Painokäyrä





keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Tänään onnistuin juoksemaan iloisena väistellen vastaantulevat ansakuopat

Huh, helpotus, tänään on mennyt aika hyvin. Olen taas voittanut ahmimispeikon, vaikka houkutuksilta ei olla tänäänkään vältytty.

Aamu lähti ihanasti käyntiin. Vaaka oli armollinen, painolukema oli samoissa, jopa vähän alle edellisten aamujen eli 81.1. Tuntui kuin olisin saanut uuden mahdollisuuden! Siitä oli hyvä lähteä reippaalle aamulenkille, juoksin oikein nauttien juoksemisesta, vähän pienemmällä vauhdilla kuin muuten viime aikoina, rennosti nauttien maisemista ja mp3soittimeni musiikista. Parasta oli, etten hengästynyt lähes ollenkaan. Olen todellakin saavuttanut paremman kunnon. Samalla vauhdilla juoksin vuosi sitten hengästyen, silloin vauhti tuntui kovalta!
Juoksun kautta pystyy hyvin seuraamaan kehitystä, kevyemmällä kropalla jaksaa paremmin ja liikunta on nautinnollisempaa,  siitä on hyvä lähteä vauhtileikitelyyn ja pidempiin lenkkeihin.

Päivä oli mukava, olin pirteä ja iloinen johtuen hyvästä aamusta. Söin töissä evääksi tekemääni tonnikala-omenasalaattia ja kotona kanakeittoa. Illalla kävin ravintolassa viinilasilisella ja tomaattimozarellasalaatilla. Ihana olo!

Meinasi kyllä taas käydä köpelösti kun ystäväni antoi mulle kaksi suklaalevyä eräästä tekemästäni palveluksesta. Suunnittelin jo kuinka vetäisin molemmat levyt ahmien. Sen sijaan jaoinkin suklaapalasia lapsille ja minulle iltapalaksi. Söin kaksi riviä ja toinen levy meni kaapin perälle piiloon. Nyt saan harjoitella itsehillintää. Saamalla kieltäytymisestä onnistumisia vahvistan uusia polkuja, uusia ajattelutapoja ahmimisvietin päihittämiseksi. Levy pysyy siellä toistaiseksi. Se kuiskailee mulle sieltä, mutta odotan sitä tunneta kun huomaan, etten ole edes muistanut sitä. Joka kerta kun  kuljen kaapin ohi päättäväisenä, olen askelen lähempää terveempää minää!

Eilinen avautumiseni tänne blogiin  johti osittain  myös hyvään päivään. Koska sain purkaa ahdistavaa olotilaani, sen sijaan, että olisin jäänyt tuskailemaan syyllisyyteen yksin, vapauduin tsemppaamaan ja katsomaan asioita pidemmällä tähtäimellä. En halua pettää itseäni. Tämä blogi kertoo kaiken taistelustani kiloja ja ahmimisviettiä vastaan, en aio peitellä myöskään silloin kuin menee huonommin, se on vain elämää.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti