Asioita tapahtuu

Elämässä mikään ei ole pysyvää. Uuden vanhan suhteen lämmittely loppui kuin seinään eilen. Itse kyllästyin olemaan jalkamattona ja nyt olen ylpeä itsestäni. Pääsin eroon jostain jota luulin tarvitsevani, mutta olen jo kasvanut niin paljon, että uskallan irtautua kun tiedän, että en saa tarpeeksi. Se oli iso käänne elämässäni. Minä menen nyt eteenpäin.

Aikaisemmin olisin vaipunut ahdistukseen, poltellut tupakkaa ketjussa taikka syönyt suruuni. Nyt olen päässyt noista vahingollisista keinoista. Kohtaan tunteeni. Loppuen lopuksi ne eivät ole kovinkaan pelottavia kun oikein ajattelee. Ne ovat vain tunteita ja niiden olemassaolo muuttuu ja muokkautuu päivästä toiseen. Minä hallitsen elämääni ja hyväksyn myös ikävien asioiden olevan osa sitä.

Aamulla suruissani menin va'alle ja lukema oli tyydyttävä. Oli laskenut eilisestä sen kilon joka oli päivässä tullutkin. Nyt siis 72,4, eli ensi viikon maanantain tavoitteeseen 71,5 kiloa ei ole kovinkaan pitkä matka. Jotta pääsen perille sille pikkuväliportaalle minun on vain uskottava, että osaan ja hallitsen elämääni, minun ei tarvitse enää uhriutua. Aamulla lähdin punttisalille ja uimaan. Uinti sujui hienosti, kroppani tuntui solakammalta kuin viimeksi ja kohta neljä viikkoa savuttomana on tehnyt hyvää hapenottokyvylleni. Tästä vain eteenpäin kohti liikunnalista ja terveellista elämää. Sillä tavalla terveellistä, että pidän huolta itsestäni sekä fyysisesti- että henkisesti. Että en jää itsesääliin makaamaan ja rankaise itseäni enää vahingollisella käytöksellä.