Ihana päivä

Päivä alkoi aamuisella yllätysvisiitillä, joka meni kivasti teekupposen ääressä. Töihinlähtö viivästyi, mutta sain silti hoidettua kaikki suunnittelemani työtehtävät ennen aikaistettua kotiinlähtöä. Kävin ensimmäisellä laulutunnillani uudella opettajalla. Oli mukavaa ja hyvin inspiroivaa, nyt pitäisi jostain vaan repiä sitä aikaa lauluharjoitteluun, soittoharjoitteluun (soitan pianoa), uimiseen, salilla käymiseen, lenkkeilyyn, töihin ja lasten kanssa olemiseen. Ai niin kotiakin pitäisi hoitaa ja ystäviä nähdä. Aika täyteläinen tahtoo tämä elämä olla,mutta niin paljon haluaisi tehdä ja oppia ennen kuin on liian vanha tai aika jättää.
Mulla on tällainen kummalinen ajattelutapa, alitajunnasani mietin näitä elämänloppumisia ja siksi mulla on kiire tehdä kaikkea. Olisi kyllä hyvä joskus rauhoittuakin, sekin tekee hyvää, karsia pois kaikki turha. Herään aina välillä siihen kuinka isot lapsemme jo ovat, kun katson lähivuosia taaksepäin, en oikein edes musita mitä kaikkea kivaa ollaan tehty. En ole saanut valokuvia päivitettyä vuoden 2008 jälkeen, se kyllä auttaisi muistamista. Saisivat lapsetkin seurata elämäänsä valokuvien kautta. Harmittaa tällainen vuosien katoaminen. Jostain pitäisi löytää aikaa myös siihen projektiin. Olisi se huojentavaa. Voi, että kun sais sen energian!
Päivä on mennyt muuten aika hyvin (syömisten suhteen). Aamupalaksi Nutrilettia suklaapirtelönä, lounaaksi iso annos kaalilaatikkoa, välipalaksi taas Nutriletti ja päivälliseksi kaksi lautasellista aivan mahtavaa itsetekemää mustatorvisienikeittoa. Okei söin aika paljon molempina ruokailuina, mutta kaloreita olis vielä tälle päivälle 250 käyttämättä. Toivottavasti isot annokset eivät kostaudu vaa'alla!
Illalla on myös tulossa vieraita, toivon todella, että he eivät tuo mitään herkkuja! Jos niin.....jätän väliin, pystyisinkö??? Vastustaisinko ja vahvistaisin niitä vähemmän kuljettuja kieltäytymisen polkuja? Miksi ei? Huomenna hyvä olo on sen arvoista, kuppi teetä ja hymy naamalle :)

Viikonlopun metsäsaalis tänään keitoksi

Mörköjä mielessä

Nyt tuli kirjoituspakko, alkoi ärsyttämään niin paljon erään läheisen käytös, että siitä aiheutuva stressi meinaa saada mut huonolle tielle. Mulla on vaikeaa laittaa rajoja ja kun yritän niitä laittaa saan huonon omatunnon. En välitä olla käytettävissä itsestäänselvyytenä ja musta tuntuu, että mua käytetään välikätenä johonkin johon en kuuluisi. Jännää miten tällainen ristiriitainen paha olo saa oikein fyysisen pahan olon tuonne kurkkuun ja siitä aiheutuva levottomuus vie helposti kädet jääkaapille purkaamaan selvittämätöntä pahaa oloa. Muistan aina sen ruotsinkielisen lauseen: matmissbrukaren äter för att lösa livets problem. Eli ruuanväärinkäyttäjä syö ratkaistakseen syömällä elämänsä solmukohdat, tai ainakin koska ei löydä hyviä keinoja syö siihen avuttomuuteen kun ei tiedä mitä tulisi tehdä.
Nyt siis edessä monta päivää riskialtista aikaa. Läheiseni on täällä nyt ja joudun päivittäin taistelemaan omasta tilastani, oman elämäni oikeutuksesta. Aargh, että ärsyttää. En viitsi tässä sen tarkemmin, mutta huoh ja puh.

Nyt siis keinona nopeat päätökset, ei junnaamista sinne tai tänne, vaan ratkaisuja ja sen mukaan toimiminen. Pidän huolen omasta ajastani ja siitä, että saan tärkeät asiat suoritettua. Syön ruokaa, jota suunnittelen etukäteen, käytän Nutrilettia.

Ai niin viime viikko meni hyvin, mutta viikonloppu mökillä sai asiat sekaisin... Eli paino oli perjantaina 81.7, mutta launtaina söin liikaa makeeta, myös sunnuntaina käydessämme äitini luona. Aamupaino tänään aamulla olikin taas 83.5....harmitti, mutta onneksi "virallinen" punnituspäivä on perjantaina ja nyt viikko alkoi taas hyvin aamusalilla ja uinnilla. Illalla vielä kävelylenkille ja huomenna samoin :) Koitan käydä myös täällä aktiivisemmin pävivittämässä, saanpa purettua kaikkia mielessä pyöriviä kummallisuuksia!

Nyt lähti

Liikkeellä ollaan, eli painonpudotusta edessä. Paino tänään aamulla 82.9, kilo on nyt sulannut viime viikosta. Viikonloppu meni hiukan heikommin erilaisten matkojen ym vuoksi, tästä syystä eilen aamulla oli turvotusta ja lukemat tasan 84. Huolimatta väsymyksestä ja maanantaitönkköydestä lähdin salille ja uimaan maanantaiaamulla. Voi että kiitin itseäni jälkikäteen, olo muuttui täysin viimeistään siellä uima-altaalla
.
Kaverini kanssa sovimme yhteisestä punnituspäivästä perjantaille. Hiukan muutosta siis tähän viikkoajatteluun, tekee ihan terää tällainen vaihtelu :) Kävin myös eilen ensimmäistä kertaa elämässäni ostamassa Nutrilett pussikeittoja...En ole aikaisemmin oikein uskonut niihin, mutta ajattelin, että pääsisin nyt vähän vauhdikkaampaan alkuun ja sitä myötä myös paremman tsempin päälle. Pusseilen nyt viikon niin, että syön osittain kuitenkin  ruokaa. Päätän joka päivän erikseen, haluan säilyttää jonkinlaisen vapaudentunteen, jotta tämä ei mene liian tiukkapipoiseksi. Tänään siis keittoaamiainen, keittolounas, normi välipala, keittopäivällinen ja tuhdinpi iltapala munakkaan tms muodossa.Kun olen nuo kaksi lootaa syönyt palaan pikkuhiljaa normaaliin kevyeen ruokavalioon.
Perjantaille siis tavoitelukemat 82 tasan!

Vastoinkäymisten syksy

Niin siitähän se lähtee, selittelystä. Olen viime kirjoituksen positiivisesta sävystä huolimatta lässähtänyt täysin tämän syksyn aikana. Paino on vaihdellut 82-85 välillä ja välillä on ollut yritystäkin. Jotenkin tuntuu, että suuremmat voimat ovat nyt tätä yritystäni vastaan. Ensinnäkin, podin flunssaa kuumeineen n. 2 viikkoa, ylikin jatkui oireet niin, että en uskaltanut liiikkua. Sitten elokuun lopulla loukkasin jalkani todella pahasti. Vieläkin se on niin kipeä, että en pysty kävelemään pitkään ilman kovia särkyjä. Sain siis vaivavan flunssan lisäksi heivata sekä kävely-että juoksulenkit. Koitin juosta muutama päivä sitten, mutta jalka kipeytyi niin kovin, että en meinannut päästä kävellen kotiin. Aika masentavaa siis. No, uiminen nyt ainakin alkaa sujumaan ilman kipuja. Alkuun sekin oli niin kivuliasta, ettei vaan onnistunut. Tänään aamulla siis reippaana lähdössä salille ja uimaan! Jokatapauksessa huomasin, että tuollaiset fyysiset ja terveydelliset vastoinkäymiset saavat mut täysin pois raiteilta. Niiden lisäksi on ollut kaikenlaista parisuhdejuttua. Ei vaan ole ollut voimia ja mahdollisuuksiakaan hoitaa itseään. Nyt siis uusin voimin eteenpäin. Tehdäänpä tähän suunnitelmakin, vaikka en niihin niin kovin uskokaan usean epäonnistuneen yrityksen jälkeen...ehkä pitäisi :) Tuntuu vain epäreilulta, että joudun tekemään niin hirmusti työtä päästäkseni tai pysyäkseni normaalipainossa. Pakko merkata ylös syömiset ym. Ei se nyt vaan ole ihan normaalia. Hirveetä kontrollielämää, mutta en nyt vaan keksi muutakaan ratkaisua tähän pulmaani....

Tulossuunnitelma neljäksi viikoksi eteenpäin:

Lähtö ma 29.9 85kg (nyt 83.9)
ma 6.10 1.vko 83.0kg
ma 13.10 2.vko 82.0kg
ma 20.103.vko 81.0kg
ma 27.10 4.vko 80kg