Viikkotulokset

Eipä tässä sen kummempia selittelemään. Elämä tuli taas vastaan. Romahdin. Niin positiivisesti yritin ja lähdin liikkelle, mutta kertakaikkiaan, jaksamiseni loppui kokonaan. Makasin torstaina( siis oikeasti päivä tuon positiivisen tekstin jälkeen!!!) sohvalla ja ajattelin, että luovutan. Että en jaksa enää yhtään yrittää olla parempi ihminen, reipas ja tunnollinen ja niin helvetin positiivinen. Olin kuin jumissa siinä, selasin vanhoja viestejä liittyen noihin parisuhdejuttuihin ja mietin kaikkea sitä, jota joudun yksin kantamaan. Tuntui vaan, että en enää pysty elää tätä elämääni velvollisuuksineen kaikkineen. Viikonloppuna tapahtui sitä sun tätä, joka ei auttanut oloani, lukuunottamatta tapaamista erään buddhalaisen ystäväni kanssa. Hänen kanssa jutteleminen sai asiat tärkeysjärjestykseen. On keskityttävä vain olemaan läsnä tässä hetkessä. Harjoiteltava sitä ja ajateltava asioita myös oman viisauden kautta, ei vain olla tunteiden heiteltävänä. Ja niin. Kyllähän minä tiedän. Mutta niin vaikeeta välillä. Loppuenlopuksi siis viikosta tuli yksi vaikeimmistani. Nyt olen väsynyt, mutta rauhallinen. Päivä kerrallaan. Tässä kai yritän selittää, että painoprojekti ei ensimmäisellä viikolla lähtenyt odotusteni mukaan. Multa loppui voimat ja tahto olla vahva ja osaava. Ymmärsin, että kertakaikkiaan juuri nyt vaadin itseltäni joka saralla liikaa. Katsotaan mitä tulee siis. Kyllä mä vielä  näytän :) Huomenna uusi painopäivitys, tänään lukema 72.6 kg.

Asioita tapahtuu

Elämässä mikään ei ole pysyvää. Uuden vanhan suhteen lämmittely loppui kuin seinään eilen. Itse kyllästyin olemaan jalkamattona ja nyt olen ylpeä itsestäni. Pääsin eroon jostain jota luulin tarvitsevani, mutta olen jo kasvanut niin paljon, että uskallan irtautua kun tiedän, että en saa tarpeeksi. Se oli iso käänne elämässäni. Minä menen nyt eteenpäin.

Aikaisemmin olisin vaipunut ahdistukseen, poltellut tupakkaa ketjussa taikka syönyt suruuni. Nyt olen päässyt noista vahingollisista keinoista. Kohtaan tunteeni. Loppuen lopuksi ne eivät ole kovinkaan pelottavia kun oikein ajattelee. Ne ovat vain tunteita ja niiden olemassaolo muuttuu ja muokkautuu päivästä toiseen. Minä hallitsen elämääni ja hyväksyn myös ikävien asioiden olevan osa sitä.

Aamulla suruissani menin va'alle ja lukema oli tyydyttävä. Oli laskenut eilisestä sen kilon joka oli päivässä tullutkin. Nyt siis 72,4, eli ensi viikon maanantain tavoitteeseen 71,5 kiloa ei ole kovinkaan pitkä matka. Jotta pääsen perille sille pikkuväliportaalle minun on vain uskottava, että osaan ja hallitsen elämääni, minun ei tarvitse enää uhriutua. Aamulla lähdin punttisalille ja uimaan. Uinti sujui hienosti, kroppani tuntui solakammalta kuin viimeksi ja kohta neljä viikkoa savuttomana on tehnyt hyvää hapenottokyvylleni. Tästä vain eteenpäin kohti liikunnalista ja terveellista elämää. Sillä tavalla terveellistä, että pidän huolta itsestäni sekä fyysisesti- että henkisesti. Että en jää itsesääliin makaamaan ja rankaise itseäni enää vahingollisella käytöksellä.

Matka jatkuu

Tapahtunut sitten viime kirjoituksen:

1.Avoero
2.Valtavasti itsetutkiskelua, surua, ahdistusta ja masennusta. Iloaja rakkauttakin kyllä:) Hurjia tunteita!
3. Pari mönkään mennyttä suhdetta, ensimmäisen näistä uudelleenlämmittelyä tällä hetkellä...
4. Laihtuminen kuin itsestään, jokin loksahtanut kohdalleen tuolla saralla.


