Maanantai alkoi päänsäryllä, tunsin olevani vanha rätti, väsynyt ja ilman energiaa. Syyt olotilaani löytyivät lauantain ja sunnuntain herkuttelun yliannostuksesta. Eli lauantaina vedin anoppilan jälkeen vielä jäätelöä ja coctailpiirakoita kotona, paljon...ja sunnuntaina sain superkohtauksen, vedin ihan yksin litran jäätelöä, en tiedä olenko koskaan syönyt niin paljoa :( Ahmimistilanteessa tunnustelin koko ajan olotilojani ja olin tavallaan tietoisempi tunteistani kun vedin ns överit, eli kävin läpi perjantain illanvieton sosiaalisia tilanteita joissa koin epäonnistuneeni.
Alkoholi ei sovi mulle, masennun ja kieriskelen morkkiksessa monta päivää illanviettojen jälkeen. Mulla on myös erittäin paljon diilattavaa itsetuntoni kanssa. En arvosta itseäni tarpeeksi, vaan uskon muiden aina olevan kauniimpia, fiksumpia ja arvokkaampia. Käyn onneksi läpi näitä asioita terapeuttini kanssa, joten ehkä vielä jonain päivänä voitan peikkoni :) Jos halutaan löytää jotain positiivista, olen oppinut miettimään koko prosessin siihen pisteeseen, joka saa ahdistuksen laukeamaan, eli etsin ahmimiseen johtaneet syyt, löydän hiljattain tapahtuneet ikäviä tunteita herättäneet asiat ja voin alkaa purkaa syitä ja miettiä miksi tunnen niin voimakasta ahdistusta kyseisistä asioista.
Lauantaina aamulla olin yliväsynyt, mutta en pystynyt nukkumaan.Lähdin kävelylle. Kävelyn aikana ahdistukseni lieveni pikkuhiljaa ja koin jonkilaisen euforisen tunteen kun olin kävellyt 10 kilometriä ja kaksi tuntia aamuauringossa. Se oli aikamoinen irtautuminen arkirutiineista, tajusin, että vastaavanlaiset pitkät kävelylenkit johonkin määränpäähän ovat jotain, joka saa elämän tuntumaan enemmän, tavallisesti olisin lojunnut sängyssä krapulapäänsäryssä, nyt tein jotain aivan muuta. Väsymys tulikin sitten morkkiksen kanssa uudelleen illalla ja silloin en pystynyt enää vastustamaan makeanhimoani.
Sunnuntai alkoi myös hyvin, kävin 45 minuutin juoksulenkillä heti aamusta, ja olin lenkin jälkeen virkeä. Mutta,mutta....... pakastimeen oli jäänyt yksi litra jäätelöä, jonka söin, noloa sanoa, mutta salaa muilta...Mun oli ihan pakko hakea aina lisää, kunnes ajattelin, että nyt on niin vähän jäljellä,e ttä on paras syödä samalla loput, että ketään muu ei muista paketin olemassaoloa...Tämän jälkeen väsyin kovasti ja torkahtelin loppupäivän vähän väliä sohvalla... Illalla tein vielä marenkeja, jotta saisin taas lisää sokeria. Olen ihan kuin narkkari kun jään sokerikoukkuun, sitä on vaan pakko saada lisää! Överit aiheuttavat lisäsokerin tarvetta jonkun ajan päästä ja kierre on valmis, kun syön väliin vielä suolaista kun makuhermot kyllästyvät makeaan.
Mutta tänään, niin tänään heräsin arvatenkin pää, koko kroppaa ja ennen kaikkea mieli ihan tukossa. Olin ihan maassa. Painokin oli tietty noussut, eli vaaka näytti 80.3.....
Pakotin itseni uimaan ja salille, ja voilaa, sain energiani ja elämäniloni takaisin!!
Elämäni on nyt tämän päivän aikana asettunut turvallisiin uomiinsa, olen ollut onnellinen siitä, että elämänhallinnan tunne on ollut läsnä koko päivän. Hallitsen taas elämäni ja syömiseni, ei niin, että syömisviettini ja ahdistukseni hallitsisi minua. Kävimme illalla pienessä puodissa, josta ostimme erikoisilla mausteilla kuorrutettuja manteleita, enkä edes ahminut niitä :) Sen sijaan tein koko perheelle iltapalan, asettelin mantelit kauniiseen, kapeaan ja pitkään astiaan ja maistelimme niitä koko perhe yksi maku kerrallaan. Iltapalahetkemme oli oikein mukava ja jakamalla herkut perheeni kanssa tunsin onninstuneeni elämänhallinnassa, onnistuin myös tuomaan mukavan hetken perhemme arkeen.
Samalla keskityin olemaan läsnä siinä hetkessä, huomasin kuinka omalla rentoutumisellani sain kaikki muutkin rentoutumaan, mietin kuinka tärkeä vastuu mulla on meidän kaikkien hyvinvoinnissa. Mun on ihan pakko hoitaa itseäni, jotta myös läheiseni voisivat hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti