Ihana päivä

Päivä alkoi aamuisella yllätysvisiitillä, joka meni kivasti teekupposen ääressä. Töihinlähtö viivästyi, mutta sain silti hoidettua kaikki suunnittelemani työtehtävät ennen aikaistettua kotiinlähtöä. Kävin ensimmäisellä laulutunnillani uudella opettajalla. Oli mukavaa ja hyvin inspiroivaa, nyt pitäisi jostain vaan repiä sitä aikaa lauluharjoitteluun, soittoharjoitteluun (soitan pianoa), uimiseen, salilla käymiseen, lenkkeilyyn, töihin ja lasten kanssa olemiseen. Ai niin kotiakin pitäisi hoitaa ja ystäviä nähdä. Aika täyteläinen tahtoo tämä elämä olla,mutta niin paljon haluaisi tehdä ja oppia ennen kuin on liian vanha tai aika jättää.
Mulla on tällainen kummalinen ajattelutapa, alitajunnasani mietin näitä elämänloppumisia ja siksi mulla on kiire tehdä kaikkea. Olisi kyllä hyvä joskus rauhoittuakin, sekin tekee hyvää, karsia pois kaikki turha. Herään aina välillä siihen kuinka isot lapsemme jo ovat, kun katson lähivuosia taaksepäin, en oikein edes musita mitä kaikkea kivaa ollaan tehty. En ole saanut valokuvia päivitettyä vuoden 2008 jälkeen, se kyllä auttaisi muistamista. Saisivat lapsetkin seurata elämäänsä valokuvien kautta. Harmittaa tällainen vuosien katoaminen. Jostain pitäisi löytää aikaa myös siihen projektiin. Olisi se huojentavaa. Voi, että kun sais sen energian!
Päivä on mennyt muuten aika hyvin (syömisten suhteen). Aamupalaksi Nutrilettia suklaapirtelönä, lounaaksi iso annos kaalilaatikkoa, välipalaksi taas Nutriletti ja päivälliseksi kaksi lautasellista aivan mahtavaa itsetekemää mustatorvisienikeittoa. Okei söin aika paljon molempina ruokailuina, mutta kaloreita olis vielä tälle päivälle 250 käyttämättä. Toivottavasti isot annokset eivät kostaudu vaa'alla!
Illalla on myös tulossa vieraita, toivon todella, että he eivät tuo mitään herkkuja! Jos niin.....jätän väliin, pystyisinkö??? Vastustaisinko ja vahvistaisin niitä vähemmän kuljettuja kieltäytymisen polkuja? Miksi ei? Huomenna hyvä olo on sen arvoista, kuppi teetä ja hymy naamalle :)

Viikonlopun metsäsaalis tänään keitoksi