heittelehdin, mutta oikeaan suuntaan kai

Elämä ei tällä hetkellä ole kovinkaan vakaalla pohjalla, mutta paino nyt lähtee oikeaan suuntaan, liikunnan, syömättömyyden..hmmm..ja tupakan voimalla. Painot tänään aamulla 79.8. Kyllä elämä vielä asettuu uomiinssa, joihinkin sellaisiin, ehkä myös ihan täysin uusiin, tiedä häntä. Koitan nyt tupakoinnistani huolimatta liikkua ja syödä edes hiukan monipuolisemmin.

Piilossa elämältä

Ei se elämä helpoksi elämistä tee...
Miksi en minä voisi olla sellainen ihminen, joka syö kohtuullisesti ja elää elämäänsä ilman kohtuuttomia itsellensä esittämiä paineita? Miksi en minä voisi olla se luonnostaan hoikka, jolle ei liika ruoka maistu, jolle makean syöminen ei ole pakkomielle?
Missä kohtaa minusta tuli tällainen makealle perso tyyppi, joka tasaisin välein vajoaa synkkien pilvien alle  piiloon. Piiloon kaikkea sitä josta elämä juuri antaisi omat mausteensa. Piiloon itse elämää, muita ihmisiä, töiden tuomia haasteita, piiloon ongelmia, piiloon itseäni.
Voisin väittää, että olen n.90% piilossa tällä hetkellä , se loput kymmenen prosenttia on sellaisia mukavia pilkahduksia, pieniä auringonsäteitä pilvien lomaan. Sosiaalisia tilanteita, sopivia haasteita, adrenaliinia ja onnistumisia.
Nyt olen piilossa, olen kuin talviunilla oleva karhu, odotan kevättä. Ei ole mitään mieltä elää tätä talvea, voin yhtä hyvin mussuttaa itseni näkymättömmäksi. Välillä joudun nousemaan luolastani ulos aurinkoon, nautin siellä hetken, mutta talvi on liian raskas, liian synkkä. Ongelmat ovat siinä läsnä, en uskalla purkaa niitä, en näe ulostietä loputtomasta talvesta.

Siinä aimo annos symboliikkaa. Eilinen alkoi niin hienosti, kävin uimassa ja salilla, sain kiinni elämän siivusta, kroppani tunsi taas vahvuuden ja lämmön. Aamulla kuitenkin nukuin liian pitkään, vaaka näytti liikaa ja työt eivät lähteneet käyntiin.On liian paljon tekemättömiä töitä, joihin minulla ei ole energiaa tarttua. Ostin levyn valkosuklaata ja pussin vaahtokarkkeja. Tulin kotiin piiloon ja söin kaiken, kaiken ja taas kaiken. Söin omanarvontuntoni, söin toivon, söin ilon ja taas kaiken. Oman elämäni kannibalismia, lihansyöjäloinen, sitä minä olen tällaisessa tilassa.

Juuri nyt helpottaa, hymyilen synkkyydelleni, hymyilen ylilyönneilleni, se, että kirjoitan, on sen merkki siitä, että käännöskohta on lähellä. Ehkä jo huomenna luon uutta suuntaa, löydän ne kevyesti tallatut terveet polut, löydän vahvuuden itsestäni. Opin olla vaatimatta itseltäni liikaa, etten aiheuttaisi pettymyksiä, jotka paiskaavat minut synkkyyteen, opin näkenään itseni taas positiivisessa valossa. Löydän iloa arjesta.

Paino on tänään 81.9, huomenna varmaan enemmän, päivä kerrallaan mennään. Tästä tämä lähtee alaspäin. Tämä on uusi aloituspiste, tämänhetkinen totuus, ei se lukema jonka saavutin ennen joulua. En halua huijata itseäni enää.Olen taas kunnolla yli kahdeksankymmentäkiloinen PISTE

Tilanteen päivitys uuden vuoden alkuun

No kyllä tosiaan oli masentavan oloinen kirjoitus tuo edellinen :)
 Nyt vuoden ensimmäisenä päivänä, alkaa tuntua siltä, että olen kyllästynyt syömään liikaa ja haluan taas lähteä kohti keveämpää elämää. Paino näytti tänään aamulla 81.4kg, ookoo ei olis tarvinnut mennä noin ylös, mutta siinäpä se nyt on, ei auta muu kuin tällaisena hyvänä hetkenä tehdä suunnitelma ja ottaa itseään hellästi niskasta kiinni!

Joululoman aikana olen syönyt todella paljon! Kakkuja, keksejä, konvehteja, pähkinöitä ja rusinoita. Vatsa on aika sekaisin ja olo on ollut aika nuutunut. Onneksi olen kuitenkin käynyt lenkillä, eli pari kertaa viikossa olen liikkunut oikein kunnolla tekemällä pitkiä lenkkejä.

Uudenvuoden aatto meni rauhallisesti, päätin olla kokonaan juomatta, säästyin päänsäryltä ja pystyin lähtemään lenkille tänään. Juoksin keskinopeudella 8.15km/h n. 40 minuuttia, lenkki tuntui ihanalta ja kevyeltä, aluksi kyllä joulun aikana tulleet persläskit heiluivat inhottavina :) Heh, on aika jännä miten muutama kilo tosiaan tuntuu jo tollaisissa paikoissa hölskyvinä.

Nyt jatkan samalla meiningillä kuin syksyllä. Lisäksi koitan aktivoitua vielä hiukan enemmän, yritän myös keskittyä elämäntaparemontin psykologisiin puoliin syvemmin. Vältän tupakointia ja juon alkoholia vielä harvemmin. Aktivoidun sosiaalisesti ja tartun tekemättömiin asioiden kasaan asia kerraallaan. Liikun paljon ja tuon liikuntaan jotain tavoitteellista, Mietin esimerkiksi juoksu- tai triathlontapahtuman, koitan löytää samanhenkistä kaveria tähän mukaan.

Tavoitteeni toukokuun alkuun on tuo 77 kiloa, mutta tiedostan, että minulla on mahdollista painaa silloin myös 74 kiloa, jolloin on helpompaa juosta ja mukavampaa käydä uimassa. siinä tavoitetta, ei liian tiukkaa, 77 kiloa riittää hyvin. Todellisuudessahan pääsisin kroppani kannalta täydelliseen painoon 70 kiloon vuoden loppuun mennessä. Pidän sen mielessä tuolla takaraivossa, mutta 77 on nyt ensisijainen tavoitteeni. Sillä mennään.

Tällaista numeroiden pyörittelyäkin tämä ikävä kyllä välillä on. Totuus on kuitenkin, että kun katson itsestäni tässä joulun jälkeen otettuja kuvia, naama on muuttunut löysäksi ja turvonneeksi taas, ennen joulua siinä oli sellaista kulmikkuutta ja raikkauttakin josta tykkään varsinkin nyt jälkikäteen katottuna :) Siihen suuntaan siis taas, muutama kilo tekee ihmeitä!

Loppuviikon liikuntasuunnitelma:
Huomenna menen lenkille, salille tai uimaan, perjantaina myös. Lauantaina pidän välipäivän ja sunnuntaina menen pitkälle kävelylenkille,