Huoh ja huoh. Viime viikko meni hyvin, mutta, ISO Mutta- paino junnasi silti. Tiesin, että sen oli pakko olla väliaikaista, mutta silti se vaikutti olooni negatiivisesti. Viime viikolla oli eräs toinen "huono" päivä liittyen kokemaani sosiaaliseen tilanteeseen jossa mielestäni epäonnistuin täysin. Olin pitkästä aikaa erittäin masentunut ja syytin itseäni vääränlaisesta käyttäytymisestä. Asia jäi vaivaamaan, vaikka koitinkin löytää erilaisia ratkaisuja itsesyytösten sijaan.
Em. tapahtuma ja erilaiset saamattomuustilat ja riidat kotona on saanut mieleni maahan. Olen taas kaivautumassa siihen suohon, josta on vaikea nousta, siihen suohon, joka johtaa kilojen kerääntymiseen.
Varsinainen syöminen riistäytyi käsistä oikeastaan vasta sunnuntaina. Lauantain olimme kyllä ystävien luona syömässä ja kalorit ylittyivät, mutta ei mitenkään pahasti. Asia joka jäi kaivelemaan lauantailta oli polttamani tupakka, harmittaa, että sorruin jo toisen kerran viikon aikana, aikaisemmin viime viikolla poltin myös pari tupakkaa perhekriisin taisteluiden fiiliksiä helpottamaan. Pelkäsin ja pelkään, että tupakka tulee taas elämääni, jolloin myös kaikki muu hälläväli käyttäytyminen lisääntyy.
Mutta se sunnuntai....söin vain kertakaikkiaan liikaa, tein ruokaa ja meillä oli vieras, joka toi suklaakonvehteja joita söin monenmonta, söin myös kaapissa olleita välipalakeksejä himona, eli en pystynyt lopettamaan. Täydellinen ahmiminen on taas käynnistynyt. Eilen maanantaina, hain uusia keksejä, mutta mun oli pakko syödä niitä taas monta, söin myös leipäjuustoa todella paljon. Tänään piti mennä hyvin, mutta jokin minussa pisti minut vispaamaan kermavaahtoa ruuan jälkeen.....Laitoin sitä mansikkakiisselin päälle ja otin vielä lisäannoksen. Iltapalana vedin hirmu lautaset ohrauunipuuroa. Piru on nyt irti, nyt mennään alaspäin (tai ylöspäin....) ja lujaa!!!Kalorit ovat ylittyneet tänään varmaan tuhannella, eilen ja maanantaina samoin. Itkettää ja harmitus on suuri. Ei tässä vaan näin saa päästä käymään. Ensi viikolla juhlimme poikani synttäreitä ja nyt kun suunta on hälläväliä se menee siihen myös täysillä synttäreiden aikaan, eli leipomiset menee omiin suihin ja juhlien riippeet varsinkin....Nyt tämä hälläväli on vaan pysäytettävä, synttäreiden tuoma haaste ei tule onnistumaan heikolla mielellä. Tällä mielellä painan haasteet huomioden kohta taas samat 87 kiloa, EI ja EI!
Mielialan laskun ja ahmimisvimman käynnistymissyitä:
Liikaa tekemättömiä töitä töissä
Selvittämättömiä suunnitelmia koskien synttäreitä, stressi niistä ja siivoamisista, tarjottavista yms.
Riitoja kotona, erilaisia vaikeita selvittämättömiä tilanteita
Koettu sosiaalinen epäonnistuminen
Ei tarpeeksi aikaa ulkona valoisassa, töistä tullessa on jo pimeä, masentava keli.
Tupakointi johtaa kontrollin pettämiseen
Plan:
Huomenna aamulenkille ja erittäin kevyt päivä.Pysyn liikkeessä ja syön paljon hedelmiä
Torstaina uimaan lasten kanssa illalla
Perjantaina siivousta tyttären kanssa
Viikonloppuna paljon ulkoilua, vaikka tuntuisi kurjalta lähteä sateeseen! Synttärivalmisteluita ja ennen kaikkea siivousta, tavaroita lastenhuoneista pois! Kunnon järjestelyä. Välilenkkejä ja rentoa toimeliaisuutta
Itseni vakuuttaminen sosiaalisesta onnistumisesta seuraavan kerran, tsemppimieltä!
Huomenna alkaa siis tämän suunnan kääntäminen taas takaisin. En suostu taantumaan tähän masennukseen.
Ai niin, paino on jotain välillä 81.0 ja 82.0...huomenna varmaan lähempää 82 kiloa :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti