UUsia tavoitteita ja polkuja

Taas on kulunut hurjasti aikaa viime kirjoittelusta. Tuntuu, että en ehdi kirjoitella tai jaksa avata tietokonetta enää illalla töistä tultuani. Ehkä ei oikein ole ollut mitään kirjoittamisen aihettakaan, laihtumista ei ole tapahtunut kuin ehkä noin kilon, siinä se junnaa 87 molemmin puolin.

Lisämotivaatiota on toki taas tullut. Ystäväni suositteli kalorilaskuri.fi käyttöä, ja liityinkin ihan jäseneksi kahdeksi viikkoa kokeena. Ei ole kovinkaan kallis käyttää ja hyvin pystyy seuramaan ja kirjamaan päivän syömisiä+ seuramaan kehitystä. Tänään sovittiinkin sitten samaisen kaverin kanssa yhteinen tavoite. Hän ehdotti 10 kiloa pois ja 10 kilometrin lenkki ensi toukokuuhun mennessä. Mielestäni se kuulosti oikein kohtuulliselta ja hyvältä. Itse olisin ehkä taas lähtenyt tekemään aikataulullisesti liian tiukan tavoitteen. Koitetaan tällä kertaa tällaista leppoisampaa tahtia, ehkä se tuottaa paremmin tulosta. Tämän  mukaan siis painan 77 kiloa ensi toukokuussa, eli olen juuri ja juuri normaalipainoinen.

Tällä viikolla aloin haaveilemaan siitä tunteesta kun housut löystyvät---aaah miten laihaksi ja keveäksi sitä silloin tuntee itsensä, huolimatta siitä mitä vaaka näyttää( jos nyt suunta on kuitenkin alaspäin).
Tänään tein myös pitkästä aikaa tietoisen tiukan valinnan. Vaikka kaloreita olisi vaikka kuinka paljon vielä ollut illaksi, valitsin jätksikioskilla jätskin sijaan rasiallisen mehevän pulleita vadelmia. Söin ne kaikki ja olo oli hyvä koska olin osannut kieltäytyä ja kuitenkin saanut nauttia :) Noita lisää, tiettyjen kaavojen(esim kieltäytymisten) toistaminen vahvistaa ja luo niitä aikaisemminkin mainitsemiani uusia polkuja aivoihin. Psykologiaa tämä uusien tapojen oppiminen.

Jäin oikein maiskuttamaan tuota mielikuvaa uusista poluista ja uusista mahdollisuuksista. Sen koitan pitää mielessäni.

Täällä sitä vaan edelleen ollaan, painolukemissa ei ole tapahtunut muuutosta, siinä se seilaa 88 alapuolella tai yläpuolella muutaman sadan gramman päivävaihtelulla. Totta puhuakseni en ole mitään tehnytkään laihtumisen eteen lukuunottamatta liikunnan lisäämistä.
Olen eräänlaisessa aivotyöskentelyvaiheessa, pohdin erilaisia vaihtoehtoja ja koitan löytää iloa elämään muista(kin) asioista kuin syömisestä. Seuraan myös vointiani ja olotilojani jotka ovat heitelleet hyvin masentuneesta ja väsyneestä ihan iloiseen ja toiveikkaaseen. Aina kirjoittaessani minulla on se nousuolotila, en pysty kirjoittamaan masentuneena tai apaattisena.

Olen huomannut, että erilaiset keskeneräiset projektit estävät minua kääntämään uuden lehden elämässäni. Minulla on taipumusta vaatia itseltäni paljon ja sen vuoksi joudun myös useimmiten pettymään. Kun en pysty täyttämään odotuksiani, masennun, ryven itsesyytöksissä, enkä anna itselleni lupaa siirtyä eteenpäin.

Ymmärrän, että moni keskeneräinen asia tulisi nyt saavuttaa jonkinlaiseen päätökseen. Esimerkiksi valokuvat. Vuoden 2007 jälkeen en ole muuta kuin siirtänyt tuhansia ja taas tuhansia kuvia tietokoneelle, mutta en ole teettänyt niistä paperikuvia. Kuvat hautautuvat bittimaailmoihin ja kärsin siitä ajatuksesta, joukossa on ihania muistoja perheemme elämästä, joista ei nyt ketään pääse nauttimaan. Syy miksi en jaksa tätä projektia hoitaa on se , että käsittelen valokuvia työkseni päivittäin ja istun jatkuvasti tietokoneella ylipitkiä työpäiviä. En kertakaikkiaan pysty vapaa-ajallani enää samaan työhön.

Kuitenkin tämä työ täytyy nyt syksyn aikana laittaa eteenpäin. Pikkuhiljaa ja pieninä annoksina. Jotenkin kuitenkin, jotta pääsisin tästä jumitusten vankilasta.

Toinen keskeneräinen asia on kotimme remontin lopputarkastuksen siirtyminen erinnäisistä rakennuslupaan liittyvistä syistä. Minulla ei ole voimia viedä asiaa eteenpäin, haluaisin lakaista sen vain maton alle.Olen myös pettynyt mieheeni, joka ei edes ajattele koko asiaa, tuntuu, että lopullinen vastuu on vain minulla.

Sitten sellainen arjen keskeneräisyys. En voi hyvin sotkussa, mutta en myöskään jaksa ja ehdi siivota tarpeeksi usein. Siivous on taloudessamme aina keskeneräinen asia, joka päivä tunnen jumiutuvani loputtomassa sotkun vankilassa voimatta ottaa askelta kohti uusia ja raikkaampia tuulia.

Siinä siis niitä alkuun. Nuo täytyy käsitellä ja kunnolla. Ymmärrän pahan olon ja näiden yhteyden. Parisuhteemme on myös huonolla tolalla joko johtuen em. asioista tai sitten em. asiat johtuvat huonosta parisuhteesta. Käymme parisuhdeterapiassa, katsotaan nyt päästäänkö asiassa eteenpäin.

Tulipa tälle päivälle masentava teksti, yritän olla positiivisempi jatkossa, mutta en lupaa mitään, pääasiaa, että nostan asiat pöydälle.