Viikko taas takana. Hyvin tässä on taas lähtenyt tuon lomailun jälkeen paino putoamaan. Olen liikkunut hyvin ja syönyt aika tarkkaan, vaikkakin hieman lepsuillut nyt viikonlopun aikana. Paino siis tänä aamuna 82.2kg, eli kyllä ne lomakilotkin vaan karisee.
Tulevan viikon lopussa on syysloma ja kotimme täyttyy vieraista,näiden mukana tulee myös yleensä herkuttelua...ei kiva. Se vähemmän mukava osuus on ne karkki- ja sipsipussit täällä kotona, en osaa olla ottamatta niitä kun samalla ottaa päähän, että ei itse saa päättää millaista ruokaa kotona on... No vieraista huolimatta aion lenkkeillä ja käydä uimassa.
Uintini kehittyy koko ajan keveämmäksi, pikkuhiljaa alan uskomaan itseeni ja laittamaan itselleni tavoitteita. Haluan saada vauhtini niin nopeaksi, että parin kolmen vuoden päästä menen oman ikäsarjani kisoihin. Jotta saavuttaisin sen kunnon painon on yksinkertaisesti pudottava. Uiminen raskaalla keholla ja suurella vastuksella on huomattavasti hitaampaa ja kömpelömpää kuin sulavalla ja hoikalla keholla. Treenaaminenkin muuttuu hauskemmaksi kun ei tarvitse miettiä isoa kroppaansa.
Uiminen merkkaa mulle paljon, mutta niin myös lenkkeily. Juokseminen kehittää myös uintikuntoa ja se on mulle sellainen helppo ja terapeuttinen keino liikkua. Tarvitsen niitä raikkaita iltalenkkejä oman psyykkisen hyvinvointini vuoksi. Juokseminen on jäänyt vähän taka-alalle ja sen huomaa myös juoksukunnossa, aika tahmeeta menoa on useimmiten. Toisaalta huomaan, että kehitystä alkaa tapahtua, kunhan vain käyn juoksemassa tarpeeksi usein.
Sitten vielä se pakkopulla, eli punttisali. En nyt suorastaan inhoa salilla käymistä, mutta en siitä pidäkään. Se on tylsää ja suorituskeskeistä raatamista. Salilla käyn koska tulokset näkyvät ja tuntuvat niin nopeasti. Mikä onkaan ihanampi tunne kuin kun esim. kylki muuttuu timmiksi ja lihaksikkaksi pehmeän läskin sijaan. Kehossa jämäköityvät lihakset muistuttavat joka hetki projektista, ne kannustavat jatkamaan. Tämän lisäksi punttejen nosto tietty kehittää sekä uintia- että juoksua.
Mun migreenin laimentuminen tavallisiksi ajoittaisiksi päänsärkykohtauksiksi on saanut elämäni muuttumaan. En enää pelkää samalla tavalla monen päivän tuskaa ja uskallan luottaa, että myös burana voi auttaa päänsärkyihini. Suurin ja ainoa merkittävä syy tähän on pakko olla magnesiumin syöminen. Aloitin sen syömisen heinäkuun puolessa välissä silloin kun mulla oli edellinen raju migreenikohtaus monen päivän ajan. Sen jälkeen en ole saanut kohtauksia. Tämä on vaan niin mahtavaa. Saa nähdä kostautuuko tämä tuuletus ;)
Tässä linkki artikkeliin aiheesta:
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=95
Seuraavaan viikkoon siis tyytyväisenä ja tulevat haasteet täytyy vaan ottaa uusien elämäntapojen harjoitteluina!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti