Joo, fiilis on ollut ihan mahtava tänään, päivä on ollut kiireinen, mutta silti olen ollut hyvässsä draivissa. En ole ehtinyt panostaa syömiseen ja olenkin ollut nälkäinen aina hetkittäin, luulin syönneeni sopivasti kaloreiden suhteen, mutta taisinkin taas ylittää tavoitteeni runsaaalla viidelläsadalla kalorilla....En ole ehtinyt urheilemaan tänään, siksi kai tottumuksestakin tuli syötyä hiukan liikaa....illalla myös ahmin hieman.....
Koko päivä olisikin mennyt loistavasti, mutta illalla harmittelin taas sosiaalisten tilanteiden koukeroita ja sitä miten mielestäni onnistuin niissä,,,huonosti taas...en oikein osaa ilmaista itseäni pehmeästi vaan asiat tulevat jotenkin väärin suusta ulos....Silti koen, että minun pitää voida pitää puoliani ja projektissa jossa olen mukana tuntuu, että miesenemistö ei oikein luota minuun kuten muihin miehiin ja en saa panoksestani sitä arvostusta, jota kaipaisin. Virheistäni huomautetaan myös herkemmin kuin muiden, ihan kuin hetkellinen virheeni jossain kohtaa olisi pysyvää, kun toisten virheet voidaan helposti lakaista hetkellisinä. En tiedä, ehkä mulla on myös peiliin katsomista tässä ja koska olen epävarma siitä olenko "oikeassa" vai en, vaivun sellaiseen harmittelevan vähän katkeroituvaan tilaan, jossa en missään tapauksessa haluaisi olla.
Epävarmuus siitä, millaisena muut minua pitävät ja siitä, voinko luottaa omien toimintatapojeni olevan täysin oikeita on aikamoista purtavaa päässäni. Tuntuu, että jo hermostukseen tarvitsen apua syömällä, koitan ratkaista ongelmat syömällä. Taas tulee mieleeni eräs syömishäiriötä käsittelevä kirja jossa todettiin ruotsiksi, että "matmissbrukaren äter för att lösa livets problem" eli ruokaholisti (vapaa käännös :)) syö ratkaistakseen elämänsä ongelmat. Todella tuttua!!! Kun tekee mieli syödä holtittomasti pitäisi aina kysyä itseltään, minkä ongelman yritän nyt ratkaista??? Thats it! Sitten vaan miettimään toisenlaista ratkaisua, ehkä juttelua muiden ihmisten kanssa, rauhoittumista vaikka meditoimalla, tiedostava kirjoittaminen, reipas lenkki, joka suodattaa mukavasti huolet, mutta syöminen ei koskaan ole ratkaisu! Syöminen johtaa vain suurempiin ongelmiin, itsesyytöksiin, turtuneeseen ja laiskaan mieleen ja alkuperäisen ongelman syyt siirtyvät vain kauemmas, ratkaisu syödään kurkusta alas. Painoin tänään aamulla muistaakseni tasan 79, tästä eteenpäin kohti vappua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti