Ihana päivä

Päivä alkoi aamuisella yllätysvisiitillä, joka meni kivasti teekupposen ääressä. Töihinlähtö viivästyi, mutta sain silti hoidettua kaikki suunnittelemani työtehtävät ennen aikaistettua kotiinlähtöä. Kävin ensimmäisellä laulutunnillani uudella opettajalla. Oli mukavaa ja hyvin inspiroivaa, nyt pitäisi jostain vaan repiä sitä aikaa lauluharjoitteluun, soittoharjoitteluun (soitan pianoa), uimiseen, salilla käymiseen, lenkkeilyyn, töihin ja lasten kanssa olemiseen. Ai niin kotiakin pitäisi hoitaa ja ystäviä nähdä. Aika täyteläinen tahtoo tämä elämä olla,mutta niin paljon haluaisi tehdä ja oppia ennen kuin on liian vanha tai aika jättää.
Mulla on tällainen kummalinen ajattelutapa, alitajunnasani mietin näitä elämänloppumisia ja siksi mulla on kiire tehdä kaikkea. Olisi kyllä hyvä joskus rauhoittuakin, sekin tekee hyvää, karsia pois kaikki turha. Herään aina välillä siihen kuinka isot lapsemme jo ovat, kun katson lähivuosia taaksepäin, en oikein edes musita mitä kaikkea kivaa ollaan tehty. En ole saanut valokuvia päivitettyä vuoden 2008 jälkeen, se kyllä auttaisi muistamista. Saisivat lapsetkin seurata elämäänsä valokuvien kautta. Harmittaa tällainen vuosien katoaminen. Jostain pitäisi löytää aikaa myös siihen projektiin. Olisi se huojentavaa. Voi, että kun sais sen energian!
Päivä on mennyt muuten aika hyvin (syömisten suhteen). Aamupalaksi Nutrilettia suklaapirtelönä, lounaaksi iso annos kaalilaatikkoa, välipalaksi taas Nutriletti ja päivälliseksi kaksi lautasellista aivan mahtavaa itsetekemää mustatorvisienikeittoa. Okei söin aika paljon molempina ruokailuina, mutta kaloreita olis vielä tälle päivälle 250 käyttämättä. Toivottavasti isot annokset eivät kostaudu vaa'alla!
Illalla on myös tulossa vieraita, toivon todella, että he eivät tuo mitään herkkuja! Jos niin.....jätän väliin, pystyisinkö??? Vastustaisinko ja vahvistaisin niitä vähemmän kuljettuja kieltäytymisen polkuja? Miksi ei? Huomenna hyvä olo on sen arvoista, kuppi teetä ja hymy naamalle :)

Viikonlopun metsäsaalis tänään keitoksi

Mörköjä mielessä

Nyt tuli kirjoituspakko, alkoi ärsyttämään niin paljon erään läheisen käytös, että siitä aiheutuva stressi meinaa saada mut huonolle tielle. Mulla on vaikeaa laittaa rajoja ja kun yritän niitä laittaa saan huonon omatunnon. En välitä olla käytettävissä itsestäänselvyytenä ja musta tuntuu, että mua käytetään välikätenä johonkin johon en kuuluisi. Jännää miten tällainen ristiriitainen paha olo saa oikein fyysisen pahan olon tuonne kurkkuun ja siitä aiheutuva levottomuus vie helposti kädet jääkaapille purkaamaan selvittämätöntä pahaa oloa. Muistan aina sen ruotsinkielisen lauseen: matmissbrukaren äter för att lösa livets problem. Eli ruuanväärinkäyttäjä syö ratkaistakseen syömällä elämänsä solmukohdat, tai ainakin koska ei löydä hyviä keinoja syö siihen avuttomuuteen kun ei tiedä mitä tulisi tehdä.
Nyt siis edessä monta päivää riskialtista aikaa. Läheiseni on täällä nyt ja joudun päivittäin taistelemaan omasta tilastani, oman elämäni oikeutuksesta. Aargh, että ärsyttää. En viitsi tässä sen tarkemmin, mutta huoh ja puh.

Nyt siis keinona nopeat päätökset, ei junnaamista sinne tai tänne, vaan ratkaisuja ja sen mukaan toimiminen. Pidän huolen omasta ajastani ja siitä, että saan tärkeät asiat suoritettua. Syön ruokaa, jota suunnittelen etukäteen, käytän Nutrilettia.

Ai niin viime viikko meni hyvin, mutta viikonloppu mökillä sai asiat sekaisin... Eli paino oli perjantaina 81.7, mutta launtaina söin liikaa makeeta, myös sunnuntaina käydessämme äitini luona. Aamupaino tänään aamulla olikin taas 83.5....harmitti, mutta onneksi "virallinen" punnituspäivä on perjantaina ja nyt viikko alkoi taas hyvin aamusalilla ja uinnilla. Illalla vielä kävelylenkille ja huomenna samoin :) Koitan käydä myös täällä aktiivisemmin pävivittämässä, saanpa purettua kaikkia mielessä pyöriviä kummallisuuksia!

Nyt lähti

Liikkeellä ollaan, eli painonpudotusta edessä. Paino tänään aamulla 82.9, kilo on nyt sulannut viime viikosta. Viikonloppu meni hiukan heikommin erilaisten matkojen ym vuoksi, tästä syystä eilen aamulla oli turvotusta ja lukemat tasan 84. Huolimatta väsymyksestä ja maanantaitönkköydestä lähdin salille ja uimaan maanantaiaamulla. Voi että kiitin itseäni jälkikäteen, olo muuttui täysin viimeistään siellä uima-altaalla
.
Kaverini kanssa sovimme yhteisestä punnituspäivästä perjantaille. Hiukan muutosta siis tähän viikkoajatteluun, tekee ihan terää tällainen vaihtelu :) Kävin myös eilen ensimmäistä kertaa elämässäni ostamassa Nutrilett pussikeittoja...En ole aikaisemmin oikein uskonut niihin, mutta ajattelin, että pääsisin nyt vähän vauhdikkaampaan alkuun ja sitä myötä myös paremman tsempin päälle. Pusseilen nyt viikon niin, että syön osittain kuitenkin  ruokaa. Päätän joka päivän erikseen, haluan säilyttää jonkinlaisen vapaudentunteen, jotta tämä ei mene liian tiukkapipoiseksi. Tänään siis keittoaamiainen, keittolounas, normi välipala, keittopäivällinen ja tuhdinpi iltapala munakkaan tms muodossa.Kun olen nuo kaksi lootaa syönyt palaan pikkuhiljaa normaaliin kevyeen ruokavalioon.
Perjantaille siis tavoitelukemat 82 tasan!

Vastoinkäymisten syksy

Niin siitähän se lähtee, selittelystä. Olen viime kirjoituksen positiivisesta sävystä huolimatta lässähtänyt täysin tämän syksyn aikana. Paino on vaihdellut 82-85 välillä ja välillä on ollut yritystäkin. Jotenkin tuntuu, että suuremmat voimat ovat nyt tätä yritystäni vastaan. Ensinnäkin, podin flunssaa kuumeineen n. 2 viikkoa, ylikin jatkui oireet niin, että en uskaltanut liiikkua. Sitten elokuun lopulla loukkasin jalkani todella pahasti. Vieläkin se on niin kipeä, että en pysty kävelemään pitkään ilman kovia särkyjä. Sain siis vaivavan flunssan lisäksi heivata sekä kävely-että juoksulenkit. Koitin juosta muutama päivä sitten, mutta jalka kipeytyi niin kovin, että en meinannut päästä kävellen kotiin. Aika masentavaa siis. No, uiminen nyt ainakin alkaa sujumaan ilman kipuja. Alkuun sekin oli niin kivuliasta, ettei vaan onnistunut. Tänään aamulla siis reippaana lähdössä salille ja uimaan! Jokatapauksessa huomasin, että tuollaiset fyysiset ja terveydelliset vastoinkäymiset saavat mut täysin pois raiteilta. Niiden lisäksi on ollut kaikenlaista parisuhdejuttua. Ei vaan ole ollut voimia ja mahdollisuuksiakaan hoitaa itseään. Nyt siis uusin voimin eteenpäin. Tehdäänpä tähän suunnitelmakin, vaikka en niihin niin kovin uskokaan usean epäonnistuneen yrityksen jälkeen...ehkä pitäisi :) Tuntuu vain epäreilulta, että joudun tekemään niin hirmusti työtä päästäkseni tai pysyäkseni normaalipainossa. Pakko merkata ylös syömiset ym. Ei se nyt vaan ole ihan normaalia. Hirveetä kontrollielämää, mutta en nyt vaan keksi muutakaan ratkaisua tähän pulmaani....

Tulossuunnitelma neljäksi viikoksi eteenpäin:

Lähtö ma 29.9 85kg (nyt 83.9)
ma 6.10 1.vko 83.0kg
ma 13.10 2.vko 82.0kg
ma 20.103.vko 81.0kg
ma 27.10 4.vko 80kg

Ihana pyllerö taas :)

Jaahas juu kiloja tullut sitten sellainen 8 kiloa kesän aikana, eli painan nyt 84.2. Kyllä olen taitava! En tunne ketään toista, joka on näin hyvä laihduttamaan, urheilullinen ja säntillinen ja niin hiton taidokas myös lisämään elopainoa ennätysvauhtia! Musta tulis varmaan hyvä näyttelijä,koska osaan tämän painonvaihtelun niin hyvin :) Ikävä kyllä nälänhätää tai tai ballerinaa en voisi koskaan näytellä. En ole koskaan ollut oikein kunnolla hoikka....sellainen, että koivet ovat ihanan kaposet, että voi käyttää lyhyempää hametta häpeämättä paksuja pohkeitaan ja reisiään. Sellainen, että takamus olisi tuntunut jotenkin sopivan kokoiselta :) Jotenkin haluaisin vielä kokea sellaisen normaliuden tunteen elämässäni, vielä ennen kuin ylitän neljänkympin rajapyykin.

Tässä siis taas kuitenkin ollaan, ylipainoisia plösöjä. Olen taas syönyt välittämättä mistään, antanut palaa vain kuin viimeistä päivää...se jäi vähän päälle, ensin ulkomaanmatka ja sitten viikko mökillä paahtavassa helteessä ilman mahdollisuutta uimiseen sinilevien takia. Se mökki oli matkaa pahempi. En tiedä, ehkä mua masensi se  kuumuus ja levät, ehkä tekemättömät työt muodostuivat liian suuriksi ongelmiksi päässäni niin, että yritin ratkaista pahan olon syömällä.

Nyt siis taas kiinni arkeen ja töihin. Ajattelin samalla ottaa itseäni niskasta kiinni. Laittaa elämäni kaiken puolin järjestykseen. Jättää jokin liikaa aikaa vievää ja vaativa harrastus, järjestellä kotona, asettaa työsasiat sellaiseen hyvän jamaan, että töihin on kiva tulla ja töistä pääsee lähtemään kotiin vielä sellaiseen aikaan, että voi puhua elävänsä muutakin kuin työtänsä varten.

Kalorilaskuri taas käyttöön. Lyllertämään lenkille, pikkuhiljaa taas eteenpäin. Myös uimaan ja ehkä uuteen harrastukseen joogaan, tanssiin tai muuhun kivaan, sellaiseen josta tulisi tarve saada hoikka vartalo. Pikkuhiljaa taas eteenpäin. Olin ajatellut painavani 70 kiloa jouluksi, ei se mahdoton tavoite ole, mutta ensi kevääseen mennessä sitten ainakin.

Oranssia ja punaista elämää ja mitat

Olen niin iloinen koska edellisen kirjoituksen jälkeen paino suorastaan romahti alas. Se on pyörinyt nyt 76-77 välillä. Oli hyvä ratkaisu pohtia ja kirjoittaa ylös nuo ongelmakohdat miksi alan syömään liikaa. Tuntuu kuin olisin vapautunut niistä samalla kuin myönsin ongelmat itselleni.

Tänään on mennyt loistavasti. Kävin 10 kilsan lenkillä ja makasin sen päätteeksi hiekkarannalla nauttien. Illaksi menin kaverin luo. Sen kunniaksi kävin läpi vaatekomeroani, ajatuksena oli löytää raikas ja vähän erilainen yhdistelmä. Yhdistin mustan polvien yli ulottuvan nahkamaisen hameen oranssiin lyhythihaiseen paitapuseroon johon tuli musta kapea vyö, tämän päälle tuli punainen villatakki. Olin aika tyytyväinen lopputulokseen, varsinkin kun mies pisti poreeraamaan niin, että ylin nappi paidasta oli auki :)

Mulle on esteettisyys tärkeää, siksi on ollut kamalaa kun ei ole voinut pukeutua sillä tavalla kauniisti kuin haluaisi. Nyt olen vielä paljon itsevarmempi kuin nuorempana, joten voin myös pukeutua pitämiini vaatteisiin. Maanantaina töihin ihanan erilainen väriyhdistelmä ja hame:) Näiden pienten ilohetkien vuoksi laihduttaminen on vaivan arvoista. Elämään tulee lisää nautinnollisia hetkiä. Oli mukavaa myös pyöräillessäni läpi kaupungin kun miehet jäivät oikein tuijottamaan minua, taisin kyllä hymyilläkin siinä mennessä :)

Vapuksi piti saada 2 kiloa pois, nyt taitaa mennä jo neljä, mutta ei se haittaa. En taida päästä oikeaan tavoitteeseeni 75 kiloon, mutta en jää kyllä kauas :) Ja sitäpaitsi syksyllä asettamani 77 kilon tavoite on jo saavutettu!

Oli muuten pakko oikein tarkistaa mittanauhalla kun tuo vaaka näytti niin ihania lukuja. Tässä mitat siis:

Lantio 108cm
Vyötärö, kapein kohta 78cm
Vyötärö, levein kohta 88cm

Hupsista, söin vahingossa liikaa:) Muutama ajatus myös holtittoman syömisen psykologisesta puolesta.

Joo, fiilis on ollut ihan mahtava tänään, päivä on ollut kiireinen, mutta silti olen ollut hyvässsä draivissa. En ole ehtinyt panostaa syömiseen ja olenkin ollut nälkäinen aina hetkittäin, luulin syönneeni sopivasti kaloreiden suhteen, mutta taisinkin taas ylittää tavoitteeni runsaaalla viidelläsadalla kalorilla....En ole ehtinyt urheilemaan tänään, siksi kai tottumuksestakin tuli syötyä hiukan liikaa....illalla myös ahmin hieman.....

Koko päivä olisikin mennyt loistavasti, mutta illalla harmittelin taas sosiaalisten tilanteiden koukeroita ja sitä miten mielestäni onnistuin niissä,,,huonosti taas...en oikein osaa ilmaista itseäni pehmeästi vaan asiat tulevat jotenkin väärin suusta ulos....Silti koen, että minun pitää voida pitää puoliani ja projektissa jossa olen mukana tuntuu, että miesenemistö ei oikein luota minuun kuten muihin miehiin ja en saa panoksestani sitä arvostusta, jota kaipaisin. Virheistäni huomautetaan myös herkemmin kuin muiden, ihan kuin hetkellinen virheeni jossain kohtaa olisi pysyvää, kun toisten virheet voidaan helposti lakaista hetkellisinä. En tiedä, ehkä mulla on myös peiliin katsomista tässä ja koska olen epävarma siitä olenko "oikeassa" vai en, vaivun sellaiseen harmittelevan vähän katkeroituvaan tilaan, jossa en missään tapauksessa haluaisi olla.
 Epävarmuus siitä, millaisena muut minua pitävät ja siitä, voinko luottaa omien toimintatapojeni olevan täysin oikeita on aikamoista purtavaa päässäni. Tuntuu, että jo hermostukseen tarvitsen apua syömällä, koitan ratkaista ongelmat syömällä. Taas tulee mieleeni eräs syömishäiriötä käsittelevä kirja jossa todettiin ruotsiksi, että "matmissbrukaren äter för att lösa livets problem" eli ruokaholisti (vapaa käännös :)) syö ratkaistakseen elämänsä ongelmat. Todella tuttua!!! Kun tekee mieli syödä holtittomasti pitäisi aina kysyä itseltään, minkä ongelman yritän nyt ratkaista??? Thats it! Sitten vaan miettimään toisenlaista ratkaisua, ehkä juttelua muiden ihmisten kanssa, rauhoittumista vaikka meditoimalla, tiedostava kirjoittaminen, reipas lenkki, joka suodattaa mukavasti huolet, mutta syöminen ei koskaan ole ratkaisu! Syöminen johtaa vain suurempiin ongelmiin, itsesyytöksiin, turtuneeseen ja laiskaan mieleen ja alkuperäisen ongelman syyt siirtyvät vain kauemmas, ratkaisu syödään kurkusta alas. Painoin tänään aamulla muistaakseni tasan 79, tästä eteenpäin kohti vappua!

1.5 häämöttää jo!!

Eipä pääsiäisessäkään nyt ollut hurraamista. Tällä hetkellä pyörin n. 79.5 kilon painossa. Nyt on 1,5 viikkoa aikaa toukokuun alkuun, eli siihen mennessä kun sais vielä 2 kiloa pois, niin sitten olen kyllä saavuttanut syksyllä asettamani tavoitteen. Talven uusi tavoite jää nyt saavuttamatta. Ei voi mitään. Asettelen hiukan löysempiä tavoiteaikatauluja tuon 1.5 ja siinä 77 kilon jälkeen.

Olin kaksi iltaa viihteellä tässä peräkanaa, ihme ja kumma en saanut kuitenkaan migreeniä, nyt siis voin jatkaa mukavasti, eikä alkoholi nyt ehkä jääkään mörköksi kummittelemaan sosiaalisiin tilanteisiin. Katsotaan, toivo heräsi kuitenkin. Tällä kertaa kiinnitin huomiota veden juomiseen, join isoja laseja vettä joka siiderin rinnalla. Ehkä se auttoi, toivottavasti löysin nyt edes jonkinlaisen keinon tähän ongelmaani :)

Kyllä hävettää ja harmittaa!!!

Vaa'aton viikko todella aiheutti harmia. Paino on noussut nyt tiistaiaamuun mennessä sellainen 5 kiloa...ja vielä viikossa! Painan siis nyt yli 80 kiloa, kun viikko sitten vaaka näytti siinä ihania 76 alkavia lukuja. Joo olen syönyt, en ihan holtittomasti, mutta olen ahminut kyllä, saan siis katsoa peiliin. Erilaiset vastoinkäymiset viime viikon aikana laukaisivat sen minulle tutun hälläväli-ajattelun, annoin mennä vaan ruokaa suuhun ja lohdutukseksi ihan selkeästi. Luulin jo päässeeni eroon tuollaisesta mättäämisestä mutta en siis ollut. Määrät eivät oikeasti olleet mahdottomia, mulle on esim vierasta vetää sipsejä tms mahan täydeltä, mutta ahmin ennemminkin tavallista ruokaa ja leipää. Eilen kyllä myönnän,että meni todella rankasti yli..... vedin hitto soikoon kolme kaapissa pääsisäistä odottavaa mignonmunaa yhdeltä istumalta. Oli vaan jotenkin pakko syödä. Hyi hitto, että maha on kipeä tänä aamuna, ihan sellainen raskas kassi tuossa ylävatsassa, huono olokin on ja turvotusta naamassa ja jaloissa. Lähdin onneksi kuitenkin lenkille tänään aamulla ja se sujui alkuraskauden jälkeen ihan kivasti, kunto on kyllä hyvä, nythän jouduin vielä kantamaan viisi extrakiloa:)
Eilen aamulla paino  näytti vielä 79.8, olin aamulla uimassa ja päätin vetää erityisen kevyen päivän muutenkin harmittaa todella tuo repsahdus illalla, se oli ihan turha!

Itsetuntoni laski viime viikolla nolliin. Parisuhdetilanteeni on vaikea ja erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa tunsin suurta alemmuuudentuntoa. Jollain lailla sain selitettyä itselleni, että aikaisemmin tuntemani luotto itseeni olikin ollut silmälumetta, todellinen tilanne olikin se huono, se jolloin epäonnistuin. Tuntui kuin hauras minuuteni olisi romuttunut totaalisesti jälleen kerran.

Tämän lisäksi kärsin migreenistä,joka aiheutui kolmesta valkoviinilasista keskiviiikko iltana. Nyt viimeistään päätin., että alkoholi saa mun puolestani jäädä juomatta. En enää jaksa sitä, että elämä on katkolla melkein joka juomakerran jälkeen.
Kohdistan nyt tavoitteeni enemmän kohti tulevaisuuden haasteita. Lähden pyrkimään kohti hoikkaa ja urheillullista minää vielä ahkerammin, koitan löytää sen kantavan tien jolta olen nyt lähiaikoina astunut ulos. Lähden toteuttamaan eirilaisia haaveita asia kerrallaan. Olen esimerkiksi haaveillut veneestä jo monta vuotta. Ehkä tänä kesänä olisi aika ja jopa rahaa hankkia sellainen :) Koitan pysyä aktiivisena ihan arjessa, en saa antaa periksi laiskuudelle. Koitan pitää mielen virkeänä ja positiivisena.


Tämän viikon suunnitelmana on urheilla päivittäin. Sillä saan taltutettua syömisvimmani. Koitan myös rentoutua ja kohdata perheeni, elää tässä hetkessä. Haasteena on pääsiäinen, jolloin vierailemme äitini luona....lenkkarit mukaan vaan! Pitäis oppia uskomaan, että mun ei enää tarvitse olla se sama heikko ihminen, joka lannistuu heti nähdessään suklaamunakulhon. Voin olla se aikuinen, joka näkee kulhon ohi seuraavaan päivään. Se ihminen,joka tietää onnen tulevan muualta kuin täyttämällä suu täyteen makeaa. Se aikuinen, joka tietää ne fyysiset ja psyykkiset seuraukset, jota ahmiminen aiheuttaa.

Nyt toivon suuresti, että jaksan pysyä vahvana, vaikkapa auringon voimin.

Vaa'aton viikko

Tämän viikon joudun asumisjärjestelyiden vuoksi olemaan ilman vaakaa. Onpa vaikeeta! En yhtään tiedä missä mennään, mutta on toki oikein hyvä testata itseään myös näin!
Eilen söin kyllä liikaa, olin ystävän kanssa illallisella ja myöhemmin vielä herkuttelin toisen ystävän kanssa ihan liikaa ihania pieniä omenaleivoksia...Kalorit pamahtivat yli yli 500 kalorilla...
No, menin tänään aamulla heti lenkille, yllättävän kevyesti kulki, taisi olla hyvät hiilarivarastot :)
Tämän lenkin kalorivähennykset menevät kyllä eiliseen (vaikka silti ylitys on siellä 500 kalorissa), eli lenkkini ansioista en saa syödä yhtään enempää tänään....

Kyllä otteen helppaaminen on vaikeeta, varsinkin hallitusti, nyt pitää tsempata ja uskoa itseensä oikein erityisesti!

Urheiluhousujen yläosa rypyttyy!!

Mun superkestävät urheiluhousut alkavat löystyä siihen malliin, että kohta ne on yhtä kiristyspussia ylhäältä. Vielä viime keväänä housut olisivat olleet ihan hyvät vaikka nauhoja ei olisi kiristänyt ja joku aika sitä ennen ne olivat epämukavan piukat. Ihanaa!

Tänään maanantaina aamupainoni oli 76.4 kg. Olis ollut varmaan vähemmänkin, mutta herkuttelin pikkasen liikaa leipomaani mutakakkua eilen :/ Illalla vielä iski hirveä himo tehdä ihanat voileivät telkkarin äärelle, onneksi jätin väliin, koska lukemat ovat kuitenkin ihan kivat :)

Aamun olin salilla ja uimassa, todella energinen fiilis!
Olen aika ylpeä vatsani mallista, lihakset alkavat näkyä ja mulla ei oo koskaan ollut mitään suurta pömppöä. Muttamutta.... Vatsani on myös sellainen arka alue vartalossani. Se on ihan arpinen johtuen lapsena tehdystä umpisuolenleikkauksesta ja raskauksien aiheuttamista raskausarvista. ...
Yksi raskausarpi kasvaa jopa navan yläpuolelle....Tämän lisäksi näin 36-vuoden iässä huomaan, että nahka ei enää palaudu kuten ennen, napa ei ole kaunis ja pyöreä, vaan navan yläpuolinen löysä nahka aiheuttaa sellaisen viivan navan kohdalle....Ostin viime viikolla uudet bikinit, mutta koska ruma napani ja ylävatsanalue jää paljaaksi, en tiedä haluaanko käyttää niitä...Mietin jopa vatsanahankiristysleikkausta...saa nähdä, ei se mikään roikkuva pussi ole, mutta olis kiva päästä eroon noista arvista ja löysyydestä! Tiedä vaikka vatsalihasharjoitteet vähän kiristäisivät vatsaa, tai sitten mennään vaan pahempaan suuntaan mitä enemmän laihdun. Aika kaksipiippuinen juttu.....

Mutta joo, olen jo tyytyväinen kehonmuotooni kun mulla on vaatteet päällä. Tänäänkin päälläni on kiva farkkumekko ja viihdyn oikein hyvin itsenäni:)  Nyt kun olen päässyt ekaan tavoitteeseeni, kaikki se ylipainoon liittyvä ylimääräinen henkinen painolasti on poistunut, eli pääasiallinen tehtävä on jo suoritettu :) Jatkan vielä vähän, jotta saavutan sellaisen painon, jossa voi pukea vielä monipuolisemmin vaatteita ylleni. Haluan myös keventyä, jotta juokseminen ja uinti sujuu paremmin.
Haluan olla naisellinen, urheillullinen  ja sirompi, nyt olen jo ihan ookoo, mutta vähän vielä ;)

Tavoitevartaloni ja haavevatsa :)

Lauantain laihuus ja koko sen historia

Tänään sain ilokseni katsoa vaa'an hypähtelyä 76.4-76.6 välillä. Tuossa tavoitteen saavuttamisen jälkeen paino hypähti jopa yli 77 kilon, mutta nyt mennään kuitenkin alaspäin. Eilinen päivä meni hyvin proteiinipainoitteisesti. En syönyt yhtään ruisleipää, jota yleensä en voi olla ilman. Silti ylitin tavoitteeni 250 kalorilla, vaikka jäin saman verran alle kulutuksen. Pelkäsin, että eilisen uintitreenin jälkeinen runsas munakas olisi vaikuttanut epäsuotuisasti aamupainoon, mutta onneksi ei. Täytyykin testailla eri päivinä proteiinipainoitteista ruokaa verrattuna toisten  päivien hiilihydraattipainoitteiseen ruokavalioon ja seurata seuraavan päivän aamupainoa. Jospa sieltä löytyisi jotain arvokasta koskien kehoni toimintaa :)

Nyt on ohjelmassa pitkä lenkki tässä aamupäivällä. Söin aamiaiseksi ihanaa puolukkarahkaa, olen sekoittanut siihen vaniljavispiä, rahkaa ja yleiskoneessa murskattua puolukkaa pussillisen. Myös lasten suurinta herkkua! Mukaan sekoitamme vielä rouhittua pähkinää, nami!

Ihana aurinkoinen aamu, alan tuntemaan itseni jo paljon hoikemmaksi, nyt on oikeasti kolme vuotta siitä kun olin näin hoikassa kunnossa. Miltähän sitten tuntuu kun olen 70 kiloinen?? Siitä painosta onkin sitten 14 vuotta :D Huhhuh, kyllä elämä vaan kulkee nopeasti, hirvittää- neljätoista vuotta!!!
 Silloin olin kotona pienen poikani kanssa, 22-vuotias nuori nainen. Halusin laihduttaa raskauskilot pois, aloin ensimmäistä kertaa kiinnittää huomiota ruokavaliooni. Kävin painonvartioissa ja laihdutin yhteensä 17 kiloa. Tulos oli päiväpaino vaatteet päällä, eli oikeasti taisin painaa 68 kiloa, vau! Tuloksen jälkeen paino lähti nousemaan ja taisin monta vuotta pyöriä välillä 75-84. Kun tulin raskaaksi taas painoni oli lapsen syntymän jälkeen 100 kiloa! Huh ja huh. Paino lähti aika pian alas, ensin n. 85 kiloon ja sitten 74 kiloon asti. Sitten isäni kuoli ja elämä vei mukanaan muutenkin. Yhtä jojoilua se on ollut siitä lähtien. Olen ollut 76-89 kiloinen koko 7 vuoden ajan. Mitä jos nyt keskittyisin siihen, että jään tähän loppuelämäkseni. Anna itselleni luvan voida hyvin ja muistutan ruuaan huonosta vaikutuksesta itseeni, siitä, että se hallitsee elämääni, jos en kontrolloi ruokatottumuksiani. Minun on vaan elettävä kontrolloiden syömisiäni loppuelämäni, en osaa muuten hallita tätä. Eikä tämä kontrollointi niin paha ole. Välillä höllennän otetta ja välillä olen taas tiukempi.

TAVOITE SAAVUTETTU!!!!!!

En voi olla huutamatta. Siinä se nyt on jo toista päivää, ihana lukuni, tänään aamupaino pyöri 76.8-77.0, eilen 76.9- 77.1  välillä. Kirjasin tulokseksi tähän aamuun 76.9. Aivan mahtavaa!!! Tulihan se luku sieltä kun sinnikäästi vaan odotteli :)

Nyt usko tähän projektiin palautui ja jatkan sitä aikaisempaa suunnitelmaani, eli toukokuuhun mennessä 75 kg! Jess! Jossain vaiheessa sitten vielä 70.0 kiloon asti, mutta yksi asia kerralla :) Itseasiassa se oikea haavetavoitteeni on 69 kiloa, silloin Bmi:kin on 22.79 :) Eli siihen sitten jossain vaiheessa, en pidä kiirettä. Syyt tuohon painon pääsemiseksi on, että haluan juosta kevyemmin ja käyttää lyhyempiä hameita, eli en halua vieläkään kesällä kulkea hameilla paljain säärin, jospa sitten 69 kiloisena jo sääretkin hoikistuvat enemmän. Olen kyllä raskasrakenteinen, eli en voi kuvittelekaan saavani bambijalkoja, mutta vähän solakammaksi voisin myös sääristäkin tulla.
Eilinen meni melkein nappiin suunnitelmien mukaan. Capuccinon lisäksi söin kyllä pienen annoksen jäätelöä, mutta loppuillan ruuaksi otinkin vain mustikoita.

JESS!

Huomenna haastepäivä...

Muistin äsken, että huomenna joudunkin taas haasteeseen, menen kaupungille syömään ja vien tyttäreni ystävineen jätskille...

Plan:

Aamupala ruusunmarjaviili 130kcal+ ruisleipä+oivariini+raejuusto 125 kcal = 255 kcal

Lounas; samaa tonnikalasalaattia kuin eilen: 340kcal

yht n. 600kaloria syöty tähän mennessä, 800 jäljellä

Jäätelöbaarissa capuccino n. 100kcal

Päivällisravintolassa voin syödä 600kcal edestä, jolloin illaksi jää 100 kcal...Tietty voin mennä lenkille vielä illalla, tai kahvakuulailla ja ansaita lisäruokaa :)

Näillä mennään huomiseen! Voin vielä keventää aamupalasta mahdollisesti, tai sitten lisään siihen kulhollisen mustikoita, tervellistä :D

Seiskaseiska missä kuhnailet????

Ei mennyt nyt ihan kuin....höh. Elämä tulee vastaan ja vie mukanaan ja silloin kaikki ei vaan mene suunnitelmien mukaan. Täytyy nyt vaan olla soimaamatta itseään ja jatkaa kiltisti. Olen kuitenkin vahvasti oikealla tiellä, hiukan aikataulusta jäljessä, mutta viis siitä.

Lauantai lähti lapasesta, söin söin ja söin. Anoppini toi taas kotiimme herkkuja, muffinsseja ja jäätelöä ja söin harmitukseen ja en tiedä mihin. Illalla oltiin kylässä ja herkuttelin siellä ja koska tuollainen nyt jäi päälle, päätin, että voisin samantien syödä itteni ähkyksi, pistää kunnolla ränttäliksi. Ostin siis vielä kotiin ahmittavaa, onneksi vaalean ihanan näkkileivän muodossa, jonka lisäksi suklaapatukka. Mutta vatsa meni sekaisin ja heräsin yöllä inhottavaan täyteen oloon.

Maanantai ja tänään tiistai on mennyt ihan hyvin. Aamupaino tänään oli 77.6, eli kyllä tässä nyt ihan oikeassa suunnassa ollaan. Pitäis vaan päästä siihen tasan seiskaseiskaan, jotta usko itseeni palautuisi. Ehkä huomenna....

Junnaajunnaajunnaaa

Ja vielä ollaan 77.6 kilossa. Huoh, miten tämä on nyt niin vaikeeta. Tuo 77 kilon tavoiteraja on kaikinpuolin hankala, taitaa olla niin, että mä en sisimässäni oikein edes usko,että mä pääsen siihen, siksi tämä on nyt niin vaikeeta.
Eilinen meni ihan hyvin, onnistuin vain käyttämään aamiaisen ja lounaan aikana niin paljon kaloreita, että ilta jäi sitten vähän paniikinomaisesti vähemmälle. Töiden jälkeen olin kaupungilla tyttären kanssa ja söin pienen annoksen ihanaa italialaista jäätelöä. Kaloreita siinä sitten menikin laskujeni mukaan vähän päälle 200, mutta oli se sen arvoista. Sitten kanakeitto ja päivällisen jälkeen jäljellä ei enää ollutkaan kaloreita. Ilta meni harrastuksissa, mutta kotiin tullessa meinasi tulla paniikki. Olin muutenkin aika masentunut erilaisten sattumusten takia ja meinasin jäädä lojumaan. Onneksi järjen ääni soi päässä; mene lenkille tulet siitä iloiseksi ja saat syödä iltapalaa :) Lähdin ja palasin ja söin pienen iltapalan, eli oli se todellakin sen arvoista.

Aamupaino oli vaan tuossa junnauksessa taas....Tiedän, että nyt tällaisessa vaiheessa, pitäis olla tarkka, että pysyy reilusti sen -500kcal päiväannoksissa, muuten ei tapahdu notkahdusta alaspäin. Se on vähän kuin työntäis vauhtia kärrylle vähän loivemmassa alamäessä, työnnön jälkeen vauhti jatkuu kuin itsestään.

Päivän suunnitelmissa on hyötypyöräilyä ja mahdollista iltalenkkiä, teki se vaan niin hyvää eilen. Voisin tehdä vaikka ihan puolen tunnin kunnon intervallitreenin ja sen jälkeen kotona kahvakuulajumpan.
Aamupalan otin aika kevyenä, ei mennyt kuin 160 kaloria, eli tästä on hyvä jatkaa. Lounaaksi voisin käydä kotona paistamassa munakkaan ja salaattia siihen kylkeen. Päivällinen meneekin kanakeitolla sitten.

Huomenna voisi olla jo kivemmat luvut :)

Jumitus

Nyt tänään tiistaina aamulla heräsin jotenkin ihan jumissa. Ei millään meinaa herätä ja painokin näytti taas 77.9...en syönyt yli kaloreiden, mutta söin paljon eilen, johtuen taas siitä, että keräsin liikunnalla huimat 800 kaloria ( uintia 1,5h ja punttisalia 1h). Ei olis varmaan pitänyt syödä noin paljon, mutta kun oli nälkä...huoh, nyt täytyy vaan olla masentumatta. Voi olla,e ttä eilinen erittäin aktiivinen liikkuminenkin nosti nesteitä nyt kehossa, siitä syystä ehkä myös jumitus, täytyy levätä se pois t'änään, liikun vain kevyesti kävelemällä ja pyöräilemällä.

Pienestä kiinni

Viikon tulokseksi tuli 77.3 kiloa ( viikossa - 1,5kg), pääsin siis melkein viikkotavoiteeseeni tasan 77 kiloa.Ensi viikon maanantaihinhan suunnittelin 76.5 kilon painoa, eli pudotusta tästä pisteestä olisi 800 grammaa. Ei mahdoton, ollenkaan :)

Eilinen meni niin mallikaasti, että tuo tulos mahdollistui sen ansioista. En käyttänyt kaikkia liikunnasta ansaittuja kaloreitani, koska lauantai meni niin runsaasti yli. Nyt siis seuraavaan viikkoon lähtee ainakin mieleltä paljon hoikempi nainen ja kyllä päälläni olevat treenihousunikin roikkuvat niin paljon, että en meinaa uskoa silmiäni. Nämä housuthan olivat tiukat n. vuosi sitten.

77 kilon tavoite on erittäin lähellä, aivan ihanaa!!!!!!!!!!!!!!!!!Oon odottanut sitä niin kauan, tuntuu hullulta, että olen koko ajan ollut siinä melkein tavoitteessa, mutta en ole kuitenkaan siihen asti päässyt, taitaa olla jotenkin psykologista :/
 Olen varmaan niin innoissani siinä lähellä, että ajattelen, että nyt voi vähän helpata otetta, no tällä kertaa en sitä tee. Kun olen melkein tavoitepainossa huomaan, että elämä ei sinänsä ole sen kummempaa laihempana, että mitä tästä laihduttamisesta nyt sitten hyötyykään??

 Nykyään motivoin laihtumisen iloa sillä, että on paljon mukavampaa ja helpompaa urheilla hoikempana. Ja kyllä muistan sen kamalan olon, joka seurasi mukana aina vaatteita pukiessa ja tilanteissa joissa tapasin tuttuja, en halua enää hävetä itseäni ja estää itseäni menemästä paikkoihin joissa voin tavata ihmisiä. Nyt olen vapaa sellaisista taakoista, voin keskittyä muihin epäkohtiin :D Näitä esimerkiksi parisuhteeni toimimattomuus ja työnkuvani tehottomuus....Ja tietty voin pukea paljon monipuolisemmin vaatteita päälleeni, on se kuitenkin aika mukavaa leikitellä erilaisten koknaisuuksien kanssa, ilman sitä kamalaa tuskaa, että miten ihmeessä näyttäisi edes vähän hoikemmalta....

 77 kiloon mennään nyt muutamassa päivässä :) Sitten pääsen toukokuun tavoitteeseen 75 kiloa, otan uusia tavoitekuvia. Toivottavasti tulee aurinkoinen ja energinen viikko!

Viikon voimakuva

Viikonlopun vaarat alkavat olla takanapäin

Vaarallinen viikonloppu alkaa olla selätetty ja olo on ihan mainio!
Perjantain juomapuoli valikoitui valkoviini+sprite yhditelmäksi ja niitä yhteensä kolme lasillista. Kotiin meniin jo puoli kahden maissa ja tupakkakaan ei palanut. Aamulla heräsin väsyneenä, mutta ilman päänsärkyä!!

Lauantaina ulkoilin tyttären kanssa aktiivisesti ja päänsärky pysyi poissa. Ostin harmikseni kaupasta leipäjuustoa ja lakkahilloa, olis pitänyt jättää kauppaan vaan. Ei sillä, että ne annokset eivät olisi riittäneet päivän kaloreihin, mutta kun katsoin sitä hiton hillopurkkia, en voinut olla ottamatta lusikkaa silloin tällöin ja loppuen lopuksi ajattelin, että on parempi vetää vaan kaikki pois, jotta ei epäonnistuisi seuraavana päivänä...Tuollainen on kuin roskiin heittäis ruokaa, sillä erolla, että ruuat kertyvät läskivarastoiksi takamukseeni....Eettisesti ei ole yhtään sen parempi tunkea ruokaa tuolla lailla itseensä kuin heittää se pois. Seuraavan kerran heitän loppuhillot pois vaikka kuinka pahaa tekeekin rahanmenon ym kannalta....

Hillot vaikuttivat päivän kaloreihin niin, että ylimääräisiä kaloreita tuli n. 600, eli nostin kalorimäärät jopa punaiselle, eli söin yli kulutuksen. Paino olikin aamulla 77.9...

No kyllä mä ihan onnistuinkin eilen. Olimme tyttären kanssa leffassa ja ostin vain pienen pussin kovia karkkeja. Silti sain niistä vatsan kipeäksi. Leffan jälkeen olin luvannut tyttärelle, että käydään hakemassa jätskikioskista kevään ensimmäiset jäätelöt. Kioskilla päätinkin ottaa kupin teetä ja olin niin onnellinen siinä auringossa siemailessani teetä, harmi, että ilta jatkui vähän epävakaammin!

Tänään olen ollut kiltisti :) Juoksin myös 7,5 kilometrin lenkin ihan hyvällä ajalla 50 minuuttia, tunne itseni vahvaksi ja varmaksi. Ensi viikon aloitan maanantaiaamun sali+uintiyhditelmällä, jees!!

Vaarallinen viikonloppu edessä

Tänään aamupaino edelleen 77.8kg. Seurasin tuossa kalorilaskurin viikkokalorimääriä ja vaikka olen joka päivä tällä viikolla ollut alle kulutuksen, kalorimäärät ovat olleet huiman korkeat, eli sellaista 1500-2200 kaloria on tullut ahdettua päivittäin. Olen tietty myös liikkunut niiden edestä, mutta nyt kun tämä tässä junnaa, alkaa tuntua siltä, että pitäis laittaa itselleen joku yläraja, vaikka olisikin liikkunut. Eli jos se 1800 kaloria olis ihan ehdoton max liikunnallisina päivinä ja tietty liikumattomina syön sen 1400, jonka kalorilaskuri mulle määrittää.

Tänään olen vapaapäivällä ja ajattelin tapojeni vastaisesti viettää puolet päivästä ihan vaan kotosalla soittamalla pianoa ja lukemalla, ehkä jopa torkkumalla univelkoja pois. En lähtenyt mökille vaan olin eilen shoppailemassa tyttären kanssa. Shoppailun jälkeen menimme kahvilaan, jossa sorruin suunnittelusti yhteen munkkiin. Munkki oli harmikseni kuiva ja mauton, maistui vaan sokerille ja rasvalle. Itseasiasssa olin lopulta kuitenkin tyytyväinen siihen, että munkki ei tuonut mulle suurempaa mielihyvää. Tämän viikon herkkuja on ollut siis se pieni rasia popcornia ja eilinen munkki. Parempi kun ei olis ollu mitään, mutta hyvin ollaan kuitenkin pysytty alle kulutuksen (jonain päivinä kyllä nipin napin...).

Tämä viikko on siis tähän mennessä ollut vähemmän repäisevä kuin alunperin suunnittelin. Kuitenkin ihan ookoo. Myöhemmin tänään olen menossa moikkaamaan isoäitiä (tietää kahvia ja pullaa......huoh) ja illalla uintitreeihin (kahvi ja pullakalorit uidaan veks:)) ja myöhemmin illalla vielä baariin kuuntelemaan musaa ( tietää ehkä migreeniä.....joka aiheuttaa sitä turvotusta ja väsymystä ym)

Eli" vaarallinen" päivä tulossa. Suunnitelmia:

n. 1000 kaloria jäljellä tähän päivään:

Päivällä syön tonnikala-kananmunasalaattia+ hedelmää n. 300 kaloria ja kalakeittoa n. 400 kaloria =700kcal

Isoäidin luona voin syödä yhden pullaan n. 300kaloria

Uin n. 400kalorin edestä, eli pulla pois.

Ennen baariin lähtöä syön rahkan n. 250 kcal.Illalla en polta tupakka, jotta migreenin mahdollisuus vähenne. En juo olutta, punaviiniä tai paukkuja.
Juon paljon vettä, kevyttä siideriä tai valkoviiniä mahdollisesti, teetä ja lightcolaa.( n. 200kcal) Kävelen kotiin ja syön ennen nukkumaanmenoa ruisleivän ja raejuustoa.( n. 150kcal)


Laskelmieni mukaan ylitän siis päivän kalorit 200 kalorilla, mutta jään alle kulutuksen. Voin katsoa jos tuosta saisi vielä vähennettyä, tai sitten hyväksyn pienen ylityksen, ehkä se auttaa seuraavan päivän olotilaan.

Lauantaina koitan pysyä liikkeessä. En nuku ylipitkään, vain n.yhdeksään-kymmeneen. Jos on kaunis ilma menen lasten kanssa luontoon retkelle tai pyöräilemään. Voin myös mennä uimaan tms.Kotona siivoskellaan vähän ja nautitaan pelaamalla yhdessä yms. Pyydän ystäviä kylään tai menemme kylään.

Sunnuntaina menen perinteikkäälle pitkälle sunnuntailenkille.

Vähän vaikeeta, mutta kyllä tämä tästä!

Taistelua tämä on. Nyt kun kello on 17.00 keskiviikkona, olen jo käyttänyt kaikki tämän päivän kalorit. Ihan pakko lähteä liikkumaan, jotta saisin syödä vielä iltapalan:) En ole syönyt mitään makeita herkkuja tällä viikolla, eli muffinssin tuijottelu on tuottanut tulosta. Eilen olin elokuvissa ja söin pienen rasian popcorneja, hiukan kalorit ylittyivät eilen, mutta jäivät alle kulutustason. Paino nyt vaan on tuossa 78 pinnassa. Olis tosi tärkeää saada se nyt hievahtamaan 77 pintaan. Pakko jatkaa tarkkaa linjaa tänäänkin ja varsinkin yli viikonlopun, motivaatio pysyy yllä nyt ainoastaan jos tulosta syntyy pikkuhiljaa. Olen taas menossa mökille piipahtamaan huomenna yhdeksi yöksi, otan lenkkarit mukaan, jotta terveet elintavat pysyvät muistissa.

Muffinssin tuijottelua

Hyvä homma! Eilen onnistuin vahvistamaan taas niitä vähemmän tallattuja polkuja kieltäytymällä edessä kököttävästä muffinsista. Oltiin mökillä ja muffinsi tuijotteli mua suoraan silmiin ja mä takaisin voitonriemuisena :D Eli nyt suunta on hyvä, viikossa ehkä onnistunkin saamaan tuon 1.8 kiloa pois! Eilen aamulla paino oli 78.5, tänään en käynyt vaa'alla, mutta luultavasti alaspäin mennään.

Kevään tavoite sunnuntaiseen 4.5 mennessä, yhteensä - 3.8 kg ja 75 kilon paino

Nyt sujuu taas terveyden ja kunnon kannalta hyvin. Tämän aamun aloitin pitkällä 11 kilometrin lenkillä ja se sujui hyvin. Kuntoni on kasvanut ihan muutamassa viikossa, jaksan uida ja juosta ihan uudella tasolla. Silti paino nyt junnaa siinä 78.8 kilossa, olen syönyt melkein päivittäin kalorimääräni yli, jotenkin se laihdutusote on nyt herpaantunut. Innostus ja kunnolliset tavoitteet välietappeineen  puuttuu. Junnaan vaan tässä opitussa, joka toisaalta on ihan hyvä, mutta nyt olisi aika jo päästä hiukan eteenpäin ihan myös liikunnan helpottamisen vuoksi. Haluan myös olla kesällä hiukan lähempää"bikinikuntoa" vaikka ei näillä selluliiteillä nyt kauheasti kannata itseään esitellä :)

Lasketaanpa. Jos välietappi on toukokuun alussa , matkaa siihen on n. 7 viikkoa tästä sunnuntaista 16.3 lähtien. Ensi viikon loppuun mennessä (su 23.3) uskon kovalla tsempillä pääseväni 77 kilon painoon. Tämä vaatiikin sitten kaikkien herkkujen poisjättämistä koko viikoksi! Seuraava viikko saa olla rennompi, mutta tavoitteena olisi 500g pudotus, eli silloin lukema olisi 30.3 76.5. Seuraavaksi taas -500g, eli su 6.4 lukema olisi 76 kg tasan. Sitten voisin tasapainotella runsaan kaksi viikkoa 76 kilon painossa yli pääsiäisen. Eli sunnuntaina 27.4, lukema olisi 76 kg edelleen. Tämän jälkeen otan kunnon rykäisyn viimeiselle viikolle ja pudotan tasan 1kg sunnuntaiseen 4.5 mennessä. Eli lukema 4. toukokuuta olisi siis 75 kiloa! Jess! Näin teen, tämän jälkeen lähden vaateostoksille, eli kesäksi jotain kivaa :)Tavoitteeseen päästyäni tasapainottelen 75 kilossa muutaman viikon ihan rennosti. Muistan liikkua ja vahtia syömisiä. Mietin mahdollista seuraava tavoitetta tai tasapainottelun jatkamista yli kesän.

 Pudotusta tällä suunnitelmalla 7 viikossa 3,8 kiloa, ei todellakaan paha, mutta tiedän, että toi jo tuntuu. Tarvitsen tätä nyt myös, jotta en jäisi junnaamaan tähän tilaan, tässä tilassa en ole vielä saavuttanut tavoitettani, ja niin kauan kuin maalissa ei vielä olla on vaara, että paino lähtee hiipimään ylöspäin. Varsinainen maalinihan oli 77 kiloa, eli tällä suunnitelmalla pääsen hienosti senkin ohi. Viikon päästä siis siellä, kyllä tarviikin itsensä silloin jotenkin palkita. Taidanpa mennä kampaajalle ja kulmien siistijälle :)

Tavoitekuva!

Huihai nesteet lähti!

Kyllä, viime maanantain yli 84 lukeman jälkeen paino lähti putoamaan n. kilon vuorokaudessa, eli lauantaina aamulla vaaka näytti n. 77.6, huimat seitsemän kiloa nestettä tipahti alle viikossa! Ei voi siis todellakaan sanoa, että kroppa olisi ollut mitenkään normaalitilassa. Nesteidenkertymä ei johtunut liikasyömisestä, olin itseasiassa syönyt kevyesti koko edellisen viikon, lukuunottamatta pitsaa lauantaina. Kertymät johtuvat luultavasti muutamasta alkoholiannoksesta perjantaina (2 olutta, 1siideri), siitä seuranneesta migreenistä ja suhteellisen runsaasta särkylääkemäärästä seuraavina päivinä. Tämän lisäksi elämäntilanteeni on aiheuttanut aikamoista stressiä.
Terveydentilani ei nyt siis ole hirmuisen vakaa, vaikka tällä hetkellä oloni on mitä mainioin! Nesteet on poissa, olen ollut tupakoimatta yli 2 viikkoa, jonka ansioista juokseminen ja uiminen sujuu lennokkaasti, muutenkin tunnen olevani fyysistesti erittäin hyvässä kunnossa. Selvittelen vielä lääkärin kautta mistä syystä kehoni reagoi noinkin voimakkaasti, että oliskohan tämä sydänperäistä....
Syömiset ja urheilut sujuvat jokatapauksessa nyt hyvin. Paino oli tänään aamulla n. 78.8, eli ihan ookoo. Tästä toivottavasti mukavasti alaspäin kohti tavoitteani 77 kiloa, jota en vieläkään ole täysin saavuttanut. Sen jälkeen voin katsoa uusia matalampia lukuja, luulatavasti se 75 odottelee jo kulman takana :)

Aika yllättävä käänne tässä!!

Joo, parin viikon aikana olen tässä voinut huonosti. Inhottavia fyysisiä oireita kuten turvotus jaloissa ja kasvoissa, migreeni, ylävatsassa ahdistava paineentunne, hengenahdistusta uidessa jne. En tiedä varmasti johtuvatko vaivat lihomisesta vai lihominen vaivoista. Ok, olen hiukan helpannut otetta, on ollut muutama oikein kunnon överipäivä, mutta välipäivät olen syönyt terveellisesti. Mikään ei siis ole muuttunut, liikuntaakin olen harrrastanut, mutta paino on noussut kahden viikon aikana 78 kilosta 84 kiloon!!! Itse en tunne näin huimaa lihomista, joo kyllä hiukan vaatteet kiristävät, mutta ei kuuden kilon verran... Sen sijaan sääret, varsinkin toisessa jalassa ovat kivikovat ja vatsa turvoksissa. Olen huolissani terveydentilastani, joko olen saanut jonain herkuttelupäivänä sellaisen sokerishokin,e ttä siitä ei ole paluuta, tai sitten olen vakavasti sairas....Tämä voi kyllä myös johtua stressistä, parisuhdenongelmat ovat todella pinnalla nyt, olen myös polttanut tupakkaa viimeisen kuukauden aikana. Nyt kyllä taas 1,5 viikkoa on mennyt savuttomana, mutta oireet vain pahenivat sen jälkeen. Koitan nyt tässä olla masentumatta. Aika vaikeeta kun kattelee noita vaakalukemia ja olotila on mikä on....
Ei auta kuin yrittää jatkaa kevyellä nesteitä poistavalla ruokavaliolla. Jos tämäkään ei auta lähden taas vaivoineni lääkäriin---samanlaisia oireitahan oli viime kesällä kun lääkäri totesi maksa-arvojen ja verentukosarvojen kohonneen ja lähetti mut sairaalan päivystykseen. Siellä lähinnä selvitettiin,e ttä keuhkoveritulppaa ei ollut, muuten oireet jäivät mysteeriksi. Itse tulkitsinkin jälkikäteen migreenilääkkeiden aiheuttaneen vaivat.
Nyt koitan lähinnä pysyä positiivisena!

Lohtua ruuasta sairaana

Jännä miten tietyt olotilat ja tapahtumat laukaisevat syömisvietin. Tänään lähdin töistä hoivatakseni kipeätä tytärtäni, menin kaupan kautta, halusin hemmotella häntä runebergintortulla ja ihanilla vaaleilla Polar-näkkäreillä. Muistin miten itse lapsena tykkäsin kun olin kipeä kun äiti toi jotain hyvää syötävää, siitä tuli turvallinen ja lämmin olo. Hain kai samaa nyt lapselleni..lohtua ja hoivaa.
Söimme kalakeittoa ja hän tykkäsi kovasti näkkäristä, ongelma oli vaan siinä, että itselläni lähti taas näkkärin syöminen lapasesta, söin niitä melkein 10! Tämän lisäksi söin vielä Runebergintortun. Siinä menikin sitten koko päivän kalorit kun aamupalan laskee mukaan. Onneksi tänään on ohjelmassa uintia ja punttisalia,kunhan vaan ei flunssa iske iltapäivän aikana, että jaksaa lähteä.

