Tänään sain ilokseni katsoa vaa'an hypähtelyä 76.4-76.6 välillä. Tuossa tavoitteen saavuttamisen jälkeen paino hypähti jopa yli 77 kilon, mutta nyt mennään kuitenkin alaspäin. Eilinen päivä meni hyvin proteiinipainoitteisesti. En syönyt yhtään ruisleipää, jota yleensä en voi olla ilman. Silti ylitin tavoitteeni 250 kalorilla, vaikka jäin saman verran alle kulutuksen. Pelkäsin, että eilisen uintitreenin jälkeinen runsas munakas olisi vaikuttanut epäsuotuisasti aamupainoon, mutta onneksi ei. Täytyykin testailla eri päivinä proteiinipainoitteista ruokaa verrattuna toisten päivien hiilihydraattipainoitteiseen ruokavalioon ja seurata seuraavan päivän aamupainoa. Jospa sieltä löytyisi jotain arvokasta koskien kehoni toimintaa :)
Nyt on ohjelmassa pitkä lenkki tässä aamupäivällä. Söin aamiaiseksi ihanaa puolukkarahkaa, olen sekoittanut siihen vaniljavispiä, rahkaa ja yleiskoneessa murskattua puolukkaa pussillisen. Myös lasten suurinta herkkua! Mukaan sekoitamme vielä rouhittua pähkinää, nami!
Ihana aurinkoinen aamu, alan tuntemaan itseni jo paljon hoikemmaksi, nyt on oikeasti kolme vuotta siitä kun olin näin hoikassa kunnossa. Miltähän sitten tuntuu kun olen 70 kiloinen?? Siitä painosta onkin sitten 14 vuotta :D Huhhuh, kyllä elämä vaan kulkee nopeasti, hirvittää- neljätoista vuotta!!!
Silloin olin kotona pienen poikani kanssa, 22-vuotias nuori nainen. Halusin laihduttaa raskauskilot pois, aloin ensimmäistä kertaa kiinnittää huomiota ruokavaliooni. Kävin painonvartioissa ja laihdutin yhteensä 17 kiloa. Tulos oli päiväpaino vaatteet päällä, eli oikeasti taisin painaa 68 kiloa, vau! Tuloksen jälkeen paino lähti nousemaan ja taisin monta vuotta pyöriä välillä 75-84. Kun tulin raskaaksi taas painoni oli lapsen syntymän jälkeen 100 kiloa! Huh ja huh. Paino lähti aika pian alas, ensin n. 85 kiloon ja sitten 74 kiloon asti. Sitten isäni kuoli ja elämä vei mukanaan muutenkin. Yhtä jojoilua se on ollut siitä lähtien. Olen ollut 76-89 kiloinen koko 7 vuoden ajan. Mitä jos nyt keskittyisin siihen, että jään tähän loppuelämäkseni. Anna itselleni luvan voida hyvin ja muistutan ruuaan huonosta vaikutuksesta itseeni, siitä, että se hallitsee elämääni, jos en kontrolloi ruokatottumuksiani. Minun on vaan elettävä kontrolloiden syömisiäni loppuelämäni, en osaa muuten hallita tätä. Eikä tämä kontrollointi niin paha ole. Välillä höllennän otetta ja välillä olen taas tiukempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti