Vatsa kurnii ja ihan ookoo olo

Ihan nyt sitten kivasti on mennyt tämä ilta syömisten suhteen, vaikka olenkin joutunut tekemään työjuttuja ja painimaan raha-asioiden kanssa nettipankissa koko illan. Ei haittaa, olin jo etukäteen asennoitunut tällaiseen iltaan. Söin ruokaa tultuani kotiin ja pari omenaakin on mennyt illan aikana. Muuten en ole ehtinyt syödä mitään ja olo on piristinyt. Tunnen jopa sellaista mukavan soljuvaa nälkääkin vatsassa ja ajattelinkin, että en anna sille periksi vaikka kaloreita oliskin vielä jäljellä noin hedelmän verran.

Ilta meni luultavasti ihan hyvin, koska pakottauduin asennoitumaan rauhallisesti ikäviin asioihin. Meillä oli miehen kanssa sellaista kireetä tunnelmaa aikaisemman riitelyn vuoksi ja päätin ohittaa sen "nöyrtymällä" ja pussaamalla pilke silmäkulmassa. Kun olin tehnyt tämän oloni keveni. Asia ei ehkä muuuttunut siitä, mutta ainakin oma oloni ja luultavasti miehenikin helpottui.

Niin, illan aikana tuli riideltyä lisää (mistäpäs muusta kuin taas rahasta...),  mutta tämän aikaisemman positiivisen käänteen ansioista en enää tuntenut samanlaista ahdistusta kuin yleensä. Näissä tapahtumissa siis luultavasti osasyy hyvään iltaan. Se miksi olen osannut toimia rakentavasti johtuu varmasti osittain siitä, että olen uskaltanut olla rehellinen itselleni tämän blogin kautta. Huijaamalla itseäni kasvatan syyllisyyden taakkaani, olemalla rehellinen annan itselleni työkalut muutokseen.
Vau tulipas aikaa fiksu lause :) Pitääkin painaa tuo mieleen.

Luin joskus kirjan aiheesta syömishäiriö. Kirja oli hauskalla tavalla kirjoitettu kirjailijan omakohtaisesta kokemuksesta. Siitä jäi mieleen lause: Syömishäiriöinen (kirja oli ruotsiksi, puhuttiin oikeasti ruuan väärinkäyttäjästä, eli mat-missbrukare) , okei jatkan siis: Väärinkäyttäjä syö ratkaistakseen elämän ongelmat.
Siitä lauseesta sain paljon pohtimista. Aina kun tekee mieli ahmia, voi miettiä mitä ongelmaa ahmimisella yrittää ratkaista tai mitä asioita vältellä. Tässä oma listani:

Syön:

Tylsyyteen -> ongelma: elämänsisältöä ja energiaa puuttuu. Haen elämäniloa liian "helpolla", eli sen sijaan, että näkisin hieman vaivaa esim. touhuamalla lasten kanssa tai menemällä ystävän kanssa lenkille voin esimerkiksi jämähtää television ääreen. Tylsyys johtuu usein laiskuudesta ja laiskuus taas voi johtua uupumuksesta ja masennuksesta. Kuinka helpolla olemmekin kuilun partaalla, ihan päivittäin voin väsyyneenä laiskistua ja joutua huonoon kierteeseen.

Kiukkuun ja harmitukseen -> yritän ratkaista kiukun aiheuttajan syömällä, tai yritän rauhoittaa mieltäni sen sijaan, että kohtaisin aiheuttajan ja koettaisin ratkaista ongelman

Silloin kun ruokaa ja herkkuja on "liikaa" tarjolla -> yritän päästä houkutuksista nopeasti eroon tai syön kuin viimeistä päivää, koska kuvittelen, että pian niitä ei enää saakaan

Parisuhdeongelmiin ja tyytymättömyyteen sekä suhteeseen, mieheen, että itseeni -> "ongelma" on tällä hetkellä ratkaisun alla, käymme pariterapiassa ( ja käyn myös yksilöterapiassa), mutta tässä puhutaan jo suuren mittakaavan ongelmasta, jonka ratkaisuun vaaditaan aikaa ja työtä. Tänään taisin tehdä hyvän askeleen kohti toimivaa parisuhdetta unohtamalla ylpeyteni hetkeksi ja ottamalla esiin huumorikortin mökötyksen sijaan.


Noista syistä voisin lähteä liikkeelle, pistän tämän kaiken syvälle mietintämyssyyni, juurruttaen asiat alas varpasiin asti!

Mulla on aina tarve visualisoida ajatukseni jotenkin, tässä vois ajatella, että uudet ajatukset ovat nuo puut ja niiden juuret työntyvät syvään sisääni, niin, että niistä tulee osa minua muuttaen toimintani suotuisimmiksi.

Minne se hävisi?

No niin, myönnetään hiton huonosti menee, en aio sitä peitellä. Tai rehellisesti....ensimmäinen aikomukseni oli peitellä tämän viikon huono tulos, huijaamalla niin, että punnitsisisin itseni vasta huomenna kun viikonlopun liiat nesteet olisivat osittain hävinneet. Järkiinnyin kuitenkin, aion olla rehellinen kuten alunperin olen sopinut aloittaessani blogiani. Minulla menee nyt huonosti. Olen väsynyt, kärsin migreenistä ja alakuloinen. Viikonloppuna tupereissa en jaksanut ollenkaan miettiä syömisiä, enkä myöskään seuraavana päivänä lopettanut kuten alunperin olin suunnittelut. Nyt vallitsi taas se kaikki energiat syövä hälläväli-ilmapiiri. SO WHAT! Syön koska maistuu ja PISTE.

Muttamutta, ei se nyt kuitenkaan niin mene, tämän välinpitämättömyden vuoksi olen tänään erittäin väsynyt ja käydessäni uimassa en viitsinytkään mennä salille ensin,  uintiaikakin lyhentyi vartilla, koska motivaatio oli alhaalla ja keuhkot toimivat viikonlopun sauhuttelun vuoksi huonolla teholla. Olin itselleni armollinen ja lopetin, koska pelkäsin, että liikaa pakottamalla tapan loputkin fiilikset.

Miksi nyt näin? Mihin hävisi se energinen minä? Huhuu--ei metsä vastaa....! Etsitään sitten syitä. Arkemme on ollut katkonainen, on ollut vierailuja meille ja muualle ja lähisukulaisilla on ollut erilaisia vakaviakin elämänmullistuksia. Vaatimuksiakin satelee monesta suunnasta(lapset, lasten koulu, lasten harrastukset, työ, lähisukulaiset, parisuhde koti on sekainen jne), tuntuu, että tilaa itsensä kuntoon laittamiseen ei ole. Reagoinko nyt näin? Nipistän sieltä aikaa ja energiaa mistä sitä viellä löytyy, eli omista hyvinvoinnin varastoistani...Tosiasiassa kuitenkin varastot todella tyhjentyvät , eli sitä ammennettavaa ei enää ole. Haluaisin vain nukkua, olen erittäin alakuloinen. Mutta tänään olen kuitenkin syönyt "kiltisti" ja tosiaan liikkunutkin. En siis todellakaan heitä pyyhettä kehään. Taitaa viikonlopun alkoholin käyttökin lisätä alakuloa, on se ennenkin sitä tehnyt....

Jaa niin, ne tulokset.... Paino oli tänään aamulla 85.4 (+ 1,2kg), eli merkataan se viikkotulokseksi.
Sitä haluisi melkeinpä pyytää anteeksi teiltä harvoilta lukijoilta, ihan petturi olo....Kivakiva vaan. En sitten ainakaan tilaa itselleni hierontaa...Pöh!

Nyt tarvitsen jonkun lisäbuusterin, jotain uutta mistä päästä uuteen alkuun. Olisko se ruokavalion muutos? Taikka uusi liikuntamuoto? Tai sitten jotain mutta, jotain henkiseen tasapainoon liittyvää...ystävien tapaaminen? Njaa se vois olla tosi hyvä. Ehkä aloitan siitä, ei tiedä mita se tuo tullessan:) Ja ideoita saa vapaasti heittää, vastaan jokaiseen!

Olihan se vain kummittelua tuo eilinen

No niin, alkaa olo hiukan normalisoitua. Kummallinen väsymys ja migreenikin taas kummitellut. Taitaa olla kaikki elämänstressitekijät vaikuttamassa...

Jokatapauksessa, vaakalukemat näyttivät tosiaan omiaan eilen, tänään aamupaino olo 83.4, nyt tavoitteeni on päästä  tästä alas 83 alle!!! Tämä junnaus näissä lukemissa( 83-84kg ) ottaa jo motivaation päälle!

Viikonloppuna on edessä kyläily pikkuserkun tupareissa toisella paikkakunnalla. Menen sillä linjalla, että en vedä övereitä lauantain juhlissa ja sunnuntaina herkuttelu saa loppua! Lauantai alkupäivän otan oikein kevyellä linjalla. Tämän viikonloppuohjelman vuoksi en toivo kummosempia ensi maanantain virallisista punnituksista. Tavoite voisi olla vaikka tosiaan se alle 83, eli 82.9!Siihen olisin oikein tyytyväinen. Siitä lukemasta olisi helpompi ponnistella kohti seuraavan viikon tavoitetta.

Tuo ensi maanantai 29.4 onkin laihtumiseni kakkosmaali, eli siihen olin kirjannut lukeman 82, mutta elämä tekikin kepposet ja siihen en nyt varmaan pääse. 82.9 saa luvan kelvata ja sitten saankin luvan kiittää itseäni jos siihen pääsen. Palkintona tuosta tuloksesta varaan itselleni hieronnan ja jos lukema on 83 tai enemmän, hierontaa ei tule :)

Täällä ollaan!

Kummallista...olo on laihtunut, mutta vaakalukemat hypähtivät yhtäkkiä ylöspäin, ihan jopa 84.7 kummitteli. En kuitenkaan usko tuohon lukemaan, jos olo kerta on hoikistunut, niin eiköhän siihen ole enemmän luottamista kuin tuohon epäluotettavaan vaakaan :)Luulisin, että pari päivää sitten asentamani kierukka tekee vuotoinen ja supisteluineen jotain nestehäikkää kehooni.

Muuten olen ollut hiljaisempi tässä blogiroolissani koska elämäni on ollut jonkinnäköisissä mullistuksissa viikon verran. Isoisäni on huonossa kunnossa, luulin jo hänen kuolevan ja itse sain jonkinlaisen kohtauksen kierukanasennuksen yhteydessä. Se asentaminen oli niin kivuliasta, että meinasin pyörtyä siihen penkille samantien. Monet kerrat on tuo asennus tehty ennenkin, mutta ei ikinä tällaisilla kivuilla.  Vielä eilen yöllä alkoi sellaiset vuodot ja huono olo, että menin panikkiin, eli unta on todella vähän varastossa. Myös tämä aiheuttaa varmasti nesteiden kerääntymistä.

Koitan nyt rauhoittua, vaikka kaikki huolet pyörivätkin päässä. Tein aamulla ihanan, aurinkoisen  lenkin lainakoiramme kanssa ja se rauhoitti mieltäni. Saapa nähdä pääsenkö  suunnielmieni mukaisesti uimaan tänään....voipi olla, että olisi paras olla menemättä kun tuo kierukka tuossa kummittelee.

Näin tämä vain menee, laihtuminen varmasti hidastuu nyt, mutta kyllä se huimalaskukausi tekee tuloaan vielä.

Oi,oi,oi, kyllä nyt hävettää...

Ensimmäinen plussaviikko tässä projektissa!!! Vaaka näytti tänään 84.2kg, eli + 300g viime viikosta.
Päätin pakottaa itseni heti kirjoittamaan tänne, jotta en lähtisi huonolle periksiantamisen tielle.

Viikonloppu ei todellakaan mennyt niin kuin suunnittelin. Herkuttelin, mutta jossain taustalla kuitenkin onnistuin pitämään itseni edes jossain määrin kurissa. Kävin mm. lauantaina sillä suunnitelulla aamulenkillä ja sunnuntain tein tosiaan sen tunnin uintitreenini.

Haaste oli liian suuri. Perjantaina heti veljeni perheen tultua alkoi herkuttelu. Veli osti leipomosta jättipussin kakkosluokan munkkeja ja en pystynyt niitä vastustamaan. Kun olin antanut periksi munkeille, harmitukseni johti lisäsyöpöttelyyn mm. juustosämpylöiden (3 kpl) muodossa.....

Lauantaina aamulla heräsin täynnä toivoa. Lähdin sille lenkille ja teimme koko päivän retken. Mukana oli eväitä ja hallitsin hyvin kaiken. Illalla kuitenkin meni herkutteluksi, kun siman teon jälkeen jäi jäljelle hiivaa josta päätin leipoa pullia. Söin niitä  5 kappaletta.....

Sunnuntain aamupaino oli sama kuin viime maanantaina, eli ihan hyvältä näytti aluksi. Kävin siellä uimassa ja hallitsin hyvin syömiset, mutta sitten veljeni toi meille jättipussin jäätelöä, kakkua ja karkkia. Taas meni syöpöttelyksi....

Aamupaino siis tänään tuon 84.2 ja harmitus on suuri, koska tajusin taas, että en pysty vastustamaan kiusauksia, vaan kun saan eteeni herkkuja syön kuin viimeistä päivää.... En siis ole lähellekkään vielä parantunut tästä ongelmastani.... Haasteet olivat toki todella suuret, ei ole kiva kun koti täyttyy herkuilla ja itsellä on tällainen ongelma.

Mutta täällä ollaan ja se on merkki siitä, että projekti jatkuu ja teen työtä tämä kaiken kanssa. Veljeni perhe lähtee huomenna, joten aloitan jo tänään tsemppini! Kyllä tämä vielä tästä, ensi viikon projektini kakkostavoite 82 kiloa,  ei varmaan ehdin täyttyä, mutta teen parhaani, jotta en jää kauaksi siitä!

Kiireiset ajat alkavat ja haasteviikonlopun sotasuunnitelma

Nyt se sitten alkaa, nimittäin ajanpuute. Tähän asti olen voinut joustaa työpäivästäni urheilua varten, mutta nyt tällä viikolla aikaa ei enää ole ollut. Kahteen päivään en ole liikkunut ollenkaan. Alkaa melkeinpä pelottamaan. Painokin on edelleen sama kuin maanantaina, eli liikunnan vähyys kostautuu heti. Toisaalta on oikein hyvä, että paino ei ole lähtenyt nousemaan.

Ensi viikko on ajanpuutteen suhteen yhä samanlainen ja tätä jatkuukin sitten jouluun asti, eli nyt viimeistään tarvitsen suunnitelmallisuutta, paljon unta ja tsemppimieltä!

Nyt on myös edessä viikonloppu täynnä haastetta. Veljeni perhe tulee huomenna aamulla ja se tarkoittaa yleensä sitä, että syömiset lähtee lapasesta ja liikunnat jää nollille. Nyt tarvitsen suunnitelman muuttamaan tämän.

Tässä plan:


Huomenna perjantaina olen yksin neljän lapsen kanssa koko päivän aamusta iltaan, eli mulla ei ole minkäänlaista mahdollisuutta lähteä liikkumaan. Projektini eteen aion kuitenkin taistella. Huomenna keitän itselleni linssikeiton, jota voin syödä silloin kuin teen jotain helppoa ja epäterveellistä lapsille., heheee.... Liikunnan voin hoitaa muodossa lasten kanssa käveleminen ulkona tai jos jostain löytyisi sopiva väli teen jumpan ja kuntopyöräilen/ astangajoogaan.

Lauantaina lähden aamulenkille/iltapäivälenkille. Muut saa katsoa lasten perään sen ajan. Syön linssikeittoa ja hedelmiä runsaasti, teen vihannesdippiä myös lapsille.

Sunnuntaina lähdetään porukalla uimaan, mä käytän tunnin itsekkäästi ihan omaa treeniäni varten.

Maanantaina punttis+uintitreeni/ lenkki.

Kaikkien pävien aikana koitan olla superenerginen ( haa liian vaativaa ...mut ehkä jotain sinnepäin). En esim. jää laiskottelemaan, vaan touhuun lasten kanssa. Tehdään simaa, pelataan lautapelejä, käydään ulkona kävelyllä jne. Voin myös jumppailla kotona aina kun ehdin.

Tässä oli siis haasteviikonlopun sotasuunnitelma. Tämä päivä on syömisten suhteen mennyt aika hyvin. Ylitin kyllä kalorit ehkä sadalla, koska söin vähän mannapuuroa iltapalaksi, mutta en stressaa siitä, koska kaikki pysyi hallinnassa. Tiedän, että jos tämä päivä menisi huonosti, huominen menisi ihan lekkeriksi kun on vieraita. Nyt vain projekti ja ne oikeat polut mielessä, niin ehkä tästä tulee jotakin myös vierailujen ajan!

Viikkotulokset ja juttua migreenistä

Maanantain virallinen punnitustulos oli niin kuin ajattelin sunnuntaina sama kuin viime viikolla. Vaaka pyöri lukujen 83.8 ja 84.1 välillä, pysähtyen useimmiten 83.9 kiloon. Sen siis tulkitsin viikkotulokseksi, eli + - 0 kiloa.... Tästä tuloksesta johtuen pienenpieni motivaationpuute lähti liikkeelle. En saanut edes blogiin kirjoitettua ennen kuin nyt. En kyllä olis ehtinytkään ja jaksanut, olen kärsinyt migreenistä jo viiden päivän ajan....Sain hyvät migreenilääkkeet jokunen kuukausi sitten, mutta olo ei lääkkeenotonkaan jälkeen ole normaali. Tämän lisäksi särky alkaa uudestaan aina seuraavana päivänä, aika masentavaa olla tässä lääkekierteessä....

Kävin eilen päänsärystä huolimatta tekemässä kahden tunnin sali+untitreenin, tämän jälkeen päänsärky yltyi enkä halunut ottaa lääkettä, jotta pääsisin eroon särkylääke kierteestä. Olo oli tosi kamala eilen illalla, sen vuoksi mulla lähti täysin lapasesta ja lähdin ahmimaan pahaan olooni hiilihydraatteja. Tällä kertaa hiilihydraatit olivat muodossa murot mustikkakeitolla ja tällaisia täysiä lautasia oli yhteensä kolme. Tämän jälkeen vatsa oli vähintäänkin täysi ja ilmavaivat alkoivat....Olo ei myöskään parantunut vaan huonontui....Yöllä heräilin särkyyn ja annoin periksi, otin lääkkeen. Tämä päivä on mennyt hieman väsyneenä ja särky tekee tällä hetkellä tuloaan.... Kävin kuitenkin lenkillä illalla ja syömiset ovat mennyt nyt hyvin.

Tänään aamulla vaaka näytti edelleen 83.9 eli onneksi ei eilinen ahmiminen vaikuttanut muuhun kuin siihen, että treenit eivät päässeet pudottamaan painoa. Motivaatio pysyy, kirjoittelen huomenna tai torstaina lisää.

Housukuvia ja loppuviikon kuulumisia

Hieman vaikea, mutta kuitenkin rento viikko nyt takana. Olen kärsinyt migreenistä monta päivää ja kuukautiset ovat tehnyt erilaisia kepposia painon ja syömishimon suhteen. Luulisin, että painoni on huomenna samassa kuin viikko sitten maanantaina. Se ei ollut tavoitteeni, mutta ei haittaa, syömiseni on pysynyt aika hyvin aisoissa ja jälleen kerran voin ajatella normalisoituvani suhteessa syömisiin. Tämä tarkoittaa oikeastaan sitä, että olen paljon rennompi molempiin suuntiin. Esimerkiksi tänään ollessamme perheen kanssa torilla ostimme metrilakua. Söin omasta metristäni ehkä puolet ja päätin sitten ihan rennosti, että en tarvitse enempää, jaoin loppuosan lapsillle. Tällaista ei olisi tapahtunut ennen. Olisin joko jättänyt lakun kokonaan syömättä ja ehkä salaa harmitellut sitä, että joudun olemaan niin tiukka, tai sitten olisin ostanut lakuja koko porukalle paljon enemmän ja ihan itsekkkäästi siitä syystä, että itse haluaisin vetää navan täyteen.

Perjantaina tultuani ihan liian kevyistä uintitreeneistä (harjoittelin snorkkelin kanssa sukellustekniikoita ja se ei kuntoilun puolesta ollut kovinkaan tehokasta) mulle tuli pitkästä aika oikein reilu ahmimisvimmakohtaus.....Asennoiduin siihen niin, että ahaa, nyt tässä meneekin tällainen, koitanpa pitää nämä syömiset mahdollisimman kevyinä kuitenkin ja kyllä tämä sitten ohi menee. Mietin myös mistä kohtaus johtui. Syyt löytyivät kuukautisista ja ehkä niistä omasta mielestäni liian keveistä treeneistä, tunsin helppaavani otetta liikaa. Ajattelin myös, että pitkään jatkuneessa laihtumisprojektikissakin oli osa syytä, kehoni oikein huusi hiilihydraatteja ja energiaa, ja pohdinkin, että tällaisen jälkeen laihtuminen lähteekin paljon reippaammin liikkeelle. Kohtatus meni ohi kun napani oli täysi, ylitin kalorit perjantaina varmaan n. 800kalorilla, mutta selvisin henkisesti hienosti kohtauksen jälkeen! Lauantaina aamulla oloni oli rento, enkä syyttänyt itseäni. Söin jopa kaloreiden mukaisen pullan lauantaina oltuani uimassa lasten kanssa, tuntematta taaskaan syyllisyyttä. Joo tiedän, ei tällaisilla syömisillä voi kutsua olevansa laihiksella, mutta oikeasti en sitä olekaan, olen laihtumisprojektissa, sellaisessa, jossa haluan oppia terveet tavat loppuelämäkseni.

Tarkkuutta saan taas lisätä ensi viikolla kun migreenit ja kuukautiset ovat ohi. Suuri haaste on veljeni perheen monipäiväinen vierailu  alkaen ensi perjantaina. Siihen aion laatia oikein kunnollisen sotasuunnitelma :)

Sitten tämän päivän asiaan. Aloin viimeinkin siivoamaan vaatekomeroani. Tällä hetkellä vaatteet ovat sikin sokin pitkin makuuhuonetta odottaen projektin jatkamista :)  Kuitenkin, vaatteiden joukosta löysin mun viime vuosien laihdutusprojektien valkoiset tavoitehousut. Ne ovat mahtuneet hyvinkin päälleni edellisillä kerroilla, mutta nyt puuttuu tietty vielä aika monen kilon pudotus ennen kuin ne menevät kiinni tai sopivat. Kaikesta huolimatta nämä housut ovat vielä ihan täysin käyttämättömät! En ole leveäahterisena niitä halunnut käyttää...Ehkä tämän projektin jälkeen kehtaan pukea ne päälleni!!!

Toiset tavoitehousut ovat edellisenlaihdutusmaalini housut. Tykkään niistä niin paljon!Itse asiassa matkaa napin kiinni menemiseen on yllättävän vähän, vaikka kiloja pitäis pudota vielä vähintään 6... Ihan kuin olisin tällä kertaa vähän laihempi vaikka vaaka sanoo muuta. Olen kyllä urheillut ihan tajuttomasti, eli kiintymistä on varmasti tapahtunut :) Laitanpa sitten niitä kuvia näytille. Jatkoa seuraa kun siihen syytä löytyy!

Laahustan läpi viikon

Vähän on nyt puutumista ilmassa.....Paino junnaa tällä hetkellä maanantain lukemissa ja mielikin on vähemmän iloinen. Johtuu kyllä epäilemättä myös kuukautisista nämä molemmat, mutta silti ketuttaa. Mitään luovuttamiseen viittaavaakaan ei ole ilmassa, mutta ehkä hiukan negatiivisempia ajatuksia kuin aikaisemmin.

Ehkä tämä on nyt laihdutusväsymystä, olenhan käyttänyt energiaani tähän puuhaan nyt runsaan kuukauden. Myös pelkästään painon junnaaminen pitää mielen apeampana. Ehkä olisi parempi näin kuukautisten aikana olla menemättä vaa'alle. Viimeksikin siihen aikaan paino junnasi, eli ei kannata hyppiä katsomassa pettymystä silmästä silmään.

Herkkujen syömisen suhteen olen tehnyt parhaani. Kalorit pysyvät oikeissa lukemissa, mutta eilen söin kyllä iso-äitini tarjoamaa kakkua. Rokotin siitä monta kaloria ja kävin myös lenkillä illlalla, eli vaikutusta ei pitäisi sen vuoksi näkyä. Eilisen kakkuherkuttelun lisäksi ostin tänään minulle ja tyttärelleni kuningatartuutit kävellessämme kotiin koulusta. Oli muuten hämmästyttävän vähän kaloreita siinä, vain 150! Niitähän voisi syödä joskus kiireessä ihan välipalaksi :)

Kävin myös sovittamassa uimapukua päälleni. Ei olisi pitänyt.....Pukukopin valoissa korostui koko komeus, eli lantion runsas leveys selluliitteineen....Parempi olisi laittaa silmät kiinni ja pitää ne vaatteet päällä, silloin hoikistuminen tuntuu hyvältä :) En muuten ostanut uimapukua...Päätin sen sijaan laihtua lisää niin, että puvut eivät tee sellaisia tyhmiä muhkuroita siihen missä puvun lahkeensuu päättyy ja lantioni alkaa.... Uin tänään taas kiltisti vanhuudestaan löystyneen puvun kanssa vakiotreenini, eipä ainakaan ahdistanut niin paljon kuin uudella muhkurapuvulla olisi :D

Että näin tämä viikko on laahustanut kohti perjantaita.
Koitan saada positiivisemman draivin päälle loppuviikolle! Huomenna ohjelmassa uintitreeni, lauantaina uimahallivisiitti lasten ja ystäväni kanssa, sunnuntaina ehkäpä lenkki tänään ostamillani uusilla juoksukengillä :)
Toivottavasti housuni roikkuvat jo lanteilla silloin!

Maanantain virallinen punnitustulos

Jep, tasan kilo lähti viikossa , eli saan taas olla tyytyväinen. Painolukema on nyt 83.9, vaaka pyöri viikolla pienemmissäkin luvuissa, mutta näin nyt sitten kuitenkin maanantaille.

Pysyin loppujen lopuksi aika hyvin ruodussa koko viikon, mutta tajusin juuri eilen, että olin syönyt herkkuja melkein joka päivä, joka ei ehkä kuitenkaan ole järkevää, vaikkakin pysyin kaloreiden suhteen ihan hyvillä lukemilla. Aktiivinen liikkuminen  mahdollisti taas herkuttelut. Laitanpa alle viime viikon herkkusynninpäästölistan:

Maanantai (pääsiäispäivä) Pashakakkua 2 palaa+vähän suklaata (kalorit pamahti yli)

Tiistai: Ei herkkuja (kalorit ok!)

Keskiviikko:Proteiinipatukka...lasketaanko tämä..(kalorit yli n. 80)

Torstai: Isovanhempien luona ...jätskiä... ja illalla kotona jättimäinen 300kalorin proteiinipatukka (kalorit yli n. 80)

Perjantai: Iso Jätskitötterö (irto) ja Capuccino (kalorit ok)

Lauantai: 5kpl suklaapalleroita (itsetehdyt kaurahiutaleista)( kalorit yli n. 150)

Sunnuntai: Vaniljajäätelöä 1/4 litranpakkaus kotona ja suklaalastuja päälle (kalorit ok)

Tuosta nyt itsekin näen totuuden. Vain yksi tai kaksi päivää jolloin en ole syönyt epäterveellisiä herkkuja! Kalorit on pysynyt  kolmena päivänä oikeissa lukemissa, kahtena on mennyt yli vain vähän ja kahtena oikein kunnolla..... Kyllä minä kuitenkin taidan tarvita vähän skarppausta tuon makean syömisen suhteen. Tällaisilla elintavoilla huijaan vain itseäni, makeaa ei kuulu vääntää päivittäin, siitä siis eroon! Paino olisi voinut olla vaikka tasan 83, jos olisin ollut tarkempi.

Olen nyt kuitenkin tyytyväinen viikon tulokseen, en ole saanut ahmimisvimmakohtauksia, joka on todellakin tärkeintä, syöminen on pysynyt hallinnassani ja voin olla siitä iloinen! Tämän lisäksi olen "saanut" herkutella ja paino on silti pudonnut kilon. Nyt seuraava viikko menee tarkemmin! Ugh!

