Piilossa elämältä

Ei se elämä helpoksi elämistä tee...
Miksi en minä voisi olla sellainen ihminen, joka syö kohtuullisesti ja elää elämäänsä ilman kohtuuttomia itsellensä esittämiä paineita? Miksi en minä voisi olla se luonnostaan hoikka, jolle ei liika ruoka maistu, jolle makean syöminen ei ole pakkomielle?
Missä kohtaa minusta tuli tällainen makealle perso tyyppi, joka tasaisin välein vajoaa synkkien pilvien alle  piiloon. Piiloon kaikkea sitä josta elämä juuri antaisi omat mausteensa. Piiloon itse elämää, muita ihmisiä, töiden tuomia haasteita, piiloon ongelmia, piiloon itseäni.
Voisin väittää, että olen n.90% piilossa tällä hetkellä , se loput kymmenen prosenttia on sellaisia mukavia pilkahduksia, pieniä auringonsäteitä pilvien lomaan. Sosiaalisia tilanteita, sopivia haasteita, adrenaliinia ja onnistumisia.
Nyt olen piilossa, olen kuin talviunilla oleva karhu, odotan kevättä. Ei ole mitään mieltä elää tätä talvea, voin yhtä hyvin mussuttaa itseni näkymättömmäksi. Välillä joudun nousemaan luolastani ulos aurinkoon, nautin siellä hetken, mutta talvi on liian raskas, liian synkkä. Ongelmat ovat siinä läsnä, en uskalla purkaa niitä, en näe ulostietä loputtomasta talvesta.

Siinä aimo annos symboliikkaa. Eilinen alkoi niin hienosti, kävin uimassa ja salilla, sain kiinni elämän siivusta, kroppani tunsi taas vahvuuden ja lämmön. Aamulla kuitenkin nukuin liian pitkään, vaaka näytti liikaa ja työt eivät lähteneet käyntiin.On liian paljon tekemättömiä töitä, joihin minulla ei ole energiaa tarttua. Ostin levyn valkosuklaata ja pussin vaahtokarkkeja. Tulin kotiin piiloon ja söin kaiken, kaiken ja taas kaiken. Söin omanarvontuntoni, söin toivon, söin ilon ja taas kaiken. Oman elämäni kannibalismia, lihansyöjäloinen, sitä minä olen tällaisessa tilassa.

Juuri nyt helpottaa, hymyilen synkkyydelleni, hymyilen ylilyönneilleni, se, että kirjoitan, on sen merkki siitä, että käännöskohta on lähellä. Ehkä jo huomenna luon uutta suuntaa, löydän ne kevyesti tallatut terveet polut, löydän vahvuuden itsestäni. Opin olla vaatimatta itseltäni liikaa, etten aiheuttaisi pettymyksiä, jotka paiskaavat minut synkkyyteen, opin näkenään itseni taas positiivisessa valossa. Löydän iloa arjesta.

Paino on tänään 81.9, huomenna varmaan enemmän, päivä kerrallaan mennään. Tästä tämä lähtee alaspäin. Tämä on uusi aloituspiste, tämänhetkinen totuus, ei se lukema jonka saavutin ennen joulua. En halua huijata itseäni enää.Olen taas kunnolla yli kahdeksankymmentäkiloinen PISTE