Vaakani näytti nyt tänään aamulla 73.5, eilen se oli kilon vähemmän. Korvieni välissä kai tapahtunut jotain, toisaalta luulen, että olen vielä jonkinlaisessa paniikinomaisessa stressitilassa kun en oikein tiedä mihin uomiin elämäni tässä asettuu. Olen kohdannut todella TUSKAISAA yksinäisyyttä, todella huomannut kuinka vähän nekään ihmiset, jotka tässä vierellä jotenkin kulkevat välittävät. Olen kokenut valtavaa riittämättömyyttä yrittäessäni saada ensimmäistä uusista suhteistani toimimaan, nyt sitä lämmitellään uudestaan ja ei kyllä näytä kovinkaan hyvältä... En jaksa enää yrittää niin kovin...haluan vain olla..ja silti en voi...

Muttamutta. Ikuisuusprojekti. Niin, kyllähän minä hieman olen työtäkin tämän laihtumisen eteen tehnyt. Aloitin tupakoinnin ja runsaan PepsiMaxin juomisen eron yhteydessä. Täytin vatsani Pepsillä ja kaikki muu nälkä täytettiin rakkaushaaveilla. Sellaisilla joilla ei näyttänyt olevan todenperää. Riittämättömyyttäni koitin korjata laihtumisella. Ja tilanteen rauhoittuessa aina söin. Ja sitten minut jätettiin, jäin elämäni yhteen vaikeimpaan tilanteeseen kovin yksin. En tuntenut iloa mistään. En kertakaikkiaan mistään. Kaikki toivo oli poissa. Oli vain suru ja hylätty olo. Yksinäisyys. En syönyt. Ajauduin jotenkin uuteen suhteeseen jossa minut hyväksyttiin ja minua rakastettiin. Sain laastaria haavoihin, mutta ymmärsin, että tein väärin. Irtauduin suhteesta. Ja olin taas yksin. Yksin Yksin.
Se on syy tähän kaikkeen. Pelko yksinäisyydestä. Pelko siitä, että kukaan ei huoli, että minua ei hyväksytä, että en riitä. Olen todella päässyt käsiksi siihen minussa olevaan mätäpesäkkeeseen, joka on pistänyt minut syömään holtittomasti. Olen todella nostanut kaiken tuskan pintaan tässä vuoden aikana.

Nyt siis. Paino junnaa. Rakkauden lupaus on ilmassa, mutta en uskalla luottaa. Nyt siis. Aika keskittyä itseensä. Lopettaa toisten ihmisten mielistely. Aika luottaa omin kykyihin ja omien siipien kantoon. Lopulta olemme kaikki kuitenkin yksin. Niin se vaan on. Face the facts.

Eilen siis päätin. Olen jo pitkällä tässä laihtumisen tiellä. Tavoitteeni on nyt päästä pysyvästi tuonne 70 kilon alle ja pysyä siellä loppuelämäni. Siis ihan oikeasti. Jos haluan tuntea hallitsevani elämäni ja tuntea olevani se joka sitä todella ohjailee, ei niin, että elämä ohjailee minua. Se on paikkani. Tiedän, että lopulta elämään ei niin paljon voi vaikuttaa, asioita tapahtuu, sellaisia, jotka eivät ole itsestään riippuvaisia asioita. Mutta niihin asioihin joihin voin vaikuttaa, haluan tehdä parhaani. Olla pirteä ja luottavainen, onnellinen ja toiveikas.

Suunnitelma: 28.3 mennessä 69 kilon paino. Lopullinen tavoite 65 kiloa jossain tulevaisuudessa. Jojoilua tulee tapahtumaan, tiedän sen. Jojoiluni haarukka kulkee silloin 65-70 kilon välillä.

Keinot nyt: keskittyminen hyvinvointiini. Ruokavalion tiedän jo. Vehnät ja sokerit pois, paljon ravitsevia marjoja, hedelmiä ja vihanneksia, paljon proteiinia. Kuri tarkka, mutta ei liian tiukka. Elämässä on oltava myös väljyyttä. Tiukkuus nyt tämän laihdutusajan, eli maaliskuun loppuun asti. Sen jälkeen pientä höllentämistä ja taas vauhtiin kun on tasoittunut. 9 viikkoa aikaa pudottaa 4,5 kiloa. Ei paha!

Ihana päivä

Päivä alkoi aamuisella yllätysvisiitillä, joka meni kivasti teekupposen ääressä. Töihinlähtö viivästyi, mutta sain silti hoidettua kaikki suunnittelemani työtehtävät ennen aikaistettua kotiinlähtöä. Kävin ensimmäisellä laulutunnillani uudella opettajalla. Oli mukavaa ja hyvin inspiroivaa, nyt pitäisi jostain vaan repiä sitä aikaa lauluharjoitteluun, soittoharjoitteluun (soitan pianoa), uimiseen, salilla käymiseen, lenkkeilyyn, töihin ja lasten kanssa olemiseen. Ai niin kotiakin pitäisi hoitaa ja ystäviä nähdä. Aika täyteläinen tahtoo tämä elämä olla,mutta niin paljon haluaisi tehdä ja oppia ennen kuin on liian vanha tai aika jättää.
Mulla on tällainen kummalinen ajattelutapa, alitajunnasani mietin näitä elämänloppumisia ja siksi mulla on kiire tehdä kaikkea. Olisi kyllä hyvä joskus rauhoittuakin, sekin tekee hyvää, karsia pois kaikki turha. Herään aina välillä siihen kuinka isot lapsemme jo ovat, kun katson lähivuosia taaksepäin, en oikein edes musita mitä kaikkea kivaa ollaan tehty. En ole saanut valokuvia päivitettyä vuoden 2008 jälkeen, se kyllä auttaisi muistamista. Saisivat lapsetkin seurata elämäänsä valokuvien kautta. Harmittaa tällainen vuosien katoaminen. Jostain pitäisi löytää aikaa myös siihen projektiin. Olisi se huojentavaa. Voi, että kun sais sen energian!
Päivä on mennyt muuten aika hyvin (syömisten suhteen). Aamupalaksi Nutrilettia suklaapirtelönä, lounaaksi iso annos kaalilaatikkoa, välipalaksi taas Nutriletti ja päivälliseksi kaksi lautasellista aivan mahtavaa itsetekemää mustatorvisienikeittoa. Okei söin aika paljon molempina ruokailuina, mutta kaloreita olis vielä tälle päivälle 250 käyttämättä. Toivottavasti isot annokset eivät kostaudu vaa'alla!
Illalla on myös tulossa vieraita, toivon todella, että he eivät tuo mitään herkkuja! Jos niin.....jätän väliin, pystyisinkö??? Vastustaisinko ja vahvistaisin niitä vähemmän kuljettuja kieltäytymisen polkuja? Miksi ei? Huomenna hyvä olo on sen arvoista, kuppi teetä ja hymy naamalle :)

Viikonlopun metsäsaalis tänään keitoksi

Mörköjä mielessä

Nyt tuli kirjoituspakko, alkoi ärsyttämään niin paljon erään läheisen käytös, että siitä aiheutuva stressi meinaa saada mut huonolle tielle. Mulla on vaikeaa laittaa rajoja ja kun yritän niitä laittaa saan huonon omatunnon. En välitä olla käytettävissä itsestäänselvyytenä ja musta tuntuu, että mua käytetään välikätenä johonkin johon en kuuluisi. Jännää miten tällainen ristiriitainen paha olo saa oikein fyysisen pahan olon tuonne kurkkuun ja siitä aiheutuva levottomuus vie helposti kädet jääkaapille purkaamaan selvittämätöntä pahaa oloa. Muistan aina sen ruotsinkielisen lauseen: matmissbrukaren äter för att lösa livets problem. Eli ruuanväärinkäyttäjä syö ratkaistakseen syömällä elämänsä solmukohdat, tai ainakin koska ei löydä hyviä keinoja syö siihen avuttomuuteen kun ei tiedä mitä tulisi tehdä.
Nyt siis edessä monta päivää riskialtista aikaa. Läheiseni on täällä nyt ja joudun päivittäin taistelemaan omasta tilastani, oman elämäni oikeutuksesta. Aargh, että ärsyttää. En viitsi tässä sen tarkemmin, mutta huoh ja puh.

Nyt siis keinona nopeat päätökset, ei junnaamista sinne tai tänne, vaan ratkaisuja ja sen mukaan toimiminen. Pidän huolen omasta ajastani ja siitä, että saan tärkeät asiat suoritettua. Syön ruokaa, jota suunnittelen etukäteen, käytän Nutrilettia.

Ai niin viime viikko meni hyvin, mutta viikonloppu mökillä sai asiat sekaisin... Eli paino oli perjantaina 81.7, mutta launtaina söin liikaa makeeta, myös sunnuntaina käydessämme äitini luona. Aamupaino tänään aamulla olikin taas 83.5....harmitti, mutta onneksi "virallinen" punnituspäivä on perjantaina ja nyt viikko alkoi taas hyvin aamusalilla ja uinnilla. Illalla vielä kävelylenkille ja huomenna samoin :) Koitan käydä myös täällä aktiivisemmin pävivittämässä, saanpa purettua kaikkia mielessä pyöriviä kummallisuuksia!

Nyt lähti

Liikkeellä ollaan, eli painonpudotusta edessä. Paino tänään aamulla 82.9, kilo on nyt sulannut viime viikosta. Viikonloppu meni hiukan heikommin erilaisten matkojen ym vuoksi, tästä syystä eilen aamulla oli turvotusta ja lukemat tasan 84. Huolimatta väsymyksestä ja maanantaitönkköydestä lähdin salille ja uimaan maanantaiaamulla. Voi että kiitin itseäni jälkikäteen, olo muuttui täysin viimeistään siellä uima-altaalla
.
Kaverini kanssa sovimme yhteisestä punnituspäivästä perjantaille. Hiukan muutosta siis tähän viikkoajatteluun, tekee ihan terää tällainen vaihtelu :) Kävin myös eilen ensimmäistä kertaa elämässäni ostamassa Nutrilett pussikeittoja...En ole aikaisemmin oikein uskonut niihin, mutta ajattelin, että pääsisin nyt vähän vauhdikkaampaan alkuun ja sitä myötä myös paremman tsempin päälle. Pusseilen nyt viikon niin, että syön osittain kuitenkin  ruokaa. Päätän joka päivän erikseen, haluan säilyttää jonkinlaisen vapaudentunteen, jotta tämä ei mene liian tiukkapipoiseksi. Tänään siis keittoaamiainen, keittolounas, normi välipala, keittopäivällinen ja tuhdinpi iltapala munakkaan tms muodossa.Kun olen nuo kaksi lootaa syönyt palaan pikkuhiljaa normaaliin kevyeen ruokavalioon.
Perjantaille siis tavoitelukemat 82 tasan!

Vastoinkäymisten syksy

Niin siitähän se lähtee, selittelystä. Olen viime kirjoituksen positiivisesta sävystä huolimatta lässähtänyt täysin tämän syksyn aikana. Paino on vaihdellut 82-85 välillä ja välillä on ollut yritystäkin. Jotenkin tuntuu, että suuremmat voimat ovat nyt tätä yritystäni vastaan. Ensinnäkin, podin flunssaa kuumeineen n. 2 viikkoa, ylikin jatkui oireet niin, että en uskaltanut liiikkua. Sitten elokuun lopulla loukkasin jalkani todella pahasti. Vieläkin se on niin kipeä, että en pysty kävelemään pitkään ilman kovia särkyjä. Sain siis vaivavan flunssan lisäksi heivata sekä kävely-että juoksulenkit. Koitin juosta muutama päivä sitten, mutta jalka kipeytyi niin kovin, että en meinannut päästä kävellen kotiin. Aika masentavaa siis. No, uiminen nyt ainakin alkaa sujumaan ilman kipuja. Alkuun sekin oli niin kivuliasta, ettei vaan onnistunut. Tänään aamulla siis reippaana lähdössä salille ja uimaan! Jokatapauksessa huomasin, että tuollaiset fyysiset ja terveydelliset vastoinkäymiset saavat mut täysin pois raiteilta. Niiden lisäksi on ollut kaikenlaista parisuhdejuttua. Ei vaan ole ollut voimia ja mahdollisuuksiakaan hoitaa itseään. Nyt siis uusin voimin eteenpäin. Tehdäänpä tähän suunnitelmakin, vaikka en niihin niin kovin uskokaan usean epäonnistuneen yrityksen jälkeen...ehkä pitäisi :) Tuntuu vain epäreilulta, että joudun tekemään niin hirmusti työtä päästäkseni tai pysyäkseni normaalipainossa. Pakko merkata ylös syömiset ym. Ei se nyt vaan ole ihan normaalia. Hirveetä kontrollielämää, mutta en nyt vaan keksi muutakaan ratkaisua tähän pulmaani....

Tulossuunnitelma neljäksi viikoksi eteenpäin:

Lähtö ma 29.9 85kg (nyt 83.9)
ma 6.10 1.vko 83.0kg
ma 13.10 2.vko 82.0kg
ma 20.103.vko 81.0kg
ma 27.10 4.vko 80kg