Kuvavertailua

 Pitsimekkoposeraauksesta rohkaistuneena päätin kuvata itseni samoissa vaatteissa kuin silloin ensimmäisellä viikolla, jolloin vatsamakkarat tursuivat inhottavasti. Vähän paremmalta näyttää jo.
 Tästä pääsee katsomaan kuukausi sitten otettua kuvaa

Tässä n. 4 kilon ja kiinteytymisen jälkeen, vatsan seutu alkaa näyttää ryhdikkäämmältä, mutta matkaa on vielä....

Hallittu herkuttelupäivä pohdiskelua ja pitsimekkoposeeraus

Viikonloppu edessä ja viikko on tähän saakka sujunut oikein hyvin. Tänään olen syönyt herkkujakin kohtuudella, mutta en ole ylittänyt kaloreita, koska tienasin niitä 880kcal lisää uimalla 1,5 tuntia! Tuntuu ihan hullulta, että laihdun vaikka syön ihan kivasti, ainoa ero entiseen on, että hallinta pysyy, eli herkkuhetki ei johda ylenmääräiseen  herkutteluun. Laitanpa tämänpäiväiset syömiset näytille:

Aamupala (170kcal):

Maustamaton rasvaton jogurtti mustikoilla ja 2tl hedelmäsokeria+ muutama sokeriton Talk-Muru

Lounas (502kcal):

Itsetehty linssikeitto+ 2 Ruispalaa oivariinillä ja raejuustolla. Omena jälkkäriksi

Iltapäivällä (n. 500kcal):

1 Cappucino, + Jäätelöä vohvelissa

Päivällinen (484kcal):

Riisi-kana-kasvis wokki

Iltapala (424kcal):

2 lämmintä ruisleipää+ 60g Polarjuustoa+kinkkua, oivariini ja tomaatti + muutama appelsiinipalanen

Kaloreita yhteensä 2080, mutta liikunnan 880 kalorin ansioista olen nollilla (norm. laihdutuskulutus ilman liikuntaa on 1200kcal)

Okei olihan tuo aikamoinen määrä ruokaa, mutta uiminen kuluttaa todella paljon. Olisin voinut jättää jätskin syömättä tai edes vohvelin pois ja pienemmän pallon, mutta päätin herkutella kunnolla kun tiesin illalla treenaavani kalorit pois. Iltapalan lämpimät voileivät ovat yllättävän kaloripitoisia. Tuo juusto niissä on pahin, eli tavallinen satsi 15% juustoa kahden leivän päällä on n. 150 kaloria....Harmittaa kun tykkään syödä lämpimiä leipiä iltapalaksi, mutta usein niin paljon kaloreita ei enää ole illalla käytettävänä.

No mutta, voin nyt olla tyytyväinen itseeni, syöminen pysyy hallinnassa, tunnen normalisoituvani. En ole voinut olla punnitsematta itseäni, vaikka parempi olisi, että vaa'alla kävisi vain kerran viikossa. Oloni on kuitenkin ollut ihanan kevyt ja aktiivisen treenamisen ansioista alan myös kiinteytymään, siksi olen halunut vaakakiksit aamuisin :) Nyt näkyy jo 83 alkavia numeroita, mutta maanantaina vasta ratkaistaan viikon todellinen pudotus!

Kevyen olon takia uskaltauduin illalla jo kaivamaan komerosta vaatteita, joita en olisi haaveillutkaan pukevani  päälleni  runsas kuukausi sitten, edistystä on tapahtunut ihan älyttömästi! Ostin viime kesänä aivan ihanan valkoisen retropitsimekon, taisin silloin pukea sen tunikana päälleni yhden kerran. Nyt se näyttää taas samalta kuin silloin kesällä painaessani saman kuin nyt. Tämä mekko tulee sopimaan hienosti kun saan vielä 5 kiloa lähtemään, sillloin istuvuus paranee ja mitään muhkuroita ei enää näy! Sitä odotellessa siis:)
Alla kuvia minusta mekossa, alankin laittamaan kuvia itsestäni mekossa aina kun edistystä tapahtuu, esim. 5 kilon välein.

Vielä kuukausi sitten tämä olis ollut ihan hirveä päälläni, nyt tämä alkaa jo istumaan.

Okei vedin kyllä vähän vatsaa sisään:)

Olen pohtinut persoonani muuttumista laihtumisprojekteissani. Helposti uppoudun tähän puuhaan niin, että kaikki ajatukseni alkavat kiertämään kehää vain laihdutukseen liittyvän ympärillä. Huomaan, että muut asiat eivät kiinnosta yhtä paljon ja jopa sosiaaliset tilanteet kuivuvat aavistuksen, koska niin paljon energiaa menee keskittyessäni asioihin, joita en voi tai halua muille jakaa.
Ehkä tähän tulee nyt muutos, koska nyt saan blogin kautta pyörittää näitä ajatuksia väsymiseen asti. Kun suljen koneen voin keskittyä elämän oikeisiin asioihin.

