Kyllä hävettää ja harmittaa!!!

Vaa'aton viikko todella aiheutti harmia. Paino on noussut nyt tiistaiaamuun mennessä sellainen 5 kiloa...ja vielä viikossa! Painan siis nyt yli 80 kiloa, kun viikko sitten vaaka näytti siinä ihania 76 alkavia lukuja. Joo olen syönyt, en ihan holtittomasti, mutta olen ahminut kyllä, saan siis katsoa peiliin. Erilaiset vastoinkäymiset viime viikon aikana laukaisivat sen minulle tutun hälläväli-ajattelun, annoin mennä vaan ruokaa suuhun ja lohdutukseksi ihan selkeästi. Luulin jo päässeeni eroon tuollaisesta mättäämisestä mutta en siis ollut. Määrät eivät oikeasti olleet mahdottomia, mulle on esim vierasta vetää sipsejä tms mahan täydeltä, mutta ahmin ennemminkin tavallista ruokaa ja leipää. Eilen kyllä myönnän,että meni todella rankasti yli..... vedin hitto soikoon kolme kaapissa pääsisäistä odottavaa mignonmunaa yhdeltä istumalta. Oli vaan jotenkin pakko syödä. Hyi hitto, että maha on kipeä tänä aamuna, ihan sellainen raskas kassi tuossa ylävatsassa, huono olokin on ja turvotusta naamassa ja jaloissa. Lähdin onneksi kuitenkin lenkille tänään aamulla ja se sujui alkuraskauden jälkeen ihan kivasti, kunto on kyllä hyvä, nythän jouduin vielä kantamaan viisi extrakiloa:)
Eilen aamulla paino  näytti vielä 79.8, olin aamulla uimassa ja päätin vetää erityisen kevyen päivän muutenkin harmittaa todella tuo repsahdus illalla, se oli ihan turha!

Itsetuntoni laski viime viikolla nolliin. Parisuhdetilanteeni on vaikea ja erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa tunsin suurta alemmuuudentuntoa. Jollain lailla sain selitettyä itselleni, että aikaisemmin tuntemani luotto itseeni olikin ollut silmälumetta, todellinen tilanne olikin se huono, se jolloin epäonnistuin. Tuntui kuin hauras minuuteni olisi romuttunut totaalisesti jälleen kerran.

Tämän lisäksi kärsin migreenistä,joka aiheutui kolmesta valkoviinilasista keskiviiikko iltana. Nyt viimeistään päätin., että alkoholi saa mun puolestani jäädä juomatta. En enää jaksa sitä, että elämä on katkolla melkein joka juomakerran jälkeen.
Kohdistan nyt tavoitteeni enemmän kohti tulevaisuuden haasteita. Lähden pyrkimään kohti hoikkaa ja urheillullista minää vielä ahkerammin, koitan löytää sen kantavan tien jolta olen nyt lähiaikoina astunut ulos. Lähden toteuttamaan eirilaisia haaveita asia kerrallaan. Olen esimerkiksi haaveillut veneestä jo monta vuotta. Ehkä tänä kesänä olisi aika ja jopa rahaa hankkia sellainen :) Koitan pysyä aktiivisena ihan arjessa, en saa antaa periksi laiskuudelle. Koitan pitää mielen virkeänä ja positiivisena.


Tämän viikon suunnitelmana on urheilla päivittäin. Sillä saan taltutettua syömisvimmani. Koitan myös rentoutua ja kohdata perheeni, elää tässä hetkessä. Haasteena on pääsiäinen, jolloin vierailemme äitini luona....lenkkarit mukaan vaan! Pitäis oppia uskomaan, että mun ei enää tarvitse olla se sama heikko ihminen, joka lannistuu heti nähdessään suklaamunakulhon. Voin olla se aikuinen, joka näkee kulhon ohi seuraavaan päivään. Se ihminen,joka tietää onnen tulevan muualta kuin täyttämällä suu täyteen makeaa. Se aikuinen, joka tietää ne fyysiset ja psyykkiset seuraukset, jota ahmiminen aiheuttaa.

Nyt toivon suuresti, että jaksan pysyä vahvana, vaikkapa auringon voimin.