Koska jo aluksi päätin, että tämä ei ole pelkästään painonhallintablogi vaan käsittelee myös mielenhallintaa joudun menemään nyt aika syvälle henkilökohtaisuuksiin.Paino ja sen lisääntyminen kulkee rinnakkain psyykkisen hyvinvoinnin kanssa. Eilen kirjoitin tänne peloista ja ajattelinkin, että niitä olis hyvä käsitellä tänään. Mun on kohdattava pelkoni, jotta voin alkaa työstää niitä, kerätä rohkeutta ja viedä tätä elämää eteenpäin. Jokatapauksessa painon suunta on oikea, eli alaspäin, aamupaino tänään oli 83.4.
Pelkään...
-Yksinäisyyttä. Sitä, että joudun elämään yksin loppuelämäni jos vaikka tulisi ero tai jotain muuta.
-Kuolemaa ja sairauksia jotka kohtaisivat itseni tai lähipiirini, mutta niihin on vaikea vaikuttaa....
- Epäonnistumisia, sitä, että työssäni mokaan jotenkin tai en ole riittävän hyvä tai paljastun huonommaksi kuin annan olettaa
-Sitä, että muut eivät hyväksy minua, että ihmiset pitävät minua tyhmänä ja tylsänä
- Sosiaalisia tilanteita joissa joudun olemaan esillä ja arvioitavana
-pimeää mökillämme ja kaupungissa
-käärmeitä
-lentämistä
Sellaisia tuli nyt äkkiseltään mieleen. Aika suuria juttuja nuo ensimmäiset ovat, hankalia työstettäviä, paljon ne liittyvät huonoon itsetuntoon. Paremmalla itsetunnolla ei olisi tarve pelätä, kuten minä pelkään.
Jännä, että on jotenkin "noloa" myöntää, että itsetunto on huono, eihän ihmiset yleensä mielellään myönnä sellaista. Se on se viimeinen asia, jonka haluaa paljastaa muille, oman haavoittuvuutensa.
Onko niin, että hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen ei ole niin haavoittuvainen? Voi ottaa vastaan tällejä ilman, että ne uppoavat. Itsetunto on kuin kilpi ja mitä paremmin suojaudut, sitä vähemmän murenet. Huonolla kilvellä murenet joka lyönnillä niin, että se yhä huononee ja huononee.
Millä tavoin se itsetunto sitten rakennetaan? Ottamalla riskejä? Olemalla rohkea? Saavuttamalla onnistumisia?
Entä jos ei onnistukaan? On aika vaikeaa muuttaa ajatteluaan silloin kuin se on iskoistunut syvälle.On vaikea olla välittämättä tälleistä, syyttämättä itseään. Syyllisyydellä on myös suuri osansa itsetunnon kehittymisessä.
Mahtaako olla niin, että lapsuuden rooli on tässä korvaamattoman suuri? Jos ei lapsuudessa ole saanut tukea ja vanhemmat ovat syyllistäneet, sinulle voi syntyä huono itsetunto. Toisaalta tarkka ja tunnollinen persoona varmasti helposti kehittää itselleen syyllistäviä ajatuksia. Vaikeaa...menen näissä ajatuksissani aina enemmän ja enemmän solmuun. Pistetään muhimaan, ehkä tämä vielä aukeaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti