Kuin uudestisyntynyt

Heräsin aamulla hyvin nukkuneena. Mielessä varjosti seuraavaksi tuleva vaa'alle astumisen tuomio. Takana on kaksi päivää pääsisäisenviettoa äitini luona ja paljon herkuttelua. Tiesin jo vatsani pömpötyksestä, että lisää kiloja on tulossa, torstain 84.3 muuttui mielessä jopa 87 kiloksi ja olin murtua sen ajatuksen masentavuuden alle.
Vaaka oli kuitenkin armeliaampi, se näytti "vain" 85.9, joka on runsas nousu, mutta henkisesti paljon helpompi kestää kuin 87 alkava luku. Pelkäsin mahdollisen suuren nousun johtavan täydellisen laihdutuslamaantumiseen, sellaiseen oloon, että enhän mä pysty tähän, epäonnistun aina jne...Itsesyytökset olisivat johtaneet hälläväli-ilmapiiriin, en olisi viitsinyt jatkaa tästä eteenpäin, koska en olisi luottanut itseeni ja mahdollisuuksiini laihtua.
Tuomion keveyden jälkeen aloinkin kiittämään itseäni. "Hyvä, että liikuin paljon ja olin energinen, hyvä, että en lähtenyt baariin eilen illalla". Tämä johtikin hyvin positiivisiin fiiliksiin. Nyt tässä ihanan aurinkoisessa aamussa, kun muut vielä nukkuvat ja itse keitän kaurapuuroa samalla kirjoittaen blogia, tunnen oloni melkein uudestisyntyneeksi, tunnen, että minulle on annettu uusi mahdollisuus.

Voimaa antavat myös ihanat kokemukset äitini luona. Oloni oli paljon energisempi kuin yleensä, sen sijaan, että olisin löhönnyt sohvalla, autoin puutyöhommissa, autoin myös äitiäni mahdollisuuksien mukaan ja ennen kaikkea, sain käydä itsekseni jäällä hiihtämässä moneen otteeseen. Viimeisellä kerralla hiihdin vaarini puusuksilla kauas toiselle saarelle, istuin siinä rantaan ajautuneella puupölkyllä ja katselin auringonlaskua täydellisessä hiljaisuudessa. Ei sellaista rauhaa voi kenellekään selittää, mutta tuollaisten kokemusten ja tunteiden avulla saan voimaa jatkaa terveellistä elämää, ne antavat voimaa arkeeni.

Pakkohan se on myös myöntää, että liikaa söin. Tarjolla oli ihania pieniä suklaamunia, mämmiä, pääsiäiskakkua, pullaa ja söin niitä runsaasti, varsinkin suklaamunia.....Olen kyllä syyttänytkin itseäni tästä, eihän mulla olisi ollut mikään pakko ahmia niitä suklaamunia roppakaupalla tai ottaa toista ja kolmatta kakunpalaa. Ihmettelenkin mikä pistää syömään holtittomasti liikaa, muutenhan olisin normaalia tarjottua ruokaa syömällä ja varovasti maistamalla herkkuja onnistunut jopa pudottamaan painoa....

Ahmimiseen johtavissa tilanteissa sanon itselleni "ota nyt kun kerran on tarjolla" tai "syö nyt äkkiä ennen kuin loppuvat", tai "olet ansainnut nämä, voit kyllä vähän hemmotella itseäsi, typerää olla liian tiukka" tai jopa " on noloa kieltäytyä kun kaikki muut syövät".

En löydä noiden ajatusten lähdettä, ne kumpuavat jostain todelta syvältä, oliskohan ne jopa jotain alkukantaisia selvitymiseen liittyviä vaistonperäisiä ajatuksia.

Ajatuksia ja tunteita haliitsemalla luulisi pääsevänsä myös em. ajatusten herraksi. Koitan oppia siinä koko ajan paremmaksi, seuraavaksi aionkin lukea hengitykseen ja mielenhallintaa liittyvän kirjan. Katsotaan löytyisikö siitä apua myös painonhallintaan.

Tänään menen uimaan ja punttisalille, muuten päivän pitäisi olla suhteellisen vähähaasteinen lukuunottamatta kakun leipomista huomiseen. Huomenna mieheni äiti tulee käymään, se tuo mukanaan erittäin suuria haasteita.
Ensinnäkin meillä on tarjolla herkullista ruokaa ja kakkua, mutta hän tuo mukanaan yleensä suuret määrät herkkuja. Se, että ne herkut valtaavat kodin on ihan kestämätöntä, harmitukseni moisesta invaasioista saa minut yleensä syömään kiukkuisena kaikki herkut pois sen jälkeen kun vieraat ovat lähteneet. Pyydän usein myös mieheni piilottamaan herkut, jotta en pääse niihin käsiksi. Ole kyllä pahasti makean-narkkari. Ei tätä hallitsemattomuutta voi normaaliksi sanoa.

En löydä tähän nyt muita keinoja kuin mielikuvilla harjoittelun ja kieltäytymisellä vahvistumisen ajatuksen.
Eli kun huomaan tilanteen käyvän hallitsemattomuuden rajalla, minun tulisi miettiä sitä hiihtoretkeni rauhoittumisen paikkaa ja tätä ihanaa uudestisyntynyttä oloa joka minulla on tänä aamuna. Voin hengitellä rauhassa ja tiedostaa oikein ajatuksella tilanteen hankaluuden. Voin jopa kiittää mielessäni tätä hyvää mahdollisuutta vahvistaa mieltäni kieltäytymällä tästä hallitsemattoman herkuttelun tilanteesta. Pidän mielessä sen, miten nyt kieltäytymällä vahvistun seuraavia kertoja varten, miten opetan mieleni kävelemään uusia polkuja. Tästä pääset lukemaan aikaisempaa kirjoitustani aiheesta

Tämä polkuajattelu on kyllä hyvä, olen opettanut sitä myös pojalleni:

 Jos olet opettanut aivosi toimimaan aina tietyn kaavan mukaan, poikkeaminen siltä tieltä on vaikeaa. Siksi sinun täytyy uudestikouluttaa aivosi kävelemään uusia polkuja. Mitä useammin niitä uusia polkuja tallaat, sitä selvemmin ne alkavat näkyä ja sitä helpompi niitä on myös jatkossaa seurata. Ei ole mikään pakko ottaa sitä vanhaa ja helppoa tietä, vaan mielen voi lähettää seikkailulle, voi katsoa mitä uudet polut tuovat tullessaan, takuulla paljon paremman lopputuloksen kuin vanhat!

Tuleviin halllitsemattomiin tilanteisiin pidän mielessä siis:

-Tilanteen rauhallinen tiedostaminen ja mielikuvilla muistuttaminen hyvän olon hetkistäni esim. hiihtoretkellä
-Kieltäytymällä vahvistumisen mahdollisuuden tekemällä mieleeni uusia polkuja ja muistuttamalla, että uudet polut ovat seikkailu, jonka haluan nähdä, vanhojen polkujen masentava määränpää on jo tiedossani.

Virvon varvon, kevenee , kevenee .....

Ihana helpotus, nyt laihtuminen etenee taas hyvällä vauhdilla. Oloni on keveä ja herään aamuisin vatsa litteänä, jess! Tänään aamulla vaakalukemat olivat 84.6, eli suunta on oikea ja vauhtikin mukava! Syy hyvään vauhtiin on erittäin aktiivinen liikkuminen ja riittävät yöunet. Jos en  nukkuisi tarpeeksi, en jaksaisi liikkua, eli yöunien merkitys on todella suuri. Liikunta taas mahdollistaa sen, että saan syödä mielestäni tarpeeksi, eli ei tarvi kulkea nälkäisenä. Tienasin tänään taas uidessani tunnin 600 lisäkaloria, eilen tienasin lenkillä 300 lisäkaloria ja maanantaina uinnista 600, eli saan syödä aika paljon enemmän kuin jos en liikkuisi.

Olen ollut erittäin tyytyväinen nyt tähän laihdutustapaan. Eli blogin kirjoittaminen (joka luo sitoutuneisuuden tunteen) yhdistettynä puhelinsovelluksen "My Fitness Palin" käyttöön, minkä avulla lasken päivittäiset kalorini helposti ja vaivattomasti.

Muistan kun laihdutin jokunen vuosi sitten Jutta Gustavsbergin Fitfarm dietillä. Tulokset olivat loistavat (kiloja lähti kymmenen, paino oli parhaimmillaan 75), laihtumisvauhti oli ihan mahtava ja ruokaohjeet helppoja noudattaa. Ainoana ongelmana oli nimenomaan dietin diettimäisyys. Mitä sitten kun tavoitteeseen ollaan päästy? Millä eväin sen jälkeen jatketaan kun on monta kuukautta noudattanut tiukkaa diettiä, jota oli vaikea sopeuttaa normaaliin  elämään. Koko sen projektin aikana oli pelko perseessä, että miten ihmeessä pystyn jatkamaan tällaista lopun elämääni, että miten pystyn onnistumaan tässä ilman painon nousua dietin jälkeen.

No en onnistunutkaan. Paino lähti nousemaan pikkuhiljaa jojoilleen muutaman kilon ylös alas ensin noin puoli vuotta. Tämän jälkeen kävin läpi erään elämänkriisin ja painoni lähti nousemaan holtittomasti. Poltin tupakkaa ja join alkoholia normaalia enemmän, en jaksanut välittää itsestäni,  kriisi oli rikkonut itsetuntoani pahasti. Paino nousi silloin muutamassa kuukaudessa jopa 90 kiloon, jojoillen 86-90 välillä viime kesään asti. Viime kesällä onnistuin taas tiputtamaan painoni 83 kiloon kasvisruokavalion ja uusien ajatusten voimin. Luin mm. psykologi Teemu Ollikaisen kirjan "Syö mitä mielesi tekee" joka muutti ajatteluani merkittävästi. Turvaudun edelleenkin kirjaan. Suosittelen sen lukemista kaikille laihtumisesta haaveileville! Asiaa kirjailijasta ja kirjasta tässä:

Teemu Ollikaisen haastattelu


Kesän jälkeen kävin aika raskaan elämänvaiheen läpi ja syksy johtaa usein muutenkin mulla  painon nousuun. Siksi joulun jälkeen oli taas lukemat jotka jopa ylittivät 90 kiloa. Jouluturvotuksen laskettua vaakalukemat pyörivät 89 kilossa, siitä lähdin liikkeelle tähän projektiin. Taustatukena on koko ajan Teemu Ollikaisen kirja, henkilökohtaiset terapiakäynnit lähinnä muihin asioihin liittyen ja sitten tämä blogi ja kalorien laskeminen.

Olen vihdoin ymmärtänyt, että nyt on muutettava elintavat kokonaan, en hae vain nopeaa laihtumista, vaan hyväksyn painonhallinnan olevan osa loppuelämääni mikäli haluan olla onnellinen. Ja sitä haluan. Koska geenini ovat mitä ovat, hallinta ei varmasti tule olemaan helppoa, mutta kalorien laskeminen on ainoa tapa jolla voin elää täysin normaalia elämää. Uskon, että nyt olen löytänyt ratkaisun avaimet laihempaan minään.

Se mikä nyt hieman varjostaa  tätä mahtavaa oloa on se tosiasia, että kun työni kesällä tulee moninkertaisesti kiireisemmäksi, en välttämättä enää ehdi ja jaksa liikkua samalla tavalla. Näin on käynyt joka kesä.
Tähän täytyy keksiä keinot. Mietin joku päivä, että alkaisin aikaistamaan herätystäni oikein kunnolla, silloin ehdin harrastaa aikaisin aamulla ennen töihin menoa.Tämä vaatii tietysti aikaiset nukkumaanmenot, eli unirytmin on pysyttävä terveenä, vaikka valoisat illat houkuttelevatkin valvomaan. Toinen liikuntaa tuova motivaattori voisi olla treenaminen johonkin tiettyyn  kuntoon, tapahtumaan tai reissuun. Voisin treenata esim. juoksutapahtumaan, mahdollisen trithlon harjoitukseen tai itsejärjestettyyn, leikkimieliseen tapahtumaan tai pitkää pyöräreissua silmällä pitäen. Pistän mietintämyssyyn. Tulipa kesäinen olo, nyt oikein odotan kesällä lenkkeilyä, melomista, pyöräilyä ja uimista!

Viikkopunnitus tuloksia ja synninpäästöä...

Viikon tulos +-0kg (85.6kg).....ei hurraamista, mutta toisaalta ei ihan masentavakaan tulos. Koko ajan on kuitenkin sellainen kutina, että laihtuminen etenee,vaikkei se vaa´alla näkyisikään. Viikon tulos olisi ollut huomattavasti parempi, jos olisin viikonloppuna tarkkaillut syömisiäni paremmin. Jatkuva päänsärky ja väsynyt olo kuitenkin häiritsi tätä projektiani, energiani oli ihan maassa, eikä huvittanut tehdä oikeastaan mitään.....Sunnuntaina iltapäivällä vasta heräsin horroksesta ja aloin siiivoamaan kotia, joka sitten vei kohti parempia fiiliksiä.

Viikonlopun synninpäästölista:

Lauantai:
-2 lautasellista muroja ( ahmimisvimmakohtaus)
-2 mignonmunaa (tilasin mieheltä kaupasta)
-Popcorneja hirveät määrät ( mässäsin pelatessamme monopolia naapurin kanssa)

Sunnuntai:
 -Liikaa(!) itsetehtyjä hyvin öljyisiä lohkoperunoita
-Pikkusuklaamunia  n. 10 ja kindermunia 2 (tuli arvioitua vähemmän virpojia)
-Mansikkarahkaa liian iso kulhollinen ("terveellinen" iltapala oli liian hyvää...)

 (Näiden lisäksi tietty normaalit safkat päivän kaloreiden mukaisesti)

Eli kaloreita meni molempina päivinä yli yhteensä n. 1500....paljonkohan vähemmän se olisi tarkoittanut vaakalukemissa tänään aamulla jos olis jättänyt moiset herkuttelut väliin..... ehkä jopa kilon....voi hitsi se olis voinut olla vaikka 84.6...Ei noi herkut kyllä olleet sen arvoisia, etten saanut noin mahtavia vaakakiksejä tänään aamulla...No, ehkä ensi maanantaina sujuu paremmin.

Tuo pääsiäinen kyllä hieman häiritsee suunnitelmia, mutta koetan syödä erityisen kevyesti nyt alkuviikon ja sitten teen tarkan pääsiäisselvitymissuunnitelman :) Rescue-me! Ainakin tulen liikkumaan ja ulkoilemaan päivittäin, sillä pysyn aika hyvin kaidalla polulla ja varmistan, että kaloreita voi syödä hiukan enemmän. Suunnitelmissa on vierailu äitini luona, joka tunnetusti lisää painoani parilla kilolla.....Nyt täytyy selviytyä tästäkin haasteesta!!

Tänään kävin salilla ja uimassa. Ihan mahtava olo, sen lisäksi tuntuu kivalta kun saa syödä 600 kaloria enemmän tämän vuoksi. Käytin kalorit uinnin jälkeiseen proteiinipatukkaan ja mämmi+kerma iltapalaan- nam! Muutenkin olo on nyt todella energinen, tekisi mieli juosta ja hyppiä koko ajan :) Huomenna käynkin tyttären treenejen ajan hiukan juoksentelemassa, availen juoksukauttani rennolla otteella!

Uintifiiliksiä

Oikein positiivisin mielin siis tulevaan viikkoon. Laitanpa alle vielä alustavan liikuntasuunnitelmani:

( Ma: Uinti 60min-2km ja punttisali 45min)
Ti: Kävely ja hölkkäily illalla tyttären treeejen ajan n. 50min
Ke: Lenkki tai joogaaminen illalla/ lepopäivä
To: Pojan treenejen ajaksi salille ja uimaan
Pe: Pitkä kävelylenkki
La: Puutalkoo ulkohommia
Su: Juoksulenkki
Ma: Uimaan

Joka päivälle jotakin, sillä keinolla pystyn jatkamaan tätä menestyksekkäästi. Ehkäpä saan lukeman 84,5 ensi maanantaiksi, tai jopa 84, se olis kyllä hienoa!

Yksinäisyyden kaksi puolta

Lataan akkujani aina tähän vuoden aikaan. Töissä on hiljaisempaa ja työni joustaa niin, että voin pitää vapaapäivän oman harkintani mukaan. Aloitin päivän ajamalla lempipaikkaani kävelemään ja mietiskelemään merenrannalle. Ilma oli todella kylmä, mutta kaunis. Tähän pyhään paikkaani hakeudun aina kun haluan rauhoittua tai haen lohtua ja ratkaisuja elämääni. Jostain syystä saan sieltä paljon voimia.  Kävin siellä myös edesmenneen isäni kanssa, hän näytti minulle paikan ja siellä koen kohtaavani myös hänet, siellä arki ja pinnalliset asiat jäävät kaupunkiin.

Pohdin rohkeutta. Miten erilaiset pelot helposti estävät elämästä, miten paljon enemmän saisin olemalla rohkeampi. Pelkään läheisteni kuolemaa, pelkään elämäni jumiutumista ja taloudellista katastroofia, pelkään sairauksia, pelkään myös olla oma itseni, koska luulen, että minä sellaisenaan en riitä. Pelkään epäonnistumisia, pelkään...hmmmm...lentämistä, matkustamista erilaisilla kulkuneuvoilla, mutta ennen kaikkea pelkään yksinäisyyttä.

Yksinäisyys on jännä.Sitä pelkää, mutta samalla kaipaa. Kävellessäni yksin meren rannalla tai metsässä, sieluni lepää, voin keskustella rauhassa omaa monologiani päässäni tai olla ajattelematta mitään. Tällainen yksinäisyys onkin valittua yksinäisyyttä, varsinaisesti pelkäänkin sellaista yksinäisyyttä jota en itse ole valinnut, sellaista josta ulospääsy on vaikeaa.

Tuosta pelosta olisi hyvä päästä. Alkaa rohkeammaksi, luottaa siihen, että omat siivet kantavat, luottaa itseensä ja omaan seuraansa.

Pyhä paikkani

Päätin alkaa rohkeammaksi, päätin uskaltaa luottaa itseeni enemmän. Tätä voin soveltaa myös laihdutusprojektiini. Vaikka laihdutus sinänsä on pinnallista, sen vaikutus elämään on paljon syvemmällä, kuten jo aikaisemmin kirjoittelin, tavoitteeni ovat loppuen lopuksi tasapainon, energian ja ilon löytämisessä itsessäni ei hyvä ulkonäkö.

Tänään vaakalukemat näyttivät eilistä paljon vähemmän, mikä huojennnus! Nyt voin kiittää eilistä päättäväisyyttäni ja hyvää oloani, painoni pyöri 85.9 ja 86.1 välillä. Maanantain tavoite 85.5 on siis ihan mahdollinen, ehkä jopa se aikaisempi 85...saa nähdä :) Nyt en pomppaa viikonlopun aikana enää vaa'alla, vaan odottelen kiltisti maanantaiseen.

Vyötärö-lantio-suhde ja mitat

 Löysin hyödyllisen sivun jossa voi laskea vyötärö-lantio suhteensa ja riskin sairastua esim. diabetekseen.
Omat lukuni ovat (aika karkea mittaus, mutta tein parhaani langalla ja viivoittimella) vyötärö 2-3 cm navan yläpuolelta 84cm ja lantio kaikkein leveimmästä kohtaa heti pepun alapuolelta oli 113cm....Suhdeluvuksi tuli 0,74, joka on oikein hyvä.Ongelmani ei todellakaan ole tuo vyötärönseutu vaan päärynälihavuus.....

Tässä linkki:
 http://www.tohtori.fi/?page=4477884

Ristiriita sanojen ja tekojen välillä

Pohdin koko päivän kirjoittaako vaiko ei... Ihan kuin hävettäisi teidän harvalukuisten lukijoiden edessä se, että toimin eri tavoin kuin hienoissa suunnitelmissani aion.

En nyt ole hirveän pahasti hairahtanut tieltä, mutta kuitenkin sen verran, että tämä paino ei tästä hevilläkään nyt laske. Tein eilen suunnitelmieni mukaisesti kieltäytymislihasharjoituksen. Ostin kaupasta vanukkaita kaikille paitsi itselle ja sillä aikaa kun muut herkuttelivat, istuin itse takkatulen ääressä teekuppi kädessä. Olo oli ihan hyvä, mutta ei se fiilis ollut niin voittajaa kuin olin etukäteen ajatellut. Ehkä jopa pikkaisen harmitti. Toisaalta sain sitten sen kaivatun lihastreenin :)  Illemmalla kuitenkin oli nälkä ja päätin antaa itselleni luvan syödä viimeisen kirotuista proteiinipatukoista. Se oli julmetun ihana, ainoa ongelma oli, että se herätti ihan oikean nälän, eihän ne patukat mitään oikeeta nälkää vie.... Halusin olla järkevä ja otin lisäksi kaksi ruisleipää raejuustolla. Ylitin siis taas kalorit noin neljälläsadalla.... Aamulla ylitys palkittiin painon junnaamisella siellä samassa paikassa, eli paljon ylempänä kuin olis alkuviikon lukemien mukaan pitänyt olla mahdolllista.

Ensi maanantain 1. tavoitekin tässä hiukan painaa niskaan. Olin alunperin suunnittelut tulokseksi 85 kiloa, mutta nyt olen viime maanantain 85.6 lukemasta huolimatta jo hyvin kaukana siitä....Tämän aamun paino oli 86.7.
Uusi 1 tavoite voisi nyt olla 85.5, uskon vielä ehtiväni siihen, mutta se vaatii erityistä tarkkuutta ja liikuntaa viikonloppuna. Tämä päivä on myös mennyt hyvin. Kävin uimassa tunnin ja tienasin sillä 600 kaloria.Syömättä on vielä 300 niistä, joten uskon eilisen ylityksen nyt hieman tasaantuvan.

Tämä laskeminen tuntuu välillä tosi typeräältä. Toisaalta en tiedä yhtään sellaista keinoa laihduttaa, jossa ei jossain määrin joutuisi itseään pitämään kurissa. Numeroiden pyörittämisellä asia konkretisoituu paremmin kuin vain päättämällä vähentää syömistä. En ole ikinä onnistunut laihtumaan sellaisella päätöksellä. Olkoon siis numeroiden pyörittäminen vaikka loppuelämäni taakka, ihan sama, kunhan saan syödä kaikkia ruokalajeja ja opin tasapainoiseen elämään.

Huomenna käyn vielä vaa'alla, mutta sitten pidän parin päivän tauon jotta saisin hyvän viikonlopputsempin päälle odottaessani THE lukemia maanantaina.

Vaaravyöhykkeellä tasapainoilua...

Proteiinipatukkaöverit takana. En voi niitä vastustaa...ja kun niitä on laatikollinen kotona, lepään vasta kun laatikon pohja näkyy. Eilen illalla päätin mennä aikaisten nukkumaan, otin lehden kainaloon ja samalla kaksi proteiinipatukkaa. Se toinen niistä ylitti 200 kalorilla päivän sallitut kalorit, mutta päätin olla itselleni armollinen. Ne eivät kuitenkaan riittäneet. Aivoni pehmenivät nautinnon voimasta ja minun oli pakko saada lisää, se ihanan pehmeä nautinnon tila salli minun syödä kuinka paljon vain, se ei näe huomista, vaan ainoastaan sen täydellisen hetkelle antautumisen ihanuuden. Hain vielä kaksi patukkaa. Uskottelin, että ne olivat vain proteiinipatukoita, oikeastaan ihan terveellisiä, ei niistä voi tulla mitään vaikutusta vaakalukemiin.....

Aamulla vaaka näytti kuitenkin 86.9, eli 300 grammaa enemmän kuin edellisenä aamuna, jolloin jo oli kilon enemmän kuin edellisellä. Suunta on väärä! Se edellispäivän kilon nousu johtui luuultavasti hormooni- ja nestetasapainosta, se olisi luultavasti jo laskenut tähän aamuun mennessä. Niin ei kuitenkaan käynnyt, koska iltaisella tankkaamisella mahdollistin nesteen pysymisen ja ehkäpä myös pysyvämmän takertumisen kehooni. Okei, nyt loppuu syyllistämiset. Tein väärin. Piste. Mutta on mulla pahemminkin mennyt överiksi ja sitäpaitsi tämä päivä on mennyt mainiosti, olen vain hiukan huolissani illasta. Tällä hetkellä kaloreita on jäljellä enää 400 loppuillaksi. Kohta olisi tarkoitus syödä sen edestä ja iltapalaakin olis mukava saada. Lenkillekkään en taida ehtiä kerämään lisää syömisiä. Täytyy kait mennä aikaisin nukkumaan ja haaveilla huomisen aamun keveästä olosta ja hyvästä omatunnosta. On se kuitenkin sen arvoista.

Kieltäytymällä vahvistuu, olen sen huomannut. Antamalla periksi mielihaluilleen heikentyy. Toisin sanoen, tekemällä pitkän aikavälin oikean päätöksen voimistuu ja antautumalla hetken mielihaluille heikentyy. Ehkäpä sanonta "elä tässä hetkessä" ei ole ihan paras neuvo kaikkiin elämäntilanteisiin. Olisko parempi , "elä hetkessä niin, että annat mahdollisuuden kaikkien huomisienkin hetkien olla hyviä"

Mietin tässä joku päivä, että minulle olisikin todella tärkeätä treenata tuota kieltäytymistä. On helppo laihduttaa, kun kotona ei ole houkutuksia, mutta heti houkutusten vallatessa kodin, ote herpaantuu, eikä enää jaksa pistää vastaan. Miten sitä kieltäytymistä sitten treenaisi hallitusti kuten salitreeniä? Hmm...aika vaikea tehtävä minun tapauksessani :) Tarkoitus olisi vahvistaa kieltäytymisen lihasta, se on päässyt lässähtämään oikein kunnolla vuosien treenamattomuuden vuoksi. Olisko siinäkin hyvä treenata mahdollisimman usein, pienin annoksiin, mutta muistaa pitää lepopäivä aina välillä?

Jospa treenaisin kieltäytymislihasta joka päivä paitsi sunnuntaisin? Sunnuntaisin olisin armollinen ja antaisin ihan hiukan periksi, mutta olisin myös varovainen ja välttäisin turhia houkutuksia. Lepopäivä.


Esimerkkitreenejä:

Työkaveri tarjoaa kakkua, vastaukseni: "Ei kiitos" tai vielä parempi: "ihan pienen pieni pala, kiitos" se vahvistaisi lihasta paremmin, koska kun on päässyt makuun on paljon vaikeampaa kieltäytyä.

Tai: Ostan lapsille omat nannat kotiin. Itse syön hedelmän ja olen onnellinen siitä, että lapset osaavat hallita herkuttelunsa paremmin kuin äiti

Tai: Leivon piirakan kotona, mutta otan vain yhden ohuen palan. Muu perhe syö enemmän ja jäljelle jäävä piirakka menee pakastimeen vierasvaraksi. (Tämä on kyllä pelottava treeni:))

Tai: Kävelen kauppahallissa tai karkkikaupassa haistellen ihania tuoksuja tyytyväisenä siitä, että kaikkia maailman ihanuksia ei ole pakko syödä.

Tai: Ostan töihin pullat koko porukalle, mutta en syö yhtään itse

Onhan noita tilanteita. Tästä lähtien alan hakemaan onnistumisia kieltäytymällä mahdollisimman usein. Toivon tämän suunnitelman tehoavan jo tänään, koska olen lähdössä kauppaostoksille ja kotiin tullessaa mieliteot ovat yleensä voimakkaimmillaan. Ostan kyllä oikein hyvä teetä, eli ehkä onnistun sillä ja  lapsille ja miehelle voisin ostaa oikein houkuttelevat vanukkaat :)

Jumissa

Huh huh, ihan järkyttävä jumitus koko kropassa ja päässä!

Heräsin migreeniin ja otin lääkkeeni, eli aamu alkoi pään jumituksella. Eilinen saliharjoitus tuntuu koko kropassa jäykkyytenä ja väsymyksenä. Koko kehoni päätä myöten on kuin unessa, koetan kannatella itseäni täällä töissä, vaikka paras olisi mennä makuuasentoon. Yritän vältellä sosiaalisia tilanteita, koska olen niin jäässä, että en jaksa edes puhua.

Tämä ei nyt todellakaan ole hyvä lähtö päivälle. Tiedostan nyt liikasyömisen vaaran. Kun energiat ovat näin kadoksissa, joudun pinnistelemään pelkästään pystyssä pysymiseen, silloin tekee mieli hakea lisää energiaa ja lohtua ruuasta.

Aamun vaakalukema oli myös järkytys, vaaka näytti 86.6, eli kilon enemmän kuin eilen. Koetan etsiä syitä tähän. Okei, vedin proteiinipatukkaöverit taas eilen, mutta kalorit ylittyivät vain kahdellasadalla, eli sen ei pitäisi näkyä kilon nousuna.
Tämän on ihan pakko johtua kuukautiskierrosta ja saliharjoittelusta. Eilinen saliharjoittelu tuntui yllättävän raskaalta, olisikohan nesteitä kertynyt tottumattomiin lihaksiini? Ainakin olo lihaksissa on tulehtunut. Olen myös aikaisemmin huomannut, että jos kuukautisten aikana ei tule migreeniä, se tulee sen päättyeessä. Se voi myös olla yhteydessä nesteiden kertymiseen, sormeni ovat ihan turvonneet ja tosiaan olo on mikä on......

Oma diagnoosini siis: lihaksia yhtäkkisesti kuormittava liiallinen salitreeni ja kuukautisten päättyminen yhdistettynä migreeniin. Ei siis hätää, antaa tämän vain kulkea ohi ja sen jälkeen olo on taas toivon mukaan hyvä. Nyt en saa masentua ja antaa periksi!

Viikko 2 tulokset

Vaaka oli armelias. Pudotus viikossa oli 700 grammaa, vaikka olinkin tuolla ihanalla matkalla. Paino siis tänään aamulla 85.6 kiloa, viikko sitten 86.3. Olen oikein tyytyväinen! Vaikka paino kävikin alempana viime viikolla, olin ottanut huomioon viikonlopun rennomman otteen. Siksi en myöskään pettynyt ollenkaan, vaikka paino tavallaan "nousi" nyt maanantaille. Ainoa virallinen punnitustulos on maanantaisin ja se kertoo nyt 700 gramman viikkotuloksesta, joka sekin on hyvä ja suunnitelmieni mukainen!

Kävin aamulla punttisalilla ja uimassa. Uiminen sujui normaalia raskaammin. Taisi viikonlopun aikana poltetut tupakat häiritä hengittämistä.... Sainpa taas syyn olla polttamatta. Uusi viikko on nyt korkattu hyvällä meiningillä, toivon jatkon olevan yhtä terveellinen ja energinen kuin tämä maanantai näyttäisi olevan. Otan mahdolliset vastoinkäymiset vastaan rehellisesti ja tulen tilittämään niitä tänne blogiin. Toivon, että viikko olisi opettavainen ja energinen. Kysymys on todellakin nyt siitä, että haluan oppia oikeat elintavat ja päästä syyllisyyden lihottavasta kierteestä eroon. Tervetuloa normaali elämä!

Viikon inspiraatiokuva:

Takaisin!

Reissut on reissattu ja oli kyllä ihanaa! Syömiset menivät kuten suunnittelin, lukuunottamatta tätä sunnuntaita, joka on mennyt vähän huonommin kuin olisin halunut, mutta vain syömisten suhteen:) Söin tuliais-jättitobleroonesta 3 palaa(yht 400ckal) ja nyt yhteensä 3kpl niitä kirottuja proteiinipatukoita....Eli kaloreita on heittänyt yli kokonaiset 1000....

Silti olen tyytyväinen itseeni. Koko eilinen päivä Tukholmassa sujui oikein hyvin. Söimme kasvisruokaravintolassa aivan mahtavaa ruokaa, enkä ollenkaan säästellyt, eikä se todellakaan ollut kevyttä...
Käytiin myös kahvilla ja join lattea sekä herkuttelin kokos-suklaapalloleivoksella. Join myös illalla siideriä ja drinkkiä. Silti en napsinut välipaloja, enkä ollenkaan karkkeja. Nyt ei edes tehnyt mieli nannoja, ihan kuin jotain muutoksia olisi jo tapahtunut pään sisälläni! Mahtavaa! Aivan käsittämättömän hyvä fiilis kun huomaa, että ei ei varsinaisesti edes joudu vastustamaan kiusauksia, vaan ei vain tee mieli syödä liikaa!! Siltäkö tuntuu kun on normaali suhtautuminen ruokaan ja herkkuihin? Ihanalta!

Tänään olo on ollut väsynyt ja tosiaan, olen antanut periksi mielihaluille, silti en sanoisi, että olisin menettänyt hallinnan kokonaan kuten yleensä tällaisina päivinä. Sen sijaan, että olisin jäänyt sohvalle tuijottamaan telkkaria, lähdin tyttären kanssa pitkälle kävelylle. Kävimme taidemuseossa katsomassa ihastuttavaa näyttelyä ja ruokkimassa sorsia veden äärellä. Nautin ruuan sijasta maailman parhaasta seurasta ja elämästä. Tuntuu kuin jokin tervehtyminen tapahtuisi pikkuhiljaa, vastoinkäymisetkin helpottuvat ja vähenevät.

Huomenna on The Day, nimittäin punnituspäivä toiselle viikolle. En odota liikoja, jos paino on pysynyt samassa kuin viime maanantaina, olen ihan tyytyväinen, pienestä laskusta olen erittäin tyytyväinen ja noususta ehkä hieman pettynyt. Minulla on kuitenkin viikko aikaa päästä ensimmäiseen tavoitteeseeni 85 kiloon, jos haluan pysyä aikatauluissa, eli kaikki on hyvinkin mahdollista!

Varaslähtö herkutteluun. Tilitys syömisvimmakohtauksesta nr.2

Niin vain mielialat muuttuvat ja päätökset horjuvat. Edellinen kirjoitukseni eiliseltä iltapäivältä antaa ymmärtää, että päättäväisyyteni on sitä luokkaa, ettei ylilyöntejä satu ainakaan lähiaikoina. No, sellainenhan tuli heti samalle illalle....

Oloni tänään aamulla eilisen herkuttelun jälkeen ei ole kehuttava. Heräsin tunteeseen, että nesteitä on kertynyt kehooni. Vatsani oli ja on vieläkin täynnä ilmaa ja voin kertoa, että se on erittäin pahanhajuista, aina kun olen syönyt liikaa vatsani reagoi näin, se osoittaa mieltä.... Mietin kumpi on parempi taktiikka; olla menemättä vaa'alle vai mennä sinne? Päätin olla menemättä, en viitsi masentaa itseäni, vaan koitan olla siinä uskossa, ettei elinen näy painonnousuna, voin  siis jatkaa rauhassa kohti tavoitetta ja vältellä parhaani mukaan lisää ahmimista. Kelasin läpi kaiken sen mitä söin, tunsin oloni vielä täydeksi ja omatuntoni soimasi minua. Samalla olo oli epävarma siitä, että jatkuuko ylilyönnit nyt kun hanat ovat auki. Mietin jopa, että viitsinkö kirjoittaa tätä blogiin, oli sellainen salaamisen halu, ihan kuin se ketään tai varsinkaan minua auttaisi!!! Salailu johtaisi vain tilanteen jatkumiseen. Päätin pistää stopin. Päätin kirjoittaa asiasta rehellisesti, niin kuin myös olen blogilupausta tehdessäni ajatellut.

Kuten jo aikaisemmin kirjoittelin, tämä projekti on niin pitkä, maali on vasta elokuussa ja välitavoite nr. 1(85kg) on vasta viikon päästä maanantaina. Olen jo melkein siinä, mutta tuleva ruotsinmatka tulee häiritsemään laihdutusta hiukan, siksi otinkin sen huomioon tavoiteaikatauluja suunnitellessani. Koska minulla on matkassani tällainen syömishäiriö, tiedän, että vastoinkäymisiä tulee välillä. Koitan oppia niistä. Alle listaan eilisen ahmimiskohtauksen syyt.

1. Kuukautiset ja alakuloinen olo heti aamusta.

2.Mieheni tilaamat laatikolliset ihania proteiinipatukoita joita oli helppoa ottaa pahimpaan himokohtaukseen

3. Jäljellä olevien kaloreiden vähyys illalla, tuli paniikki, että nyt en voikaan syödä oikein mitään enää illalla, vaikka nälkäkin olisi ollut. Käytiin koko perheen kanssa uimassa ja söin uinnin jälkeen proteiinipatukan. Tämän jälkeen päivän kalorini olivat menneet jo yli. Olo oli tyhjä ja paniikinomainen. Ajattelin, että söisin kuitenkin päivällä konditoriasta ostaamaani ihanaa ruisleipää kaksi siivua, koska se on jokatapauksessa terveellistä. Ruisleipä aiheutti kuitenkin himon ottaa lisää, otin vielä kaksi palaa....eli yhteensä neljä ja voita päälle...Tuo ruisleipä on muuuten paha, olen heikkona siihen...vaikka se on terveellistä, niin kohtuus kaikessa!

4. Lapset tappelivat ja minä räjähdin. Tuli paha mieli ja söin illalla television ääressä vielä kolme proteiinipatukkaa. Tuli taas hälläväliä olotila, hanat olivat auki ja ajattelin, että tämä päivä on jo pilalla, ei haittaa, vaikka pilaan sitä vähän lisää.

Kaloreita meni yli yhteensä yli 800!!!! Se on todella paljon, ottaen huomioon, että päivän kokonaiskalorimäärä on 1200kcal.

Miten pysäytän kohtauksen aiheuttaman pahan olon ja hälläväli-ilmapiirin? Otin aamupalaksi kiivin lisäksi proteiinipatukan, ehkei niin järkevää, ottaen huomioon eilisetkin ylilyönnit, mutta kaloreita ei kuitenkaan tule tavallista aamupalaa enemmän. Illalla lähdemme Tukholmaan, joten minulla on kaikenlaista mukavaa mietittävää tänään. Tulen kävelemään ulkona ja nauttimaan kauniista talvipäivästä, tulen tekemään ruokaa perheelle ja kirjaamaan kaikki kalorit ylös. Yritän parhaani mukaan pitää yllä positiivista mieltä ja pitää eilisen ylilyönnin nyt käsiteltynä ja menneenä pikkujuttuna tyyliin tulipahan nyt tehtyä, so what! Tänään on taas uusi päivä. Voin oikeastaan olla aika tyytyväinen siihen, että melkein kahden viikon laihdutusrupeaman aikana syömisvimmakohtauksia on tullut vain kaksi. Sen lisäksi ne eivät ole ihan sieltä pahimmasta päästä, varsinkin koska kohtaukset ovat jääneet vain yhteen iltaan. Paha olo ja huono omatunto ovat asioita joiden vuoksi kohtaukset jatkuvat. Positiivinen mieli ja usko itseensä kannattelevat läpi vaikeuksien.

Syömisvimmakohtauksen pohjimmaiset syyt:

Paha olo
Paniikki
Helposti saatavilla olevat herkut.

Halusin taas etsiä inspiraatiokuvan.Tämä kuva oli mielestäni vakuttava. Se kertoo siitä surullisestä tosiasiasta, että hyvin harva nainen on tyytyväinen ulkonäköönsä, asian ei tarvitse välttämättä mennä näin äärimmäisyyksiin, mutta minunkin lähipiirissäni on paljon normaalipainoisia, kauniita naisia, jotka eivät vain voi hyväksyä ulkonäköään sellaisenaan, se on erittäin surullista. Koetan pitää tämän mielessäni kun lähestyn tavoitepainoani, minun ei tarvitse olla täydellinen, laihtumisenkaan kautta en voi sitä saavuttaa! Voin siis huokaista ja olla tyytyväinen jo nyt, olen matkalla terveelliseeen, energisempään elämään, jossa voin käyttää vaatteita monipuolisemmin ja urheilla kevyemmin, siinä kaikki.

Tänään illallla laiva lähtee kohti Tukholmaa. Pidän mielessäni aikaisemmin kirjoittamani suunnitelmat: ei laivanannoja ja muuta naposteltavaa, muuten voin olla aika rauhassa. Tärkeätä on myös, että liika syöminen loppuu heti sunnuntaina! Sen sijaan voin vapaasti nauttia ravintolaruuasta ja jopa kahviloiden herkuista!
Lupaan tulla takaisin kirjoittamaan viimeistään sunnuntaina, kävi miten kävi, koska viimeistään maanantaina projekti jatkuu uudella innolla kohti seuraavan maanantain välitavoitetta!

Mikä erottaa tämä kerran muista yrityksistäni?

Huolimatta tämänpäiväisestä pienestä alakulosta, projektin suhteen tunnen oloni vahvaksi. Nyt olen tosissani etenemässä kohti päämäärääni. Mistä tämä vahva motivaatio sitten johtuu? Miten tämä eroaa muista yrityksistäni, esimerkiksi viimeisestä painonpudotuksesta, minkä aloitin tammikuussa?

Vastaus löytyy uuden löytämisen innosta. Aloin kirjoittamaan blogia. Se on jotain täysin erilaista verrattuna aikaisempiin laihdutuskertoihini. Blogin ansiosta saan kirjoittaa. Nautin siitä. Blogin ansioista sanon asiat ääneen, kerron vaikeuksista, suunnittelen,  mutta teen myös lupauksia.

Nämä suunnitelmat ja lupaukset ovat minun avaimeni kun haluan tavoitella elämässäni jotain. On se sitten vaikkapa laihdutus tai jotain muuta elämässä. Kun on suunnittelut tarkkaan ja samalla tekee itselleen ja muutamalle tarkoin valitulle "todistajalle" lupaukset (ok, blogin kohdalla tuo tarkoin valitut ei oikein toteudu:)), asiat lähtevät etenemään itsestään.

Syy miksi aikaisemmat laihdutusprojektini ovat päätyneet painon uudelleen nousuun, joko ennen tavoitetta tai sitten tavoitteen saavutettuani, johtuu siitä, että en ole suunnitellut elämää tavoitepainoon pääsyn jälkeen.
Mielikuvissani olen tavoitepainoisena ollut hoikka ja onnellinen. Silti en ole ollut tyytyväinen saavutettuun tavoitepainoon, vaan olen aina kokenut, että matkaa onkin vielä lisää jolloin alkuperäisiltä suunnitelmilta on hävinnyt pohja! Olen muuttunut epävarmaksi sen suhteen mitä oikeastaan haluan ja myös punninut sitä, että onko tämä saavutettu tavoitepaino todellisuudessa muuttanut elämääni yhtään onnellisemmaksi....

Tällä kertaa aion pysyä kohtuudessa suhteessa odotuksiini. Tiedän, että tavallinen arki ajoittaisine alakuloinen kuuluvat elämään myös normaalipainoisena, minun on hyvä muistaa myös, että painoni ei ole mittari siitä, minkälainen ihminen olen. Normaalipaino tulee olemaan tila, jossa pystyn liikkumaan monipuolisemmin, voin pukeutua monipuolisemmin ja häpeän taakkani pienenee. Tulen olemaan energisempi ja terveempi, sekä tulen pitämään enemmän peilikuvastani.

Nämä ovat ne tavoitteet jotka tulen saavuttamaan, näiden tavoitteiden ansiosta, tulen kulkemaan tämän ajoittain kivisen ja raskaan tien ja jatkamaan sitä myös lopun elämääni. Listaan alle vielä normaalipainon tavoitteet.


Tavoitepainon varsinaiset saavutukset:


1. Liikunta helpottuu
2. Voin pukeutua monipuolisemmin, "vaatetuska" helpottuu
3. En häpeä ulkonäkäni enää ja voin olla jopa tyytyväinen itseeni
4. Olen terveempi ja energisempi, joka johtaa parempaan psyykkiseen hyvinvointiin

Syvällisempää pohdiskelua

Miten voisin auttaa muita? Lähipiirissäni on ihmisiä jotka tarvitsisivat myös terveellisiä elämäntapoja ja sen mukana tuomaa laihtumista. Eräälle läheiselle sukulaiselleni toivoisin erityisesti motivaatiota löytää itselle hyvä ja terveellinen tapa laihtua. Tätä ennen kaikkea hänen terveyden takia, hän on minulle tärkeä ja toivon näkeväni hänet terveenä ja energisenä mahdollisimman pitkään!

En voi kuitenkaan pakottaa, en voi myöskään houkutella mukaan johonkin johon toinen ei ole valmis. Voin vain toivoa hyvää. Voisiko oma esimerkkini toimia apuna? Jos oma onnistumiseni antaisi muille motivaation? Kyseessähän ei ole pohjimmiltaan laihduttaminen, vaan kyse on onnellisuuden tavoittelemisesta, sellaisen onnen, jonka saa kun huomaa onnistuvansa tavoitteissaan, kun huomaa kehonsa tervehtyvän ja mielen seuraavan mukana. Ymmärrän luonnollisesti, että elämässä on tärkeämpiakin asioita kuin laihtuminen ja että onnellinen voi olla myös ylipainoisena, mutta minä henkilökohtaisesti en voi olla sitä ja uskon, että ylipaino vaikuttaa negatiivisesti monen muunkin elämään.

Eräs läheiseni sanoi minulle tänään, että näytän jo paljon laihtuneelta, että näytän kauniilta. Se oli kauniisti sanottu, sain hyvän mielen. Näkemisestämme oli kulunut parisen viikkoa, mutta laihtumisen vaikutus näkyi jo. Itse uskon kuitenkin, että vaikutus on enemmän kehonsisäinen kuin ulkoinen. Parin kilon vaihtelu on niin pieni, että se ei rasvamäärässä voi näkyä. Mutta se olo joka syntyy terveellisistä elämäntavoista on ihan omansa. Herää toivo, herää sellainen toivo elämään jonka oli kadottanut pitkäksi aikaa! Sen ajan kulki välinpitämättömänä terveyttään ja itseään kohtaan, sitä aikaa olen elänyt aina toistamiseen monen vuoden tai ehkä koko elämäni ajan. Hyvän ajan vaikutus loistaa kasvoissani, olen helpottunut, vaikka ei tätä aina helpoksi voi sanoa :)

Sitten asian voi kääntää toisin päin:  kun lihoo muutaman kilon, vaikutus näkyy myös nopeasti. Paha mieli ja itsesyytökset tekevät ilmeestä väsähtäneen. Pahinta on omassa päässä vellovat ajatukset:
"näkyyköhän musta päälle päin nämä joululomalla tulleet kokonaiset viisi kiloa" "mitäköhän muutkin ajattelee kun en pysty pitämään itseäni kurissa" " vatsamakkarat näkyvät taas, koska housut puristavat liikaa vyötäröltä" inhottava olo!

Sellaisten ajatusten kanssa kulkeminen ei voi olla kenellekkään terveellistä. Parempi olisi vain todeta kilojen tulleen "hupsista tulipa syötyä, aloitanpa heti niiden sulattamisen". Helppoa se on näin todeta miten pitäisi tehdä, on niin luonteevaa syyttää itseään, koska itsehän ne ruuat sinne suuhunsa työntää! Tähän tulisi löytää tasapaino. Elämässä tulee aina sellaisia jaksoja jolloin kerää itselleen muutaman lisäkilon, mutta ne tulis heti laihduttaa, ilman sen kummempia itsesyytöksiä.

Istun tällä hetkellä kuulokkeet korvilla. Aion kuunnella iltasaduksi aikaisemmin aloittamani Jari Sarasvuon radio-ohjelman. En olisi itse uskonut kuuntelevani sitä miestä ja vielä ilman suurempia erimielisyyksiä, mutta hän on yllättänyt minut lämpimällä ja syvällisellä ohjelmalla! Niitä on tullut talven aikana radiosta jo jonkin aikaa, mutta tämä viimeinen, jossa käsitellään terveyttä on kyllä todella hyvä, en taida malttaa odottaa hetkeä jolloin saan blogin suljettua ja Sarasvuon kertomaan ajatuksiaan elämän totuuksista. Tässä linkki ohjelmaan, suosittelen lämpimästi:

http://areena.yle.fi/radio/1820761




 

Housut löystyy ja ruotsinristeilyn selvitymissuunnitelma

Kyllä, kyllä, tähän vaiheeseen ollaan tultu jo viikossa :) On kyllä ihan paras olo laihdutusprojekteissa kun vaatteet eivät enää kiristä! Saatikka sitten se vaihe kun housut näyttävät jo hassun suurilta (trust me, olen jo useaan otteeseen laihdutushistoriani aikana ollut siinäkin vaiheessa:) Muutenkin mittailen edistymistä nimenomaan housujen kautta, kun olen tällainen kunnon päärynämallinen ja takamus sieltä lähtee ensin sulamaan.

Voih, siellä kaapissa odottaa mun kahden vuoden takaiset farkut, ne ihanat joissa reidet näyttivät paljon laihemmilta, niihin haluan ehdottomasti mahtua!! Pitkä on kuitenkin vielä matka niihin, noin kymmenen kiloa....

Tänään menin jo sinne 85 lukujen puolelle, vaaka haki lukua kaikesta 85.6 ja 85.9 välillä. Tämän viikon taktiikka taitaa olla päivittäin vaa'alla ravaaminen, en kestä sitä tietämättömyyden tuskaa jota koin viime viikolla! Haluan myös ne ihanat onnistumisen hetket aamuisin, siitä päivä lähtee paljon paremmin käyntiin, vähän niinkuin vaaka päättäisi sen miten hoikalta tuntuu...

Perjantaina tuleekin sitten lähtö Tukholman risteilylle. Kyllä jännittää miten matka vaikuttaa tähän laihikseeni. Aikomuksena on syödä perjantaina iltapalaksi jotain kevyttä ja lauantain otan aika rennolla kädellä. Tulee sitten mitä tulee. Suurin haaste onkin sunnuntai. Silloin lauantain herkuttelu ei missään tapauksessa saa jatkua, vaan se on pysäytettävä vaikka mahdollisen heikohkon ja väsyneen olon ansiosta tekisi mieli syödä kaikki epäterveellinen ruoka maailmassa!

Lauantai voisi näyttää tältä:

Hotelliaamiainen esim. munia, hedelmiä, sämpylää, tuoremehua n. 500kcal
Lounas ravintolasssa: Pihvi ja perunat tai salaatti lihalla tms. n. 600kcal
Kahvi +kahvileipä: n. 300kcal
Illallinen/ iltapalaa esim. 1/ 2 pitsa tms.  500kcal

Tämä tekis yhteensä 1800kcal.
Ei kauhean paha. Tämän lisäksihän tulee käveltyä siellä Tukholmassa koko päivän, eli kaloreita kuluu varmasti normaalia enemmän. Kulutukseen vois laittaa lisäyksen 400kcal. Näiden laskujen mukaan lauantain kalorimäärästä tulisi 1400kcal, eli 200kcal enemmän kuin yleensä.  Ai niin, sitten ne alkoholit, no, ei lasketa niitä:) Juon vaikka valkoviiniä!

Laivanannat täytyy jättää väliin ja sunnuntaina täytyy skarpata vaikka olo olisikin yhtä helvettiä! Siinä ruotsinmatkan selvitymissuunnitelma.

Viikkopunnituksen tulos

Miinusta tuli, ei ehkä ihan niin paljon kuin olisin toivonut, mutta silti ottaen huomioon lauantaisen repsahduksen aika kiva tulos. Eli viime viikon maanantaina oli paino 88.1 ja tänään maanantaina 86.3. Miinusta siis 1.8 kiloa, eli oikeaan suuntaan ollaan menossa.

Vaaka kylläkin taas temppuili omiaan, lukemat pyörivät nimittäin 85.9 ja 86.5 välillä. Enimmäkseen se osui kuitenkin siihen 86.3 lukemaan. Mistähän saisi kunnon täsmällisen vaa'an, alkaa kyllästyttää tämä, jonka lukemat voi vaihdella jopa kilon, riippuen siitä, missä kohtaa lattiaa sitä pitää.... Nyt ei kyse ole edes siitä, että lattian pinta muuttuu (vrt matto/kova lattia), vaan jos siirrän vaakaa sentillä, lukema voi olla heti  vaikka 500 grammaa vähemmän tai enemmän. Tämän vuoksi vaa'alla on tietty paikka täsmälleen lattialankun vaon mukaan mitoitettuna. Sitähän vois kyllä helposti huijata itseään laittamalla vaa'an suotuisaan paikkaan silloin kuin tuntee, ettei painonpudotus ole oikein sujunut :)

Ihan "helpolla" tuohon lukemaan ei olla päästy. Liikuin todella ahkerasti koko viikon, eli kävelylenkkejä yhteensä n. 3tunnin verran ja uimassa kävin 4 tuntia ( ja 7 km (3 kertaa))yhteensä. Tämän lisäksi olin vielä salilla vajaan tunnin ennen uintia eilen.

1200 kaloria on mulle aika vähän, mutta liikkumalla pystyn tienaamaan mukavasti lisää niin, että ei tarvitse kulkea nälkäisenä.

Olkapää taputus itselle. Onnistunut viikko takana. Tällä viikolla onkin edessä suuria haasteita, nimittäin se ruotsinmatka ystävien kesken....siitä lisää myöhemmin.

Varoitus; tilitys syömisvimmakohtauksesta...

Koska mikään muutos ei tapahdu ilman ajoittaisia alamäkiä, olen päättänyt kirjoittaa myös niistä rehellisesti ja pakoilematta.

Eilinen etukäteen pelkäämäni kyläily laukaisi kuitenkin syömisvimman. Kylässä söin Cartedior-jäätelöä ja taistelin vastaan pakkoa nuolla koko rasia puhtaaksi:) Joo, otin kyllä lisää ja söin vielä siivun kääretorttua ja "muutaman" lakritsin.Onneksi kyseessä oli sukulaiset, koska muuten olisin saanut hävetä ahmimistani vielä enemmän.

Kotiin tultuamme avasin telkkarin katsoakseni lempisarjaani. Oloni oli levoton ja masentunut. Oli pakko saada lisää syömistä. Ensin söin puoli purkkia raejuustoa, minkä jälkeen vedin viilin banaaninpaloilla. Taistelin vastaan halua lähteä kauppaan ostamaan suklaata,  mietin mielessäni King Size Tuplapatukka, kuinka vain tämän illan voisin herkutella, koska hanat ovat jo auki. Ajattelin, että nyt olisi hyvä mahdollisuus, koska huomenna on jo myöhäistä, huomennahan vedän tiukkaa linjaa taas.

En lähtenyt kauppaan. Sen sijaan laitoin kulhoon kuivia sokerittomia Talk-muruja. Napostelin niitä ihan vain koska jostain syystä ihan pakko. Olo oli tosi masentunut. Ajattelin, että on parasta mennä nukkumaan, jotta en pilaisi myös seuraavaa päivää.

Tiedostan kyllä, taistelen jonkinnäköistä syömishäiriötä vastaan.Näiden asioiden myöntäminen ja yksityiskohtainen analyysi mitä tapahtui ja miksi auttaa toivottavasti minua pääsemään eroon tästä sairaudestani.

Olen myös kokenut pitkiä valoisia jaksoja, joten uskon, että minulla on mahdollisuus selvitä tästä.

Tänään heräsin liian paljon nukkuneena kymmeneltä. Tunnustelin oloani kauan, herättelin itseäni pikkuhiljaa muistuttaen mielessäni projektini tärkeyttä. Samalla tunsin epävarmuutta kohdata tulevan päivän, mitä jos kaikki taas jatkuu eilisen tapaan? Mitä jos onnistun syömään alkuviikosta vaivoin pudottamani painon takaisin. Mitään tietoahan minulla ei edelleenkään ole edistyksestä, lukuunottamatta kahden ensimmäisen päivän 800gramman pudotusta.
Huomenna saan totuuden vaa'an lukemien muodossa. Siksi myös pelkoni on aiheellista, mitä jos viikonlopun aikan pilaan kaiken??

Estääkseni kohtausten uusimista, koetan pitää itseni mahdollisimman aktiivisena koko päivän. Kohta aloitan siivoamisen, iltapäivälllä menen punttisalille ja uimaan ja illemmalla voisin ehkä vielä käydä rennolla kävelyllä.
En uskalla istua sohvalle. Silloin on vaara, että syömisvimma jälleen herää...

Nyt siis mahdollisimman positiivisin mielin tähän päivän. Koetan karistaa eiliset huonot kokemukset mielestäni ja ennen kaikkea lopettaa itsesyytökset!

Talk-Murut (kuva alla)

Figuuri ja valheellinen kuva itsestä

Niin, nyt on tällaista kunnollista laihduttamista takana viisi kokonaista päivää. Aikaisemmin tammikuusta lähtien laihdutin lähinnä huijaamalla itseäni, söin joka toinen päivä tai melkein joka päivä jotain herkkua ja koitin sitten kuntoilemalla saada edes osan kaloreista kulumaan.

Viimeisinä päivinä mielikuvani itsestäni on muuttunut. Tunnen itseni paljon hoikemmaksi ja vatsani tuntuu litteämmältä. Huomasin jopa uimahallissa eilen, että menin itsevarmempana altaalle, kuvittelin olevani kuten muut hoikat uimarit:) Tämä mielikuvan muuttuminen on aika valheellista. Toisaalta se kyllä tsemppaa pitämään huolta paremmin, mutta voi myös huijata luulemaan, että projekti on lähestulkoon valmis, että voi helpata otetta koska on jo vähän laihempi. No-no en halua huijata itseäni!

Vaikka en ole käynyt vaa'alla nyt moneen päivään, uskon, että vähän on lähtenyt, mutta käytännössä viikkopudotus on varmaan korkeintaan 2.5 kiloa, jos kroppani pelaa kuten ennenkin tällaisissa projekteissa. Em. pudotus tarkoittaa 85.5 kilon lukemaa maanantaina. Siitä olisin hyvin tyytyväinen, mutta lukema ei ole sellainen johon missään tapauksessa aion jäädä. Matkaa on vielä yli kymmenen kiloa sen jälkeen. Viime kesällä painoin parhaimmillani 83, joten matkaa on myös siihen!

Ja niin ne ajatukset pyörivät lukemien ympärillä, vaikka en edes ole käynyt vaa'alla. Se on muuten aikamoista tuskaa miettiä, että meneeköhän nyt hyvin vai ei...mitä jos maanantaina huomaan, että paino ei ole tippunut lainkaan? Apua! Hirveä ajatus :) Samalla meiningillä kuitenkin jatkan.

Hieman jännittää kun tänään olis tarkoitus käydä kyläilemässä. Pakko vaan laskea etukäteen tarkkaan kuinka monta kaloria voin herkutella. Haluan nyt olla tarkka ja varsinkin nyt kun en ole punninnut itseäni oikein erityisen tarkka... Siinä se punnitsemattomuuden psykologia:)

Lopuksi vielä muistutuskuva figuuristani, mahan muhkurat ja takamuksen leveys on tultava pienemmäksi! Ugh!

Blogilupaus

Huomaan tosiaan, että odottelen innoissani hetkeä, jolloin voin avata blogini. Katsoa kuinka moni on käynyt lukemassa ja tietenkin toivon hartaasti niitä kommentteja! Otan mielelläni vastaan ideoita tai ihan mitä vain mielipiteitä tai juttua joka teille lukijoille juolahtaa mieleen. Vielä kävijämäärä on aika pieni, mutta on siellä aina joku eksynyt lukemaan raapustuksiani.

Tämä on muuten elämäni ensimmäinen blogi. En ole myöskään seurannut muiden blogeja ahkerasti, vaan lukenut jutun sieltä ja täältä. Luultavasti täällä käy sivuille vahingossa harhailevia, laihdutuksesta ja painonhallinnasta kiinnostuneita sekä myös niitä mun ihan oikeita anonyymejä ystäviä:)

Blogin kirjoittaminen on lupaus. Aion pitää sanani. Pääsen tavoitteeseen. En lupaa, että tie on helppo ja täynnä onnistumisia, tulen myös kirjaamaan ylös alamäet ja huonot fiilikset. Pidän myös tärkeänä, että en pakoile silloin kuin menee huonosti. Kun tuon vaikeudet reilusti esille, löydän myös keinon selvitä niistä!

En tule pettämään blogiani (ja teitä lukijoita) ennen kuin olen tavoitteessa, silloin en myöskään petä itseäni:) Ugh!

Eilen söin mokkavanukasta-mmmmmm-  Löysin reseptin KG-lehdestä. Oli muuten yllättävän kevyt herkku. Kaloreita tuli 177 yhdestä annoksesta ja lisäsin siihen vielä kevyt vispikermaa päälle. HuhHuh, että oli hyvää! Vaikeeta uskoa, että tuo olisi ihan sallittua ilman vaikutuksia seuraavan päivän painolukemissa..... Nyt en kuitenkaan tarkoituksellisesti taas  käynyt vaa'alla aamulla, jolloin olisin voinut tarkistaa mahdollinen plussa. En kyllä myöskään ylittänyt 1200 kaloria eilen, eli aika turvallisin mielin voin olla! Odottelen kärsivällisesti the Big day -maanantaita jolloin on viikkopunnitukseni.

Torstain turhamaisuudet

Viikon päästä on odotettavissa Tukholman matka ystävien kesken. Mikäs sen parempi syy keventää elopainoa! Tämän lisäksi ajattelin käyttää eräässä kauneushoitolassa olevaa piikkiäni ja tehdä elämäni ensimmäiset ripsien pidennykset. Jännittää hieman, koska joudun istutuksen aikana pitää silmiäni suljettuina kokonaiset 2 tuntia...Toivottavasti se on sen arvoista, sitten voin räpsytellä pitkiä ripsiäni muutaman viikon, tarvitsematta miettiä ripisvärin sotkeutumista tai  silmien meikkaamista arkipäivisin.

Tällaisilla pienillä arjen piristyksillä luulisi projektinkin etenevän mukavasti. Pitäisi miettiä jokin palkinto kun ensimmäinen tavoite 85 kg täyttyy maanantaina runsaan kahden viikon päästä. Ehkäpä hieronta tai kasvohoito olisi hyvä sellainen?

Tänään aamulla maltoin olla astumatta vaa'alle. Pelkään, että masennun jo edistystä ei ole tapahtunut, toisaalta tiedän viime päivistä, että suunta on oikea. Vaa'alle astuminen päivittäin voi olla vaarallista ihan jokapäiväisen normaalin painonvaihtelun vuoksi. Toivon varovasti, että painoni ensi maanantain viikkopunnituksessa olisi 85,9, tai yleensä vähän alle 86 (Silloin viikkopudotus olisi 2 kiloa tai enemmän). Todennäköistä on, että luku on kuitenkin lähemmäs 87....Näin se elämä vaan pyörii tällaisten maagisten lukujen ympärillä, vaikka ei siihen vaa'alle astuisikaan!

Tänään kävin lounastamassa mieheni kanssa idyllisessä ravintolassa. Valitsin salaattilounaan, joka oli kyllä salaatiksi aika runsas kanapaloineen ja ihanine lisineen. Pysyin kuitenkin tiukkana, enkä ottanut tarjolla olevaa, kermaista Broccoli-Feta keittoa. Olo salaatin jälkeen oli täysi, muttei ähky. Laskin summittaisesti kaloreiksi 500kcal jonka lisäsin My Fitness Paliin.

Elämä hymyilee tänäänkin!

 

Illan kuulumisia

Lapset olivat harrastuksissaan ja kaverilla, joten minulle jäi mukavasti aikaa käydä uimassa. Uin 2 kilometriä tunnin ajan. Olin oikein tyytyväinen, että sain aikaiseksi lähteä polskimaan  vaikka olinkin aika väsynyt huonosti nukutun yön jälkeen.

Siinä uidessa pohdin sitä, miten moni luultavammin aliarvioi kuntoni johtuen pyöreästä päärynämuodostani. Vauhtini on kohdillaan ja uidessa olen todella elementissäni, rakastan harjoitella ja hioa tekniikkaani loputtomiin. Silti altaasta noustessani kärsin takapuoleni leveydestä ja appelsiini-ihosta, toivon, että ketään tuttu esim. työympäristöstä ei tule vastaan. Vihaan tuota oloa, mutta se pitää vaan kestää koska toinen vaihtoehto on, että en käy ollenkaan uimassa ja sen seuraukset onkin sitten aika selkeät.....

Uinnin jälkeen kirjasin My fitness Paliin kovan uintitreenin 60 minuuttia ja sovelluksen mukaan olin tienannut 600 kaloria lisää tälle päivälle. No mikäs siinä :) Olinkin jo kutakuinkin käyttänyt kaikki 1200 kaloria tälle päivälle. Söin siis sitten uinnin jälkeen proteiinipatukan ja kotona vielä viiliä mustikoiden ja  TalkMurun kera sekä täysjyväpaahtoleivän keitetyllä kananmunalla. Kyllä maistui hyvälle!!

Painonpudotus jatkuu hyvällä fiiliksellä. Itse asiassa aloitin tämän projektin jo tammikuussa, mutta nyt vasta olen päässyt siihen pisteeseen, jolloin motivaatio on kohdillaan ja olen kokonaan lopettanut pienten herkkujen mässäilyn iltaisin.Tämä kolme päivää on ollut erittäin hyvää aikaa, kohtaan elämäni taas positiivisesti ja kaikki tuntuu jotenkin toivekkaammalta. Oloni on nuorempi, ihan kuin kaikki mahdollisuudet taas avautuisivat pitkän pimeän kauden jälkeen.
Huonoja puolia on tämän päivän suolistovaivat. Terveellinen ruokavalioni on pistänyt vatsani toimimaan liiankin hyvin, olen juossut isolla hädällä tänään liioittelematta ainakin kymmenen kertaa.....Koitan vain ajatella, että niin ne kaikki epäpuhtaudet sulavat pois!

"Inspiraatiokuva" (thats not me -onneksi :))

 
Onneksi asiat eivät ole noin huonosti, mutta voisivat olla, ellen olisi jojoillut useamman vuoden ylös-alas. Jojoiluahan aina arvostellaan epäterveelliseksi, mutta lyön vetoa, että olisi paljon huonompi jos ei aina välillä skarppaisi ja kilot vain kerääntyisivät!

Syömisen vimma!

Niin, taas kohtasin sen syötyäni ihan terveellisen lounaan. Sen selittämättömän tunteen joka vaikuttaa minuun niin, että haluan syödä aina lisää. Sellainen "tyhjyys" ruokailun jälkeen "oliko tämä nyt tässä" "jospa vielä jotain mussuttais"....Olo olisi sopivan kylläinen, mutta jokin tarve minussa huutaa ravintoa, mitä tahansa, mieluiten hiilihydraatteja!!!

No, en syönyt. Otin lasin maustettua vichyä pahimpaan nälkääni. Mitähän tuollaisessa tilanteessa olisi hyvä oikeasti tehdä ja mistä se mahtaa johtua?
 Ruokailun jälkeen verensokerini varmaan nousee korviin, mutta hetken päästä tunnen oloni erittäin väsyneeksi, laskeeko verensokeri vai mistä mahtaa olla kyse?? Joskus mietin, että onko minulla diabetes, koska minusta tuntuu, että nuo verensokerit vaihtelevat kovasti....Pitäisi varmaan käydä testaamassa ja mielellään sulkemassa pois tuo vaihtoehto.

Joka tapauksessa, hyvin menee ruokailujen suhteen. Söin aamupalaksi Fitfarmin (Jutan dietti) kaurapuuro-raejuusto-mustikkakeitto-mössön ja lounaaksi maissikeittoa ja yhteensä neljä palaa ruisleipää oivariinin kanssa(ookoo olihan tuo vähän liikaa, mutta kun se oli niiiin hyvää). Voi olla, että nuo ruisleipä-överit laukaisivat ahmimisvietin, tuttu kaveri luonani. Siitä varmasti lisää myöhemmin.

En malttanut olla astumatta vaa'alle aamulla, olo oli niin keveä ja hyvä. Vaaka näytti kaikkea väliltä 86.9-87,3, mutta maltoin mieleni ja kirjasin uuteen kännykkäsovellukseeni Weight Watcheriin 87.3. Nyt kun olen nähnyt, että suunta on hyvä, koitan olla astumatta vaa'alle loppuviikon.

Onpa muuten tuskainen ajatus tuo, että ei saisi ottaa noita vaaka-kiksejä aamulla. Toisaalta voin odotella niitä superkiksejä ensi maanantaina, kun pudotus on toivottavasti vähän näyttävämpi.
Malttia, malttia siis, kaikinpuolin tarvitaan sitä. Tämä projekti on vielä pitkä ja painoa lähtenyt yhteensä vasta 800 grammaa, edessä on monen monta viikkoa täynnä vaikeita tilanteita ja toivottavasti myös monta onnistumisen hetkeä!


Lopuksi vielä kuva siitä minkälainen olen nyt (kuvien naiset eivät ole minä):

Ja muistutus siitä mikä on tavoitteeni:

The Big plan

Okei, mikään tavoite ei toteudu ilman suunnitelmia ja selkeitä, mitattavia tavoitteita, välitavoitteita ja palkintoja...Tässä siitä painon kehityksen näkökulmasta.

Lähtöpaino: 4.3 2013 88.1kg

Tavoitepaino: 75 kg, 13 kilon painonpudotus 26.8 2013 mennessä. .

Tehtävä:

Pudottaa 500g-1kg viikossa kaloreita laskemalla ja liikuntaa sekä yleistä aktiviteettia lisäämällä.

Tavoitteet

Tavoite 1. ma 25.3 (3 vkoa lähtöpainosta, maanantai ennen pääsiäistä) 85kg(yht-3kg, viikkopudotustahti 1kg/vko)

Tavoite 2. ma 29.4 ( 4 vkoa edellisestä tavoitteesta ja 7 vkoa lähtöpainosta) 82kg (yht.-6kg, viikkopudotustahti 750g/vko)

Tavoite 3. ma 3.6   ( 5 vkoa edellisestä tavoitteesta ja 13 vkoa lähtöpainosta) 79kg (yht-9kg, viikkopudotustahti 600g/vko)

Tavoite 4. ma 1.7   (4 vkoa edellisestä tavoitteesta ja 17 vkoa lähtöpainosta) 77kg  (yht -11kg, viikkopudotustahti 500g/vko)

Tavoite 5. ma 29.7  (4 vkoa edellisestä tavoitteesta ja 21 vkoa lähtöpainosta)77kg (viikkopudotus +-0kg/vko. Tarkoitus pitää ylläpitovaihe koko heinäkuun loman ajan)

Maali ja viimeinen tavoite:

Tavoite 6. ma 26.8 (4 vkoa edellisestä tavoitteesta ja 25 vkoa lähtöpainosta)75kg (yht -13kg, viikkopudotustahti 500g/vko)


Tämän jälkeen alkaa kahden kuukauden seuranta-aika, jolloin ylläpidän painoa laskemalla kaloreita ja astumalla vaa'alle kerran viikossa. Jos paino lähtee jostain syystä ylöspäin tämän jakson jälkeen, palaan laskemaan kaloreita ja noudattamaan "ohjelmaa"



Lopuksi vielä inspiraatiokuva tavoittestani joka on juuri noin realistinen; -takamukseni on yhtä päärynä kuin kuvan naisella (vaikka saisinkin nämä kilot lähtemään), haaveilen myös matkustavani johonkin ihanaan paikkaan vaikkapa vaeltamaan itsekseni ja haluan myös aloittaa rakkaan entisen elämäntapani astangajoogan uudestaan. Tuon on niin minä tavoitteesaani!
 

 

Maanantain kompastuskiviä....

Tämä olisi voinut olla sellainen päivä kun annan periksi väsymykselle, stressille ja pahalle mielelle. Onneksi niin ei nyt käynyt. Kilon miinus sai elämän hymyilemään aamulla, mutta päivän mittaan työasioden jumiutuminen, hidas eteneminen ja sosiaalisesti tökerö työkaverini arvostelevat kommentit saivat mieleni maahan. Tämän lisäksi työpäivä venyi jälleen luvattoman pitkäksi....

Kotiin tullessani kello oli jo yli kuusi, vatsa huusi nälkää ja mieli oli kiukkuinen. Syötyäni jauhelihakeittoa olisin voinut jatkaa syömistä, ehkä leipoa jotain suklaista tai keksiä syyn käydä kaupassa hakemassa koko perheelle herkkuja. Mutta ei. Lähdin kävelylle. Kävelin puoli tuntia, minkä jälkeen tapasin tyttäreni ja mieheni pulkkamäessä. Olo oli väsynyt ja huono, mutta enpäs ainakaan pilannut sitä lisää syömällä ja turruttamalla mieltäni:)

Tultuani kotiin olin voittanut syömisvimmaisen peikkoni, aloin keittämään uutta, lehdestä löytämäni reseptiä maissikeittoa ja laittamaan lapsille iltapalaa viilistä ja marjoista.
Nyt voisin olla väsähtäneenä television ääressä, mutta yritän keksiä muuta tekemistä.

Laihdutuskeinoni on kirjata kaloreita MYFitnessPal sovellukseen. Koitan syödä mahdollisimman monipuolisesti ja hankkia lisää kaloreita liikkumalla aktiivisesti. Tällä hetkellä "saan" syödä 1200 kaloria jotta laihtuisin 1 kilon viikossa. Liikkumalla voin ansaita lisää kaloreita. Tuo 1200 kaloria tuntuu tosi vähältä, saa olla tosi tarkkana ettei ylitä sitä, mutta toisaalta liikkumalla pystyy kerämään aika helposti lisää ruokaa:)

Maistoin tuota maissikeittoa laittaessani sitä valmiisiin annoskeppuihin työlounaaksi; oli aikamoista mössöä....ehkäpä saan sen kuitenkin alas, vaikkapa ruisleipää kyytipojaksi:) mies kyllä sanoi tykkäävänsä siitä laitettuaan voinokareen joukkoon.

Jossain vaiheessa pitäisi kirjata tarkemmat tavoitteet, ehkäpä jopa viikkotavoitteet ja palkintoja matka varrelle. Olen toiminut näin aina ennenkin ja saanut hienosti kiloja karisemaan. Toisaalta olisi mukava löytää ihan uusi keino tällä kertaa. Tämähän on se kerta jolloin lopetan laihduttamisen ja haen normaalipainon loppuelämäkseni:)Hirveetä kun ei oikein itsekään usko tuohon, taitaa olla liian monta epäonnistumista takana....

Luin kesällä Teemu Ollikaisen kirjan "Syö mitä mielesi tekee". Oli todella vakuuttavaa tekstiä ja sisäistinkin niitä neuvoja silloin kesällä jolloin laihdutin jälleen 7 kiloa ( 6kg niistä on jo tullut takaisin....). Suurin haaveeni on ammattitaitoinen personal trainer, joka potkii minua liikkeelle antaa inspiroivia neuvoja ja vahtii painoni suotuisaa kehitystä viikottain. Harmi, että kukkaroni ei kestä sellaista yleellisyyttä....Joka tapauksessa Ollikaisen kirja on erittäin suositeltava painonsa kanssa kamppaileville, itsellänikin on kirja edelleen yöpöydällä, avaan sen aina silloin tällöin arpoen"juuri sen hetken neuvon" summittaisesti selaamalla kirjasta päivän kohdan :) Taikauskoa, taikauskoa.....

Miinus 1 kilo :)

Kyllä vain, niinkin turhamaisesta asiasta viikko alkaa paljon mukavammin, miltäköhän olisi tuntunut kilon plussa??? Olisin varmasti muhinut itsesyytöksissä, kuinka typerää ja itsetuhoista!

Siitä lähtien kuin aloitin laihduttamisen kolmetoista vuotta sitten, päiväni on lähtenyt käyntiin joko hyvin tai huonosti riippuen siitä, mitä lukua vaaka näyttää.
Onhan myös niitä jaksoja ollut, jolloin en ole viitsinyt edes vaa'alle astua, silloin olo on ollut jo valmiiksi niin paksu ja pöhöttynyt, etten ole viitsinyt mieltäni latistaa. Sellaisina aikoina en ole viitsinyt välittää mistään.
Tähän asiaan tulisi löytää tasapaino. Vaaka ei saa määrätä päiväni startin tunnelmaa, vaikkakin haluan huolehtia itsestäni.

Keinoja....

- jospa malttaisin kuitenkin punnita itseni vain sen yhden kerran viikossa
- itsensä muistuttaminen siitä, että kilon tai kahden plussa ei merkitse sitä, että muut näkevät sen heti. Asia on vain omassa päässäni ja muut näkevät helposti kyllä apean mieleni, joka ei todellakaan kaunista....


Muita ehdotuksia?

Faktaa minusta

Totuuksia ja faktaa minusta
Minä: Nainen 35 vuotta, 2 lasta, työssä ja avomies

Harrastukset: Lenkkeily (hidas juoksu tai kävely), uinti (tavoitteellinen ja tekniikan kehittäminen lähellä sydäntä, uintimatka 1,5 - 3km /harjoittelukerta), pyöräily, musiiikki, valokuvaaminen, retkeily ja ehkä vielä joitain mitä ei nyt tule mieleen

Pituus: 174 cm
Paino: 89 kg....
Bmi: 29,4

Tavoitepaino: 75 kg
Tavoite Bmi: 24,8

Matkaa tavoitteeseen 3.3 2013:  14kg!

Laihdutus ja henkilöhistoriaa:

Olin lapsena lievästi ylipainoinen, mutta teininä olin normaalipainoinen.

Jo ennen ensimmäistä lasta keikuin normaalipainon ja lievän ylipainon rajalla. Ensimmäisen lapsen jälkeen (oli tuolloin 21 vuotias) päätin laihduttaa"raskauskilot" pois (Paino tuolloin 87kg). Keinona oli painonvartijat ryhmäkäynteineen ja pisteineen ja sainkin puolessa vuodessa tiputettua 17 kiloa, painoni oli lapsen ollessa 1/2 vuotias n. 70kg. Näytin upealta mielestäni, varsinkin nyt jälkikäteen katsottuna.

Vuosien mittaan sitten työstressin ja muiden syiden vuoksi painoni jojoili välillä 70-85, olin hyvä pudottamaan painoa, mutta hyvä myös saavuttamaan lisää....
Toisen lapsen jälkeen painoin 97 kiloa! Tästä lähti uusi laihdutustapa liikkelle, aluksi tiputin Montignasilla n. 10 kiloa, jonka jälkeen jatkoin zonella toiset runsaat kymmenen kiloa. Painoni oli n. 75 kiloa ja näytin normaalipainoiselta ja terveeltä. Tähän aikaan kävin aktiivisesti joogamassa ja minulla oli aikaa käytettäväni, koska olin hoitovapaalla toisen lapsen kanssa.

Isäni kuoli kuopuksen ollessa 1,5 vuotta, tämän jälkeen en oikein jaksanut huolehtia itsestäni, vaikka olin päässyt hyvään vauhtiin. Aloitin pikkuhiljaa työt, joka myös toi omat stressinsä. Viimeiset kahdeksan vuotta olen laihduttanut zonella, Jutan dietillä ja kaloreita laskemalla kymmeniä kiloja. Aina olen kuitenkin palannut n. 85 kiloon takaisin. Jonkun vuoden olin n. 76-80 kiloinen ja silloin olin suhteellisen sopusuhtainen. Kehonkoostumusmittauksen(toukokuussa 2012) mukaan paras tavoitepainoni olisikin 77 kiloa, koska lihasmassani on suhteellisen suuri kehossani painoni voi siis olla normaalipainon ylärajan tuntumassa. (Tämä oli kyllä erittäin mukava tulos, tunsin heti itseni paljon laihemmaksi :))

Viimeiset 8 vuotta olen urheillut aika aktiivisesti. Käyn uimassa ja lenkkeilen n. 3 kertaa viikossa.Uintiharrastukseni on tavoitteellista ja treenaan vapaauinnin tekniikkaa aktiivisesti erilaisissa ryhmissä ja yksin. Hitaan juoksemisen tai hölkkäämisen aloitin n. 5 vuotta sitten, nyt juoksen n. 8km tuntivauhdilla 4-10 kilometriä. Tällä hetkellä lenkkeily on ollut vähemmällä ja olen panostanut enemmän uintiin.

Tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseksi:

1.Löytää elämänilo arjesta vailla pakoilua herkutteluun ja aivottomaan löhöilyyn esim. television äärellä.

2.Vähentää satunnainasta tupakointia vielä vähemmälle tai lopettaa kokonaan.

3.Vähentää juomista ja välttää alkoholia myös tilanteissa joissa juominen on osa illanviettoa.

4. Kohdata perhe arjessa positiivisesti ja lisätä huumoria ja iloista sponttaanisuutta arkeemme.

5. Pudottaa nuo 14 kiloa, apuna kaloreiden laskeminen, blogin kirjoittaminen, ystävän kannustaminen, urheilun lisääminen ja arjen mielekkyyteen panostaminen

6.Panostaminen töihin niin, että huomaan kehittyväni paremmaksi omalla alallani ja saavuttavani edistystä.

Tervetuloa!

Tervetuloa lukemaan 35-vuotiaan naisen taistelua hyvän ja tasapainoisen
elämän löytämisessä! Blogi tulee käsittelemään suuressa määrin
laihdutusta, tai paremminkin painonhallintaa ja ajatuksia sen ympäriltä,
mutta myös henkistä hyvinvointia ja tasapainon hakemista elämässä. Syy
miksi tähän ryhdyn on tänä päivänä tavallinen, haluan kehittää itseäni
jotta voimia olisi myös jakaa jotain muille. Eli pohjimmiltaan syy on
hyvin itsekeskeinen, vaikka se toivon mukaan johtaa hyvään
ympärillänikin.

Vuosi sitten samanpainoisena kuin nyt