Viime viikko meni aika hyvin. Poltin sitä tupakkaa jonkin verran, mutta pidinn kiinni liikunnasta. Perjantaina uinnissa tunsin itseni vahvaksi ja hoikemmaksi. Oikein hyvä fiilis siis. Eilen juoksin 10 kilsaa määränpäähän ja matkustelin bussilla takaisin. Nautin ihanan euforisesta olosta ja vapaudesta. En halua pilata tätä nyt lohturuualla. Täytyy pitää mielessä viime päivien mahtava olo. Paino oli tänään aamulla 79.1, eli suunta on oikein hyvä. Kohta lähenee jo 77kilon tavoite.

Päivittelen taas lisää, voi olla, että flunssa iskee pian päälle, tarvii asennoitua jo etuäteen siihen ettei ala lohtusyömään vaan koittaa sen sijaan olla levossa teekuppi kädessä.

heittelehdin, mutta oikeaan suuntaan kai

Elämä ei tällä hetkellä ole kovinkaan vakaalla pohjalla, mutta paino nyt lähtee oikeaan suuntaan, liikunnan, syömättömyyden..hmmm..ja tupakan voimalla. Painot tänään aamulla 79.8. Kyllä elämä vielä asettuu uomiinssa, joihinkin sellaisiin, ehkä myös ihan täysin uusiin, tiedä häntä. Koitan nyt tupakoinnistani huolimatta liikkua ja syödä edes hiukan monipuolisemmin.

Piilossa elämältä

Ei se elämä helpoksi elämistä tee...
Miksi en minä voisi olla sellainen ihminen, joka syö kohtuullisesti ja elää elämäänsä ilman kohtuuttomia itsellensä esittämiä paineita? Miksi en minä voisi olla se luonnostaan hoikka, jolle ei liika ruoka maistu, jolle makean syöminen ei ole pakkomielle?
Missä kohtaa minusta tuli tällainen makealle perso tyyppi, joka tasaisin välein vajoaa synkkien pilvien alle  piiloon. Piiloon kaikkea sitä josta elämä juuri antaisi omat mausteensa. Piiloon itse elämää, muita ihmisiä, töiden tuomia haasteita, piiloon ongelmia, piiloon itseäni.
Voisin väittää, että olen n.90% piilossa tällä hetkellä , se loput kymmenen prosenttia on sellaisia mukavia pilkahduksia, pieniä auringonsäteitä pilvien lomaan. Sosiaalisia tilanteita, sopivia haasteita, adrenaliinia ja onnistumisia.
Nyt olen piilossa, olen kuin talviunilla oleva karhu, odotan kevättä. Ei ole mitään mieltä elää tätä talvea, voin yhtä hyvin mussuttaa itseni näkymättömmäksi. Välillä joudun nousemaan luolastani ulos aurinkoon, nautin siellä hetken, mutta talvi on liian raskas, liian synkkä. Ongelmat ovat siinä läsnä, en uskalla purkaa niitä, en näe ulostietä loputtomasta talvesta.

Siinä aimo annos symboliikkaa. Eilinen alkoi niin hienosti, kävin uimassa ja salilla, sain kiinni elämän siivusta, kroppani tunsi taas vahvuuden ja lämmön. Aamulla kuitenkin nukuin liian pitkään, vaaka näytti liikaa ja työt eivät lähteneet käyntiin.On liian paljon tekemättömiä töitä, joihin minulla ei ole energiaa tarttua. Ostin levyn valkosuklaata ja pussin vaahtokarkkeja. Tulin kotiin piiloon ja söin kaiken, kaiken ja taas kaiken. Söin omanarvontuntoni, söin toivon, söin ilon ja taas kaiken. Oman elämäni kannibalismia, lihansyöjäloinen, sitä minä olen tällaisessa tilassa.

Juuri nyt helpottaa, hymyilen synkkyydelleni, hymyilen ylilyönneilleni, se, että kirjoitan, on sen merkki siitä, että käännöskohta on lähellä. Ehkä jo huomenna luon uutta suuntaa, löydän ne kevyesti tallatut terveet polut, löydän vahvuuden itsestäni. Opin olla vaatimatta itseltäni liikaa, etten aiheuttaisi pettymyksiä, jotka paiskaavat minut synkkyyteen, opin näkenään itseni taas positiivisessa valossa. Löydän iloa arjesta.

Paino on tänään 81.9, huomenna varmaan enemmän, päivä kerrallaan mennään. Tästä tämä lähtee alaspäin. Tämä on uusi aloituspiste, tämänhetkinen totuus, ei se lukema jonka saavutin ennen joulua. En halua huijata itseäni enää.Olen taas kunnolla yli kahdeksankymmentäkiloinen PISTE

Tilanteen päivitys uuden vuoden alkuun

No kyllä tosiaan oli masentavan oloinen kirjoitus tuo edellinen :)
 Nyt vuoden ensimmäisenä päivänä, alkaa tuntua siltä, että olen kyllästynyt syömään liikaa ja haluan taas lähteä kohti keveämpää elämää. Paino näytti tänään aamulla 81.4kg, ookoo ei olis tarvinnut mennä noin ylös, mutta siinäpä se nyt on, ei auta muu kuin tällaisena hyvänä hetkenä tehdä suunnitelma ja ottaa itseään hellästi niskasta kiinni!

Joululoman aikana olen syönyt todella paljon! Kakkuja, keksejä, konvehteja, pähkinöitä ja rusinoita. Vatsa on aika sekaisin ja olo on ollut aika nuutunut. Onneksi olen kuitenkin käynyt lenkillä, eli pari kertaa viikossa olen liikkunut oikein kunnolla tekemällä pitkiä lenkkejä.

Uudenvuoden aatto meni rauhallisesti, päätin olla kokonaan juomatta, säästyin päänsäryltä ja pystyin lähtemään lenkille tänään. Juoksin keskinopeudella 8.15km/h n. 40 minuuttia, lenkki tuntui ihanalta ja kevyeltä, aluksi kyllä joulun aikana tulleet persläskit heiluivat inhottavina :) Heh, on aika jännä miten muutama kilo tosiaan tuntuu jo tollaisissa paikoissa hölskyvinä.

Nyt jatkan samalla meiningillä kuin syksyllä. Lisäksi koitan aktivoitua vielä hiukan enemmän, yritän myös keskittyä elämäntaparemontin psykologisiin puoliin syvemmin. Vältän tupakointia ja juon alkoholia vielä harvemmin. Aktivoidun sosiaalisesti ja tartun tekemättömiin asioiden kasaan asia kerraallaan. Liikun paljon ja tuon liikuntaan jotain tavoitteellista, Mietin esimerkiksi juoksu- tai triathlontapahtuman, koitan löytää samanhenkistä kaveria tähän mukaan.

Tavoitteeni toukokuun alkuun on tuo 77 kiloa, mutta tiedostan, että minulla on mahdollista painaa silloin myös 74 kiloa, jolloin on helpompaa juosta ja mukavampaa käydä uimassa. siinä tavoitetta, ei liian tiukkaa, 77 kiloa riittää hyvin. Todellisuudessahan pääsisin kroppani kannalta täydelliseen painoon 70 kiloon vuoden loppuun mennessä. Pidän sen mielessä tuolla takaraivossa, mutta 77 on nyt ensisijainen tavoitteeni. Sillä mennään.

Tällaista numeroiden pyörittelyäkin tämä ikävä kyllä välillä on. Totuus on kuitenkin, että kun katson itsestäni tässä joulun jälkeen otettuja kuvia, naama on muuttunut löysäksi ja turvonneeksi taas, ennen joulua siinä oli sellaista kulmikkuutta ja raikkauttakin josta tykkään varsinkin nyt jälkikäteen katottuna :) Siihen suuntaan siis taas, muutama kilo tekee ihmeitä!

Loppuviikon liikuntasuunnitelma:
Huomenna menen lenkille, salille tai uimaan, perjantaina myös. Lauantaina pidän välipäivän ja sunnuntaina menen pitkälle kävelylenkille,