaa, vai navan kohdalta, vai mistä? Ehkä tämäkin selviää....
Tästä pääse katsomaan maaliskuussa kirjoittamaani aikaisempaa tekstiä aiheesta
Päivittelen tähän mittojani, en nyt löytänyt aikaisempia mittoja, mutta kaivan ne jostain.
Vyötärö kapeimmasta kohtaa: 80cm
Maha navan kohdalta: 90cm
Lantio leveimmästä kohtaa: 111cm
Muistan kyllä tuon navan ympäryksen olleen noin kuukausi sitten 93cm, eli kehitystä tapahtuu. Lantiokin on ollut siinä 113-114cm n. kuukausi sitten (alussa 119cm....). Tämä vyötärömitta mietityttää, kun puhutaan, että vyötärön pitäisi olla alle tietyn senttimäärän, mitataanko kapeimmasta kohtaa, vai navan kohdalta, vai mistä? Ehkä tämäkin selviää....
Tästä pääse katsomaan maaliskuussa kirjoittamaani aikaisempaa tekstiä aiheesta
keskiviikko 13. marraskuuta 2013
Tänään onnistuin juoksemaan iloisena väistellen vastaantulevat ansakuopat
Huh, helpotus, tänään on mennyt aika hyvin. Olen taas voittanut ahmimispeikon, vaikka houkutuksilta ei olla tänäänkään vältytty.
Aamu lähti ihanasti käyntiin. Vaaka oli armollinen, painolukema oli samoissa, jopa vähän alle edellisten aamujen eli 81.1. Tuntui kuin olisin saanut uuden mahdollisuuden! Siitä oli hyvä lähteä reippaalle aamulenkille, juoksin oikein nauttien juoksemisesta, vähän pienemmällä vauhdilla kuin muuten viime aikoina, rennosti nauttien maisemista ja mp3soittimeni musiikista. Parasta oli, etten hengästynyt lähes ollenkaan. Olen todellakin saavuttanut paremman kunnon. Samalla vauhdilla juoksin vuosi sitten hengästyen, silloin vauhti tuntui kovalta!
Juoksun kautta pystyy hyvin seuraamaan kehitystä, kevyemmällä kropalla jaksaa paremmin ja liikunta on nautinnollisempaa, siitä on hyvä lähteä vauhtileikitelyyn ja pidempiin lenkkeihin.
Päivä oli mukava, olin pirteä ja iloinen johtuen hyvästä aamusta. Söin töissä evääksi tekemääni tonnikala-omenasalaattia ja kotona kanakeittoa. Illalla kävin ravintolassa viinilasilisella ja tomaattimozarellasalaatilla. Ihana olo!
Meinasi kyllä taas käydä köpelösti kun ystäväni antoi mulle kaksi suklaalevyä eräästä tekemästäni palveluksesta. Suunnittelin jo kuinka vetäisin molemmat levyt ahmien. Sen sijaan jaoinkin suklaapalasia lapsille ja minulle iltapalaksi. Söin kaksi riviä ja toinen levy meni kaapin perälle piiloon. Nyt saan harjoitella itsehillintää. Saamalla kieltäytymisestä onnistumisia vahvistan uusia polkuja, uusia ajattelutapoja ahmimisvietin päihittämiseksi. Levy pysyy siellä toistaiseksi. Se kuiskailee mulle sieltä, mutta odotan sitä tunneta kun huomaan, etten ole edes muistanut sitä. Joka kerta kun kuljen kaapin ohi päättäväisenä, olen askelen lähempää terveempää minää!
Eilinen avautumiseni tänne blogiin johti osittain myös hyvään päivään. Koska sain purkaa ahdistavaa olotilaani, sen sijaan, että olisin jäänyt tuskailemaan syyllisyyteen yksin, vapauduin tsemppaamaan ja katsomaan asioita pidemmällä tähtäimellä. En halua pettää itseäni. Tämä blogi kertoo kaiken taistelustani kiloja ja ahmimisviettiä vastaan, en aio peitellä myöskään silloin kuin menee huonommin, se on vain elämää.
Aamu lähti ihanasti käyntiin. Vaaka oli armollinen, painolukema oli samoissa, jopa vähän alle edellisten aamujen eli 81.1. Tuntui kuin olisin saanut uuden mahdollisuuden! Siitä oli hyvä lähteä reippaalle aamulenkille, juoksin oikein nauttien juoksemisesta, vähän pienemmällä vauhdilla kuin muuten viime aikoina, rennosti nauttien maisemista ja mp3soittimeni musiikista. Parasta oli, etten hengästynyt lähes ollenkaan. Olen todellakin saavuttanut paremman kunnon. Samalla vauhdilla juoksin vuosi sitten hengästyen, silloin vauhti tuntui kovalta!
Juoksun kautta pystyy hyvin seuraamaan kehitystä, kevyemmällä kropalla jaksaa paremmin ja liikunta on nautinnollisempaa, siitä on hyvä lähteä vauhtileikitelyyn ja pidempiin lenkkeihin.
Päivä oli mukava, olin pirteä ja iloinen johtuen hyvästä aamusta. Söin töissä evääksi tekemääni tonnikala-omenasalaattia ja kotona kanakeittoa. Illalla kävin ravintolassa viinilasilisella ja tomaattimozarellasalaatilla. Ihana olo!
Meinasi kyllä taas käydä köpelösti kun ystäväni antoi mulle kaksi suklaalevyä eräästä tekemästäni palveluksesta. Suunnittelin jo kuinka vetäisin molemmat levyt ahmien. Sen sijaan jaoinkin suklaapalasia lapsille ja minulle iltapalaksi. Söin kaksi riviä ja toinen levy meni kaapin perälle piiloon. Nyt saan harjoitella itsehillintää. Saamalla kieltäytymisestä onnistumisia vahvistan uusia polkuja, uusia ajattelutapoja ahmimisvietin päihittämiseksi. Levy pysyy siellä toistaiseksi. Se kuiskailee mulle sieltä, mutta odotan sitä tunneta kun huomaan, etten ole edes muistanut sitä. Joka kerta kun kuljen kaapin ohi päättäväisenä, olen askelen lähempää terveempää minää!
Eilinen avautumiseni tänne blogiin johti osittain myös hyvään päivään. Koska sain purkaa ahdistavaa olotilaani, sen sijaan, että olisin jäänyt tuskailemaan syyllisyyteen yksin, vapauduin tsemppaamaan ja katsomaan asioita pidemmällä tähtäimellä. En halua pettää itseäni. Tämä blogi kertoo kaiken taistelustani kiloja ja ahmimisviettiä vastaan, en aio peitellä myöskään silloin kuin menee huonommin, se on vain elämää.
tiistai 12. marraskuuta 2013
Projektini junnaa kuten tämä loputtoman pimeä syksy ja myskyt vie minua...
Huoh ja huoh. Viime viikko meni hyvin, mutta, ISO Mutta- paino junnasi silti. Tiesin, että sen oli pakko olla väliaikaista, mutta silti se vaikutti olooni negatiivisesti. Viime viikolla oli eräs toinen "huono" päivä liittyen kokemaani sosiaaliseen tilanteeseen jossa mielestäni epäonnistuin täysin. Olin pitkästä aikaa erittäin masentunut ja syytin itseäni vääränlaisesta käyttäytymisestä. Asia jäi vaivaamaan, vaikka koitinkin löytää erilaisia ratkaisuja itsesyytösten sijaan.
Em. tapahtuma ja erilaiset saamattomuustilat ja riidat kotona on saanut mieleni maahan. Olen taas kaivautumassa siihen suohon, josta on vaikea nousta, siihen suohon, joka johtaa kilojen kerääntymiseen.
Varsinainen syöminen riistäytyi käsistä oikeastaan vasta sunnuntaina. Lauantain olimme kyllä ystävien luona syömässä ja kalorit ylittyivät, mutta ei mitenkään pahasti. Asia joka jäi kaivelemaan lauantailta oli polttamani tupakka, harmittaa, että sorruin jo toisen kerran viikon aikana, aikaisemmin viime viikolla poltin myös pari tupakkaa perhekriisin taisteluiden fiiliksiä helpottamaan. Pelkäsin ja pelkään, että tupakka tulee taas elämääni, jolloin myös kaikki muu hälläväli käyttäytyminen lisääntyy.
Mutta se sunnuntai....söin vain kertakaikkiaan liikaa, tein ruokaa ja meillä oli vieras, joka toi suklaakonvehteja joita söin monenmonta, söin myös kaapissa olleita välipalakeksejä himona, eli en pystynyt lopettamaan. Täydellinen ahmiminen on taas käynnistynyt. Eilen maanantaina, hain uusia keksejä, mutta mun oli pakko syödä niitä taas monta, söin myös leipäjuustoa todella paljon. Tänään piti mennä hyvin, mutta jokin minussa pisti minut vispaamaan kermavaahtoa ruuan jälkeen.....Laitoin sitä mansikkakiisselin päälle ja otin vielä lisäannoksen. Iltapalana vedin hirmu lautaset ohrauunipuuroa. Piru on nyt irti, nyt mennään alaspäin (tai ylöspäin....) ja lujaa!!!Kalorit ovat ylittyneet tänään varmaan tuhannella, eilen ja maanantaina samoin. Itkettää ja harmitus on suuri. Ei tässä vaan näin saa päästä käymään. Ensi viikolla juhlimme poikani synttäreitä ja nyt kun suunta on hälläväliä se menee siihen myös täysillä synttäreiden aikaan, eli leipomiset menee omiin suihin ja juhlien riippeet varsinkin....Nyt tämä hälläväli on vaan pysäytettävä, synttäreiden tuoma haaste ei tule onnistumaan heikolla mielellä. Tällä mielellä painan haasteet huomioden kohta taas samat 87 kiloa, EI ja EI!
Mielialan laskun ja ahmimisvimman käynnistymissyitä:
Liikaa tekemättömiä töitä töissä
Selvittämättömiä suunnitelmia koskien synttäreitä, stressi niistä ja siivoamisista, tarjottavista yms.
Riitoja kotona, erilaisia vaikeita selvittämättömiä tilanteita
Koettu sosiaalinen epäonnistuminen
Ei tarpeeksi aikaa ulkona valoisassa, töistä tullessa on jo pimeä, masentava keli.
Tupakointi johtaa kontrollin pettämiseen
Plan:
Huomenna aamulenkille ja erittäin kevyt päivä.Pysyn liikkeessä ja syön paljon hedelmiä
Torstaina uimaan lasten kanssa illalla
Perjantaina siivousta tyttären kanssa
Viikonloppuna paljon ulkoilua, vaikka tuntuisi kurjalta lähteä sateeseen! Synttärivalmisteluita ja ennen kaikkea siivousta, tavaroita lastenhuoneista pois! Kunnon järjestelyä. Välilenkkejä ja rentoa toimeliaisuutta
Itseni vakuuttaminen sosiaalisesta onnistumisesta seuraavan kerran, tsemppimieltä!
Huomenna alkaa siis tämän suunnan kääntäminen taas takaisin. En suostu taantumaan tähän masennukseen.
Ai niin, paino on jotain välillä 81.0 ja 82.0...huomenna varmaan lähempää 82 kiloa :(
Em. tapahtuma ja erilaiset saamattomuustilat ja riidat kotona on saanut mieleni maahan. Olen taas kaivautumassa siihen suohon, josta on vaikea nousta, siihen suohon, joka johtaa kilojen kerääntymiseen.
Varsinainen syöminen riistäytyi käsistä oikeastaan vasta sunnuntaina. Lauantain olimme kyllä ystävien luona syömässä ja kalorit ylittyivät, mutta ei mitenkään pahasti. Asia joka jäi kaivelemaan lauantailta oli polttamani tupakka, harmittaa, että sorruin jo toisen kerran viikon aikana, aikaisemmin viime viikolla poltin myös pari tupakkaa perhekriisin taisteluiden fiiliksiä helpottamaan. Pelkäsin ja pelkään, että tupakka tulee taas elämääni, jolloin myös kaikki muu hälläväli käyttäytyminen lisääntyy.
Mutta se sunnuntai....söin vain kertakaikkiaan liikaa, tein ruokaa ja meillä oli vieras, joka toi suklaakonvehteja joita söin monenmonta, söin myös kaapissa olleita välipalakeksejä himona, eli en pystynyt lopettamaan. Täydellinen ahmiminen on taas käynnistynyt. Eilen maanantaina, hain uusia keksejä, mutta mun oli pakko syödä niitä taas monta, söin myös leipäjuustoa todella paljon. Tänään piti mennä hyvin, mutta jokin minussa pisti minut vispaamaan kermavaahtoa ruuan jälkeen.....Laitoin sitä mansikkakiisselin päälle ja otin vielä lisäannoksen. Iltapalana vedin hirmu lautaset ohrauunipuuroa. Piru on nyt irti, nyt mennään alaspäin (tai ylöspäin....) ja lujaa!!!Kalorit ovat ylittyneet tänään varmaan tuhannella, eilen ja maanantaina samoin. Itkettää ja harmitus on suuri. Ei tässä vaan näin saa päästä käymään. Ensi viikolla juhlimme poikani synttäreitä ja nyt kun suunta on hälläväliä se menee siihen myös täysillä synttäreiden aikaan, eli leipomiset menee omiin suihin ja juhlien riippeet varsinkin....Nyt tämä hälläväli on vaan pysäytettävä, synttäreiden tuoma haaste ei tule onnistumaan heikolla mielellä. Tällä mielellä painan haasteet huomioden kohta taas samat 87 kiloa, EI ja EI!
Mielialan laskun ja ahmimisvimman käynnistymissyitä:
Liikaa tekemättömiä töitä töissä
Selvittämättömiä suunnitelmia koskien synttäreitä, stressi niistä ja siivoamisista, tarjottavista yms.
Riitoja kotona, erilaisia vaikeita selvittämättömiä tilanteita
Koettu sosiaalinen epäonnistuminen
Ei tarpeeksi aikaa ulkona valoisassa, töistä tullessa on jo pimeä, masentava keli.
Tupakointi johtaa kontrollin pettämiseen
Plan:
Huomenna aamulenkille ja erittäin kevyt päivä.Pysyn liikkeessä ja syön paljon hedelmiä
Torstaina uimaan lasten kanssa illalla
Perjantaina siivousta tyttären kanssa
Viikonloppuna paljon ulkoilua, vaikka tuntuisi kurjalta lähteä sateeseen! Synttärivalmisteluita ja ennen kaikkea siivousta, tavaroita lastenhuoneista pois! Kunnon järjestelyä. Välilenkkejä ja rentoa toimeliaisuutta
Itseni vakuuttaminen sosiaalisesta onnistumisesta seuraavan kerran, tsemppimieltä!
Huomenna alkaa siis tämän suunnan kääntäminen taas takaisin. En suostu taantumaan tähän masennukseen.
Ai niin, paino on jotain välillä 81.0 ja 82.0...huomenna varmaan lähempää 82 kiloa :(
tiistai 5. marraskuuta 2013
81.5....
Huoh, alaspäin taas menossa-onneksi...Lueskelin monen vuoden takaisia liikunta- ym päiväkirjoja, olin jokunen vuosi sitten onnistunut lihomaan viikossa 4 kiloa, jonka jälkeen painonseuranta lopahti ja paino nousi johonkin 87 tyylisiin lukemiin. Eli viikossakin onnistuu todella hyvin lihottamaan itsensä, jos antaa mennä koko sen ajan hälläväli tyylillä ja täysillä. Siksi olis tosi tärkeetä, että muistan nyt tämän, voin joskus ottaa rennommin, mutta se ei missään tapauksessa saa jatkua monta päivää, eikä ainakaan viikkoa! Eli lomailun jälkeen nopeasti taas aisoihin, siinä resepti ainaiseen jojoiluun!
Tänään on mennyt hyvin, kävin aamulla salilla ja uimassa, sain tienattua 700-800 kaloria, eli olen voinut syödä ihan kivasti :) Toisaalta en ole ahminut mitään erikoista, söin kyllä ihan kivan annoksen pyttipannua päivälliseksi, joka vei yli neljäsataa kaloria!Hyvä fiilis!
Tänään on mennyt hyvin, kävin aamulla salilla ja uimassa, sain tienattua 700-800 kaloria, eli olen voinut syödä ihan kivasti :) Toisaalta en ole ahminut mitään erikoista, söin kyllä ihan kivan annoksen pyttipannua päivälliseksi, joka vei yli neljäsataa kaloria!Hyvä fiilis!
maanantai 4. marraskuuta 2013
Kävihän se siellä 70-jotain puolella, mutta...
Torstain konsertti- ja juhlintapäivän jälkeisenä aamuna paino oli 79.9, olin tietty iloinen mutta....hirveä väsymys ja masentunut olo sai mut syömään perjantaina ihan hulluna...Tuli taas se "millään ei ole väliä"-olotila, leivoin mm. kauralastuja ym...halusin mukamas hemmoitella lapsia, mutta oma hemmoittelu siinä tosiasiassa oli etusijalla.....Loppuilta menikin kaloreiden pamahtaessa runsaasti yli...
Lauantain olin edelleen lukossa ja väsynyt, olimme viikonlopun äitini luona, jossa tietty sitten sorruin herkuttelemaan ihanilla pullilla....
Sunnuntai alkoi erittäin hyvin, juoksin lenkin (48min/ 6.4km)ja olin pirteä pitkästä aikaa. Ihanan rasvaisen illallisen jälkeen kalorit kuitenkin pamahtivat yli....sitten löysin vielä puoliksi syödyn lakritsipussin vahingossa...en voinut olla mässäilemättä puoli pussia. Kalorit ylittyivät varmaan n. viidellä sadalla sunnuntaina, perjantaina ja lauantaina ylitystä tuli varmaan yhteensä 1500 kalorilla. Että ei ole ihme,e ttä paino nyt maanantaina aamulla oli sitten tasan 82.0....
Tästä kaikesta huolimatta olen ottanut itseäni niskasta kiinni taas. Tuollainen itsetuhoinen toiminta saa taas loppua. Menin tänään töiden jälkeen lenkille ja ruuat ovat pysyneet aioissa. Huomenna menen uimaan ja salille, loppuviikosta olen ehkä saanut viikonlopun lisäkilot jo lähtemään. Projektin eteneminen siirtyy taas hieman, mutta ei se mitään, mulla on loppuelämä aikaa :)
Lauantain olin edelleen lukossa ja väsynyt, olimme viikonlopun äitini luona, jossa tietty sitten sorruin herkuttelemaan ihanilla pullilla....
Sunnuntai alkoi erittäin hyvin, juoksin lenkin (48min/ 6.4km)ja olin pirteä pitkästä aikaa. Ihanan rasvaisen illallisen jälkeen kalorit kuitenkin pamahtivat yli....sitten löysin vielä puoliksi syödyn lakritsipussin vahingossa...en voinut olla mässäilemättä puoli pussia. Kalorit ylittyivät varmaan n. viidellä sadalla sunnuntaina, perjantaina ja lauantaina ylitystä tuli varmaan yhteensä 1500 kalorilla. Että ei ole ihme,e ttä paino nyt maanantaina aamulla oli sitten tasan 82.0....
Tästä kaikesta huolimatta olen ottanut itseäni niskasta kiinni taas. Tuollainen itsetuhoinen toiminta saa taas loppua. Menin tänään töiden jälkeen lenkille ja ruuat ovat pysyneet aioissa. Huomenna menen uimaan ja salille, loppuviikosta olen ehkä saanut viikonlopun lisäkilot jo lähtemään. Projektin eteneminen siirtyy taas hieman, mutta ei se mitään, mulla on loppuelämä aikaa :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)