Huomaan myös helposti alkavani suorittamaan liikuntaa vaikkakin ilolla, mutta hivenen pakkomielteisesti. Ymmärrän, että suoritustila helposti loppuu pettymykseen, kun erilaisessa elämäntilanteessa ei pystykään jatkamaan suorittamista. Tämän vuoksi minun täytyy oppia olemaan itselleni armollinen kun tämä päivä koittaa.

Silti en nyt aio luopua tästä ihanasta liikunnan innosta, nyt kun energiaa on, käytän sen laihtumisen hyväksi. Tämän superstartin kautta toivon pääseväni kiinni sellaiseen liikumiseen, joka on paljon suurempi osa elämääni kuin se koskaan aikaisemmin on ollut. Tällä viikolla liikunatunteja on jo 5,5h takana ja tähän ei sisälly hyötyliikunnat kuten pyöräily ja kävely:) Viikonlopun aikana aion vielä käydä joko juoksulenkillä tai sitten sali+uintitreeni yhdistelmällä.

Aurinkoa ja hyvää oloa

Pieni päivittely jotta motivaatio pysyisi yllä. Nyt alkaa olla taas aika varma olo tämän laihtumisen suhteen. Olen liikkunut taas erittäin paljon ja vaaka näytti jopa 84.1 tänään, mutta kuten ennenkin, viikkopunnitus maanantaisin on ainoa "virallinen tulos", eli  sitä odotellessa, elämä voi tuoda vaikka mitä yllättäviä käänteitä tullessaan loppuviikolla.

Tänään tultuani uimahallilta tunsin ääretöntä helpotusta ja kiitollisuutta siitä, että olen vihdoin löytänyt oikeanlaisen laihdutustavan, joka ei ole liian tiukka, mutta toisaalta kuitenkin tuloksia tuova.
Kaloreiden laskeminen oikeuttaa minut syömään mitä vain. Tietenkin pyrin syömään terveellisesti ja vähäkalorisesti, mutta säästyn itsesyytöksiltä, vaikka söisinkin esimerkiksi  leivoksen. Herkkujen syöminen on ihan sallittua, vaikkakin se vaikuttaa tietysti siihen, että loppupäivän täytyy olla paljon kevyemmin tai sitten lähteä hikilenkille.

Pähkäilen jatkuvasti mielessä, miten pystyn pitämään yllä tätä liikkumisen tahtia. Päivittelen liikkumisia myös HeiaHeia sovellukseen, ja viime viikolla tuli ennätys 8 tuntia liikuntaa, mukana oli kyllä metsätyöt 2 tuntia, mutta silti aika kiva saldo. Tällä viikolla tahti on melkeinpä sama. Maanantaina kävin pitkällä kävelylenkillä kaverin kanssa, tiistaina, eli eilen  kävin kevään ensimmäistä kertaa juoksemassa vakiolenkkini 45 minsaa ja tänään olin ennen uintia (60 minsaa/2kilsaa) salilla melkein tunnin. Liikuntaa siis jo 4 tuntia ja nyt ollaan vasta keskiviikossa.

Mutta mitä muutakaan tekisin? Lapset alkavat  jo olla niin isoja, että viihtyvät omissa jutuissaan ja tietokoneella tai telkkarin ääressä en viitsi kököttää. Tietty voisin tehdä käsitöitä tai lukea kirjoja, siinäpä ehkä ideaa tälle päivälle. Kotitöitä tietty riittää, mutta ei niitäkään viitsi koko ajan tehdä...
Ai niin pakkohan mun on vielä liikkua tänään :) Olen menossa hakemaan pyörää huollosta n. 7-8 kilsan päästä, saan onneksi kyydin sinne autolla, jotten ihan liikaa rasittuisi:)

Hyvä olo siis kaikenkaikkiaan. Alan uskomaan, että toivoa muutokseen on. Ehkä pystyn muuttumaan sellaiseksi ihmiseksi, joka liikkuu hyvin aktiivisesti ja myös näyttää siltä mitä todellisuudessa on. Ehkä pystyn muuttumaan ihmiseksi joka ei niin paljon välitä makean mässäämisestä ja ei tee sohvakuolemia jatkuvasti. Ehkä pystynkin muuttumaan energiseksi ja postitiiviseksi, sellaiseksi joka myös alkaa uskoa itseensä ja omiin kykyihinsä ja samalla ottaa paremmin lähimmäisiään huomioon.

Viikkotuloksia

Olin oikein tyytyväinen maanantain tulokseen eli vaaka näytti 84.9, miinusta viime viikosta siis 700g. Tahti on ehkä hieman hidas, mutta suunta on oikea. Tämän lisäksi voin olla tyytyväinen siihen, että olen laihtuessani elänyt aika normaalisti, olen siis välillä herkutellut, jopa saanut ahmimisvimmoja, mutta palannut kiltisti terveelllisiin elämäntapoihin aina jälkikäteen. Tällä tavalla harjoittelen elämää siihen, kun minun tulisi pysyä tavoitepainossa koko loppuikäni.