Pohdin rohkeutta. Miten erilaiset pelot helposti estävät elämästä, miten paljon enemmän saisin olemalla rohkeampi. Pelkään läheisteni kuolemaa, pelkään elämäni jumiutumista ja taloudellista katastroofia, pelkään sairauksia, pelkään myös olla oma itseni, koska luulen, että minä sellaisenaan en riitä. Pelkään epäonnistumisia, pelkään...hmmmm...lentämistä, matkustamista erilaisilla kulkuneuvoilla, mutta ennen kaikkea pelkään yksinäisyyttä.
Yksinäisyys on jännä.Sitä pelkää, mutta samalla kaipaa. Kävellessäni yksin meren rannalla tai metsässä, sieluni lepää, voin keskustella rauhassa omaa monologiani päässäni tai olla ajattelematta mitään. Tällainen yksinäisyys onkin valittua yksinäisyyttä, varsinaisesti pelkäänkin sellaista yksinäisyyttä jota en itse ole valinnut, sellaista josta ulospääsy on vaikeaa.
Tuosta pelosta olisi hyvä päästä. Alkaa rohkeammaksi, luottaa siihen, että omat siivet kantavat, luottaa itseensä ja omaan seuraansa.
Pyhä paikkani |
Päätin alkaa rohkeammaksi, päätin uskaltaa luottaa itseeni enemmän. Tätä voin soveltaa myös laihdutusprojektiini. Vaikka laihdutus sinänsä on pinnallista, sen vaikutus elämään on paljon syvemmällä, kuten jo aikaisemmin kirjoittelin, tavoitteeni ovat loppuen lopuksi tasapainon, energian ja ilon löytämisessä itsessäni ei hyvä ulkonäkö.
Tänään vaakalukemat näyttivät eilistä paljon vähemmän, mikä huojennnus! Nyt voin kiittää eilistä päättäväisyyttäni ja hyvää oloani, painoni pyöri 85.9 ja 86.1 välillä. Maanantain tavoite 85.5 on siis ihan mahdollinen, ehkä jopa se aikaisempi 85...saa nähdä :) Nyt en pomppaa viikonlopun aikana enää vaa'alla, vaan odottelen kiltisti maanantaiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti