Oranssia ja punaista elämää ja mitat

Olen niin iloinen koska edellisen kirjoituksen jälkeen paino suorastaan romahti alas. Se on pyörinyt nyt 76-77 välillä. Oli hyvä ratkaisu pohtia ja kirjoittaa ylös nuo ongelmakohdat miksi alan syömään liikaa. Tuntuu kuin olisin vapautunut niistä samalla kuin myönsin ongelmat itselleni.

Tänään on mennyt loistavasti. Kävin 10 kilsan lenkillä ja makasin sen päätteeksi hiekkarannalla nauttien. Illaksi menin kaverin luo. Sen kunniaksi kävin läpi vaatekomeroani, ajatuksena oli löytää raikas ja vähän erilainen yhdistelmä. Yhdistin mustan polvien yli ulottuvan nahkamaisen hameen oranssiin lyhythihaiseen paitapuseroon johon tuli musta kapea vyö, tämän päälle tuli punainen villatakki. Olin aika tyytyväinen lopputulokseen, varsinkin kun mies pisti poreeraamaan niin, että ylin nappi paidasta oli auki :)

Mulle on esteettisyys tärkeää, siksi on ollut kamalaa kun ei ole voinut pukeutua sillä tavalla kauniisti kuin haluaisi. Nyt olen vielä paljon itsevarmempi kuin nuorempana, joten voin myös pukeutua pitämiini vaatteisiin. Maanantaina töihin ihanan erilainen väriyhdistelmä ja hame:) Näiden pienten ilohetkien vuoksi laihduttaminen on vaivan arvoista. Elämään tulee lisää nautinnollisia hetkiä. Oli mukavaa myös pyöräillessäni läpi kaupungin kun miehet jäivät oikein tuijottamaan minua, taisin kyllä hymyilläkin siinä mennessä :)

Vapuksi piti saada 2 kiloa pois, nyt taitaa mennä jo neljä, mutta ei se haittaa. En taida päästä oikeaan tavoitteeseeni 75 kiloon, mutta en jää kyllä kauas :) Ja sitäpaitsi syksyllä asettamani 77 kilon tavoite on jo saavutettu!

Oli muuten pakko oikein tarkistaa mittanauhalla kun tuo vaaka näytti niin ihania lukuja. Tässä mitat siis:

Lantio 108cm
Vyötärö, kapein kohta 78cm
Vyötärö, levein kohta 88cm

Hupsista, söin vahingossa liikaa:) Muutama ajatus myös holtittoman syömisen psykologisesta puolesta.

Joo, fiilis on ollut ihan mahtava tänään, päivä on ollut kiireinen, mutta silti olen ollut hyvässsä draivissa. En ole ehtinyt panostaa syömiseen ja olenkin ollut nälkäinen aina hetkittäin, luulin syönneeni sopivasti kaloreiden suhteen, mutta taisinkin taas ylittää tavoitteeni runsaaalla viidelläsadalla kalorilla....En ole ehtinyt urheilemaan tänään, siksi kai tottumuksestakin tuli syötyä hiukan liikaa....illalla myös ahmin hieman.....

Koko päivä olisikin mennyt loistavasti, mutta illalla harmittelin taas sosiaalisten tilanteiden koukeroita ja sitä miten mielestäni onnistuin niissä,,,huonosti taas...en oikein osaa ilmaista itseäni pehmeästi vaan asiat tulevat jotenkin väärin suusta ulos....Silti koen, että minun pitää voida pitää puoliani ja projektissa jossa olen mukana tuntuu, että miesenemistö ei oikein luota minuun kuten muihin miehiin ja en saa panoksestani sitä arvostusta, jota kaipaisin. Virheistäni huomautetaan myös herkemmin kuin muiden, ihan kuin hetkellinen virheeni jossain kohtaa olisi pysyvää, kun toisten virheet voidaan helposti lakaista hetkellisinä. En tiedä, ehkä mulla on myös peiliin katsomista tässä ja koska olen epävarma siitä olenko "oikeassa" vai en, vaivun sellaiseen harmittelevan vähän katkeroituvaan tilaan, jossa en missään tapauksessa haluaisi olla.
 Epävarmuus siitä, millaisena muut minua pitävät ja siitä, voinko luottaa omien toimintatapojeni olevan täysin oikeita on aikamoista purtavaa päässäni. Tuntuu, että jo hermostukseen tarvitsen apua syömällä, koitan ratkaista ongelmat syömällä. Taas tulee mieleeni eräs syömishäiriötä käsittelevä kirja jossa todettiin ruotsiksi, että "matmissbrukaren äter för att lösa livets problem" eli ruokaholisti (vapaa käännös :)) syö ratkaistakseen elämänsä ongelmat. Todella tuttua!!! Kun tekee mieli syödä holtittomasti pitäisi aina kysyä itseltään, minkä ongelman yritän nyt ratkaista??? Thats it! Sitten vaan miettimään toisenlaista ratkaisua, ehkä juttelua muiden ihmisten kanssa, rauhoittumista vaikka meditoimalla, tiedostava kirjoittaminen, reipas lenkki, joka suodattaa mukavasti huolet, mutta syöminen ei koskaan ole ratkaisu! Syöminen johtaa vain suurempiin ongelmiin, itsesyytöksiin, turtuneeseen ja laiskaan mieleen ja alkuperäisen ongelman syyt siirtyvät vain kauemmas, ratkaisu syödään kurkusta alas. Painoin tänään aamulla muistaakseni tasan 79, tästä eteenpäin kohti vappua!

1.5 häämöttää jo!!

Eipä pääsiäisessäkään nyt ollut hurraamista. Tällä hetkellä pyörin n. 79.5 kilon painossa. Nyt on 1,5 viikkoa aikaa toukokuun alkuun, eli siihen mennessä kun sais vielä 2 kiloa pois, niin sitten olen kyllä saavuttanut syksyllä asettamani tavoitteen. Talven uusi tavoite jää nyt saavuttamatta. Ei voi mitään. Asettelen hiukan löysempiä tavoiteaikatauluja tuon 1.5 ja siinä 77 kilon jälkeen.

Olin kaksi iltaa viihteellä tässä peräkanaa, ihme ja kumma en saanut kuitenkaan migreeniä, nyt siis voin jatkaa mukavasti, eikä alkoholi nyt ehkä jääkään mörköksi kummittelemaan sosiaalisiin tilanteisiin. Katsotaan, toivo heräsi kuitenkin. Tällä kertaa kiinnitin huomiota veden juomiseen, join isoja laseja vettä joka siiderin rinnalla. Ehkä se auttoi, toivottavasti löysin nyt edes jonkinlaisen keinon tähän ongelmaani :)

Kyllä hävettää ja harmittaa!!!

Vaa'aton viikko todella aiheutti harmia. Paino on noussut nyt tiistaiaamuun mennessä sellainen 5 kiloa...ja vielä viikossa! Painan siis nyt yli 80 kiloa, kun viikko sitten vaaka näytti siinä ihania 76 alkavia lukuja. Joo olen syönyt, en ihan holtittomasti, mutta olen ahminut kyllä, saan siis katsoa peiliin. Erilaiset vastoinkäymiset viime viikon aikana laukaisivat sen minulle tutun hälläväli-ajattelun, annoin mennä vaan ruokaa suuhun ja lohdutukseksi ihan selkeästi. Luulin jo päässeeni eroon tuollaisesta mättäämisestä mutta en siis ollut. Määrät eivät oikeasti olleet mahdottomia, mulle on esim vierasta vetää sipsejä tms mahan täydeltä, mutta ahmin ennemminkin tavallista ruokaa ja leipää. Eilen kyllä myönnän,että meni todella rankasti yli..... vedin hitto soikoon kolme kaapissa pääsisäistä odottavaa mignonmunaa yhdeltä istumalta. Oli vaan jotenkin pakko syödä. Hyi hitto, että maha on kipeä tänä aamuna, ihan sellainen raskas kassi tuossa ylävatsassa, huono olokin on ja turvotusta naamassa ja jaloissa. Lähdin onneksi kuitenkin lenkille tänään aamulla ja se sujui alkuraskauden jälkeen ihan kivasti, kunto on kyllä hyvä, nythän jouduin vielä kantamaan viisi extrakiloa:)
Eilen aamulla paino  näytti vielä 79.8, olin aamulla uimassa ja päätin vetää erityisen kevyen päivän muutenkin harmittaa todella tuo repsahdus illalla, se oli ihan turha!

Itsetuntoni laski viime viikolla nolliin. Parisuhdetilanteeni on vaikea ja erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa tunsin suurta alemmuuudentuntoa. Jollain lailla sain selitettyä itselleni, että aikaisemmin tuntemani luotto itseeni olikin ollut silmälumetta, todellinen tilanne olikin se huono, se jolloin epäonnistuin. Tuntui kuin hauras minuuteni olisi romuttunut totaalisesti jälleen kerran.

Tämän lisäksi kärsin migreenistä,joka aiheutui kolmesta valkoviinilasista keskiviiikko iltana. Nyt viimeistään päätin., että alkoholi saa mun puolestani jäädä juomatta. En enää jaksa sitä, että elämä on katkolla melkein joka juomakerran jälkeen.
Kohdistan nyt tavoitteeni enemmän kohti tulevaisuuden haasteita. Lähden pyrkimään kohti hoikkaa ja urheillullista minää vielä ahkerammin, koitan löytää sen kantavan tien jolta olen nyt lähiaikoina astunut ulos. Lähden toteuttamaan eirilaisia haaveita asia kerrallaan. Olen esimerkiksi haaveillut veneestä jo monta vuotta. Ehkä tänä kesänä olisi aika ja jopa rahaa hankkia sellainen :) Koitan pysyä aktiivisena ihan arjessa, en saa antaa periksi laiskuudelle. Koitan pitää mielen virkeänä ja positiivisena.


Tämän viikon suunnitelmana on urheilla päivittäin. Sillä saan taltutettua syömisvimmani. Koitan myös rentoutua ja kohdata perheeni, elää tässä hetkessä. Haasteena on pääsiäinen, jolloin vierailemme äitini luona....lenkkarit mukaan vaan! Pitäis oppia uskomaan, että mun ei enää tarvitse olla se sama heikko ihminen, joka lannistuu heti nähdessään suklaamunakulhon. Voin olla se aikuinen, joka näkee kulhon ohi seuraavaan päivään. Se ihminen,joka tietää onnen tulevan muualta kuin täyttämällä suu täyteen makeaa. Se aikuinen, joka tietää ne fyysiset ja psyykkiset seuraukset, jota ahmiminen aiheuttaa.

Nyt toivon suuresti, että jaksan pysyä vahvana, vaikkapa auringon voimin.

Vaa'aton viikko

Tämän viikon joudun asumisjärjestelyiden vuoksi olemaan ilman vaakaa. Onpa vaikeeta! En yhtään tiedä missä mennään, mutta on toki oikein hyvä testata itseään myös näin!
Eilen söin kyllä liikaa, olin ystävän kanssa illallisella ja myöhemmin vielä herkuttelin toisen ystävän kanssa ihan liikaa ihania pieniä omenaleivoksia...Kalorit pamahtivat yli yli 500 kalorilla...
No, menin tänään aamulla heti lenkille, yllättävän kevyesti kulki, taisi olla hyvät hiilarivarastot :)
Tämän lenkin kalorivähennykset menevät kyllä eiliseen (vaikka silti ylitys on siellä 500 kalorissa), eli lenkkini ansioista en saa syödä yhtään enempää tänään....

Kyllä otteen helppaaminen on vaikeeta, varsinkin hallitusti, nyt pitää tsempata ja uskoa itseensä oikein erityisesti!

Urheiluhousujen yläosa rypyttyy!!

Mun superkestävät urheiluhousut alkavat löystyä siihen malliin, että kohta ne on yhtä kiristyspussia ylhäältä. Vielä viime keväänä housut olisivat olleet ihan hyvät vaikka nauhoja ei olisi kiristänyt ja joku aika sitä ennen ne olivat epämukavan piukat. Ihanaa!

Tänään maanantaina aamupainoni oli 76.4 kg. Olis ollut varmaan vähemmänkin, mutta herkuttelin pikkasen liikaa leipomaani mutakakkua eilen :/ Illalla vielä iski hirveä himo tehdä ihanat voileivät telkkarin äärelle, onneksi jätin väliin, koska lukemat ovat kuitenkin ihan kivat :)

Aamun olin salilla ja uimassa, todella energinen fiilis!
Olen aika ylpeä vatsani mallista, lihakset alkavat näkyä ja mulla ei oo koskaan ollut mitään suurta pömppöä. Muttamutta.... Vatsani on myös sellainen arka alue vartalossani. Se on ihan arpinen johtuen lapsena tehdystä umpisuolenleikkauksesta ja raskauksien aiheuttamista raskausarvista. ...
Yksi raskausarpi kasvaa jopa navan yläpuolelle....Tämän lisäksi näin 36-vuoden iässä huomaan, että nahka ei enää palaudu kuten ennen, napa ei ole kaunis ja pyöreä, vaan navan yläpuolinen löysä nahka aiheuttaa sellaisen viivan navan kohdalle....Ostin viime viikolla uudet bikinit, mutta koska ruma napani ja ylävatsanalue jää paljaaksi, en tiedä haluaanko käyttää niitä...Mietin jopa vatsanahankiristysleikkausta...saa nähdä, ei se mikään roikkuva pussi ole, mutta olis kiva päästä eroon noista arvista ja löysyydestä! Tiedä vaikka vatsalihasharjoitteet vähän kiristäisivät vatsaa, tai sitten mennään vaan pahempaan suuntaan mitä enemmän laihdun. Aika kaksipiippuinen juttu.....

Mutta joo, olen jo tyytyväinen kehonmuotooni kun mulla on vaatteet päällä. Tänäänkin päälläni on kiva farkkumekko ja viihdyn oikein hyvin itsenäni:)  Nyt kun olen päässyt ekaan tavoitteeseeni, kaikki se ylipainoon liittyvä ylimääräinen henkinen painolasti on poistunut, eli pääasiallinen tehtävä on jo suoritettu :) Jatkan vielä vähän, jotta saavutan sellaisen painon, jossa voi pukea vielä monipuolisemmin vaatteita ylleni. Haluan myös keventyä, jotta juokseminen ja uinti sujuu paremmin.
Haluan olla naisellinen, urheillullinen  ja sirompi, nyt olen jo ihan ookoo, mutta vähän vielä ;)

Tavoitevartaloni ja haavevatsa :)

Lauantain laihuus ja koko sen historia

Tänään sain ilokseni katsoa vaa'an hypähtelyä 76.4-76.6 välillä. Tuossa tavoitteen saavuttamisen jälkeen paino hypähti jopa yli 77 kilon, mutta nyt mennään kuitenkin alaspäin. Eilinen päivä meni hyvin proteiinipainoitteisesti. En syönyt yhtään ruisleipää, jota yleensä en voi olla ilman. Silti ylitin tavoitteeni 250 kalorilla, vaikka jäin saman verran alle kulutuksen. Pelkäsin, että eilisen uintitreenin jälkeinen runsas munakas olisi vaikuttanut epäsuotuisasti aamupainoon, mutta onneksi ei. Täytyykin testailla eri päivinä proteiinipainoitteista ruokaa verrattuna toisten  päivien hiilihydraattipainoitteiseen ruokavalioon ja seurata seuraavan päivän aamupainoa. Jospa sieltä löytyisi jotain arvokasta koskien kehoni toimintaa :)

Nyt on ohjelmassa pitkä lenkki tässä aamupäivällä. Söin aamiaiseksi ihanaa puolukkarahkaa, olen sekoittanut siihen vaniljavispiä, rahkaa ja yleiskoneessa murskattua puolukkaa pussillisen. Myös lasten suurinta herkkua! Mukaan sekoitamme vielä rouhittua pähkinää, nami!

Ihana aurinkoinen aamu, alan tuntemaan itseni jo paljon hoikemmaksi, nyt on oikeasti kolme vuotta siitä kun olin näin hoikassa kunnossa. Miltähän sitten tuntuu kun olen 70 kiloinen?? Siitä painosta onkin sitten 14 vuotta :D Huhhuh, kyllä elämä vaan kulkee nopeasti, hirvittää- neljätoista vuotta!!!
 Silloin olin kotona pienen poikani kanssa, 22-vuotias nuori nainen. Halusin laihduttaa raskauskilot pois, aloin ensimmäistä kertaa kiinnittää huomiota ruokavaliooni. Kävin painonvartioissa ja laihdutin yhteensä 17 kiloa. Tulos oli päiväpaino vaatteet päällä, eli oikeasti taisin painaa 68 kiloa, vau! Tuloksen jälkeen paino lähti nousemaan ja taisin monta vuotta pyöriä välillä 75-84. Kun tulin raskaaksi taas painoni oli lapsen syntymän jälkeen 100 kiloa! Huh ja huh. Paino lähti aika pian alas, ensin n. 85 kiloon ja sitten 74 kiloon asti. Sitten isäni kuoli ja elämä vei mukanaan muutenkin. Yhtä jojoilua se on ollut siitä lähtien. Olen ollut 76-89 kiloinen koko 7 vuoden ajan. Mitä jos nyt keskittyisin siihen, että jään tähän loppuelämäkseni. Anna itselleni luvan voida hyvin ja muistutan ruuaan huonosta vaikutuksesta itseeni, siitä, että se hallitsee elämääni, jos en kontrolloi ruokatottumuksiani. Minun on vaan elettävä kontrolloiden syömisiäni loppuelämäni, en osaa muuten hallita tätä. Eikä tämä kontrollointi niin paha ole. Välillä höllennän otetta ja välillä olen taas tiukempi.

TAVOITE SAAVUTETTU!!!!!!

En voi olla huutamatta. Siinä se nyt on jo toista päivää, ihana lukuni, tänään aamupaino pyöri 76.8-77.0, eilen 76.9- 77.1  välillä. Kirjasin tulokseksi tähän aamuun 76.9. Aivan mahtavaa!!! Tulihan se luku sieltä kun sinnikäästi vaan odotteli :)

Nyt usko tähän projektiin palautui ja jatkan sitä aikaisempaa suunnitelmaani, eli toukokuuhun mennessä 75 kg! Jess! Jossain vaiheessa sitten vielä 70.0 kiloon asti, mutta yksi asia kerralla :) Itseasiassa se oikea haavetavoitteeni on 69 kiloa, silloin Bmi:kin on 22.79 :) Eli siihen sitten jossain vaiheessa, en pidä kiirettä. Syyt tuohon painon pääsemiseksi on, että haluan juosta kevyemmin ja käyttää lyhyempiä hameita, eli en halua vieläkään kesällä kulkea hameilla paljain säärin, jospa sitten 69 kiloisena jo sääretkin hoikistuvat enemmän. Olen kyllä raskasrakenteinen, eli en voi kuvittelekaan saavani bambijalkoja, mutta vähän solakammaksi voisin myös sääristäkin tulla.
Eilinen meni melkein nappiin suunnitelmien mukaan. Capuccinon lisäksi söin kyllä pienen annoksen jäätelöä, mutta loppuillan ruuaksi otinkin vain mustikoita.

JESS!

Huomenna haastepäivä...

Muistin äsken, että huomenna joudunkin taas haasteeseen, menen kaupungille syömään ja vien tyttäreni ystävineen jätskille...

Plan:

Aamupala ruusunmarjaviili 130kcal+ ruisleipä+oivariini+raejuusto 125 kcal = 255 kcal

Lounas; samaa tonnikalasalaattia kuin eilen: 340kcal

yht n. 600kaloria syöty tähän mennessä, 800 jäljellä

Jäätelöbaarissa capuccino n. 100kcal

Päivällisravintolassa voin syödä 600kcal edestä, jolloin illaksi jää 100 kcal...Tietty voin mennä lenkille vielä illalla, tai kahvakuulailla ja ansaita lisäruokaa :)

Näillä mennään huomiseen! Voin vielä keventää aamupalasta mahdollisesti, tai sitten lisään siihen kulhollisen mustikoita, tervellistä :D

Seiskaseiska missä kuhnailet????

Ei mennyt nyt ihan kuin....höh. Elämä tulee vastaan ja vie mukanaan ja silloin kaikki ei vaan mene suunnitelmien mukaan. Täytyy nyt vaan olla soimaamatta itseään ja jatkaa kiltisti. Olen kuitenkin vahvasti oikealla tiellä, hiukan aikataulusta jäljessä, mutta viis siitä.

Lauantai lähti lapasesta, söin söin ja söin. Anoppini toi taas kotiimme herkkuja, muffinsseja ja jäätelöä ja söin harmitukseen ja en tiedä mihin. Illalla oltiin kylässä ja herkuttelin siellä ja koska tuollainen nyt jäi päälle, päätin, että voisin samantien syödä itteni ähkyksi, pistää kunnolla ränttäliksi. Ostin siis vielä kotiin ahmittavaa, onneksi vaalean ihanan näkkileivän muodossa, jonka lisäksi suklaapatukka. Mutta vatsa meni sekaisin ja heräsin yöllä inhottavaan täyteen oloon.

Maanantai ja tänään tiistai on mennyt ihan hyvin. Aamupaino tänään oli 77.6, eli kyllä tässä nyt ihan oikeassa suunnassa ollaan. Pitäis vaan päästä siihen tasan seiskaseiskaan, jotta usko itseeni palautuisi. Ehkä huomenna....