Tällä hetkellä olo on varma ja nautin painonlaskun ansiosta tulleesta itsevarmuudesta. Itsevarmuus ei niinkään näy niissä tilanteissa, joita luettelin edellisessä kirjoituksessani, mutta se vaikuttaa siihen, että alan elämään normaalimpaa elämää. En enää kiellä itseltäni mukavia asioita , kuten ihmisten tapaamista, sillä varjolla, että en kehtaa näyttäytyä lihavassa kunnossa. On myös mukavampi tavata asiakkaita töissä, koen antavani itsestäni ammattimaisemman ja paremman kuvan, lihavampana kuva on vähän tätimäinen ja väsähtänyt.....
Tämän lisäksi nautin löystyvien vaatteiden tuomasta ihanasta keveästä tunteesta ja siitä, että uimahallissa tai lenkillä en enää tunne olevani jättivalas....
Matkaa on vielä paljon, helposti alkaa tässä vaiheessa uskomaan, että on paljon laihemmassa kunnossa kuin oikeastaan onkaan. Nämä em. olotilat hämäävät hiukan. Sitten kun katson itseäni kuvista huomaan, että tekemistä on vielä. Silti olen pitkästä aikaa ihan tyytyväinen katsoessani tuoreita kuvia itsestäni. En enää välttele kameraa. Vertailin minusta kesälomalla otettuja kuvia , tuoreisiin kuviin ja ero oli ihan valtava!!! Miten viisi kiloa voi näkyä niin hyvin jo pelkästään kasvoissa??? Kun katson tuoreita kuvia, minua on alkanut hiukan häiritsemään kulmien välissä oleva huoliryppy, mutta muuten olen sellainen kuin kuvittelin olevani kesällä. Eli sellainen hiukan raskaampirakenteisempi nainen. Kesälomakuvissa olin ainoastaan läski,vaikka kuvittelin itsestäni jotain muuta! Jopa neuleiden alta näkyi makkaroita, yäak!
Jonkin ajan päästä otan taas edistymiskuvia niissä housuissa ja mekossa, jotka olivat kuvissa keväällä. Saa nähdä onko edistymistä tapahtunut. Kuvausajankohta voisi olla kun olen saavuttanut 80 kilon rajapyykin. Eli 2.7 kiloa on vielä matkaa siihen. Jos kaikki sujuu, kuten on tähän mennessä sujunut, saavutan sen ehkä n.4-5 viikon päästä. Tuntuu tosi pitkältä ajalta noin "pienelle " pudotukselle, mutta En enää halua stressata liian tiukoista tavoitteista. Tulen uusimaan myös aiemmat tavoitesuunnitelmani kun siihen tulee sopiva hetki. Joka tapauksessa taustalla pyörii ajatus 10 kiloa pois ensi kevääseen mennessä, eli 77 kiloa pitäis olla lukemat silloin. Siihen mahtuu varmasti myös pientä sahausta, joka onkin tärkeätä, koska harjoittelen tätä painonhallinta elämää ihan loppuelämääni varten.
Vielä lopuksi; olen erittäin tyytyväinen kuuluneeseen viikonloppuun. Vaikka olimme mökillä, en ratkennut ylisyömään, mikä on mulle iso juttu. Yleensä tällaiset asiat kuten arkinen painonhallinta muuttuu mökillä turhamaiseksi. Siellä kuuluu rentoutua perheen kanssa ja nauttia kaikin voimin... Yleensä kyllä nautintoni on tarkoittanut tupakkaa, vähän olutta ja paljon nannaa, pulla ym. Sen seurauksena olen tuntenut itseni väsyneeksi ja en ole saanut mökkeilystä oikein kunnolla kaikkea irti. Nyt päätin olla energinen. Kävin lenkillä, aamu-uinnilla, talvisiivoin mökkejä ja sienestin.
Söin aamupalan lisäksi vain päivällisen ja iltapalan. Välipalaksi otin puista omenoita. Päivällinen oli aika runsas ja iltapala oli omenapiirakkaa, mutta kalorit pysyivät sallitun rajoissa. Mulla oli jopa jäänyt tummasuklaalevy jemmaan kaapin päälle edelliskerrasta. Viime kerralla päätin olla koskematta siihen ja tälläkään kertaa en saanut tarpeeksi hvyää syytä aukaista levyä. Aivan mahtavaa!!! Kesällä en olisi tuohon pystynyt, nyt tunnen olevani vahva päätöksessäni ja kieltäminen vain vahvistaa sitä lisää :)
 | |
| Metsäkävelyn antimia, en poiminut koriin... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti